Kirjoitus on alun perin julkaistu 14.4.2024 Lilyssä.
Suosikkiasia: Sarjat!
Hei, hyvää huhtikuuta! Viimeksi kirjoitin lukublokista, mutta ilmeisesti mulla on ollut myös kirjoitusblokki. Ei ollut tarkoitus hylätä rakasta blogiani puoleksitoista kuukaudeksi. Olet ollut mielessäni, Suosikkiasioita. Et vain tarpeeksi. Love u silti.
Luonnollisesti asia, joka rikkoi kirjoitusblokin, oli se, että piti päästä vähän valittamaan. Ja muutenkin yleisesti lätisemään katsomistani asioista.
Viime aikoina olen katsonut:
Mary & George / SkyShowtime
Okei, hyvät uutiset ensin: katsoin Mary & Georgen neljä ensimmäistä jaksoa. Olivat hyviä, koko sarja on todella hyvä, hyvin kiehtova ja koukuttava. Hyvin tehty ja laadukas. En tavallisesti edes ole mikään historiallisen pukudraaman suurin fani, mutta tämä saa kymmenen pistettä. Siinä on sitä paitsi uusi ystäväni, Arsenal-fani Nicholas Galitzine, joka on äärimmäisen hyvä roolissaan. Hurraa Nicholas (ja Julianne Moore ja Tony Curran, pisteitä teillekin).
Sitten huonot uutiset: jostain hiton syystä SkyShowtime on päättänyt jakaa seitsemänjaksoisen minisarjan julkaisun kahteen osaan: ensimmäiset neljä jaksoa julkaistiin maaliskuun alussa, loput kolme julkaistaan herra ties milloin (ilmeisesti huhtikuun lopussa). Ei hyvä, ei hyvä ollenkaan. Tappaa kaiken kiinnostuksen koko hommasta. Jos halusivat olla julkaisematta koko kautta kerralla, olisivat julkaisseet jakson viikossa. Sekin olisi ollut parempi, olisi pysynyt tarina tuoreena mielessä. Täysin randomissa vajaan kahden kuukauden tauossa SEITSEMÄNJAKSOISEN MINISARJAN jaksojen julkaisemisessa ei ole mitään järkeä. Olin aivan messissä, nyt olen vain fuck this shit mitä hittoa, en enää muista mihin jäätiin.
(Odotan silti niitä loppuja jaksoja – mutta tuohtuneena ja silmiä pyöritellen.)
Fallout / Prime Video
Puolet ajasta en ymmärrä mitä tapahtuu, puolet ajasta kukkahattutäteilen väkivallan vuoksi. Ja silti… ja silti Falloutissa on jotain kiehtovaa, joka on vienyt minut jo viidenteen jaksoon. En tajua. Ehkä vain pidän siitä? Kaikesta huolimatta. Fallout perustuu videopeliin, josta vähemmän yllättäen en tiedä yhtään mitään. Maailmanloppua ja ydinsodan jälkeistä dystopiaa, bunkkereita ja robottisotilaita ja mutanttiöttiäisiä ja en edes tiedä mikä Walton Gogginsin hahmo on, joku omituinen kuollut elävä hirviöihminen. (Sivuhuomio: hurraahuutoja Walton Gogginsille, rooli kuin rooli, hän on aina loistava.)
Videopeliin pohjautuvana sarjana Falloutia vertaa helposti The Last of Usiin – ja tiedättekö, minusta se vertautuu siihen oikein positiivisella tavalla. Laadukas ja hyvin tehty kuten TLOU, mutta hauskempi, värikkäämpi ja leppoisampi komediaversio. Ja ilmeisesti toisin kuin The Last of Us, joka seuraa tarkasti videopelin juonta, Fallout lainaa omasta lähdemateriaalistaan vain universumin. Tarina on kehitetty sarjaa varten. Niin tai näin, suosittelen. Siis jos kestää väkivaltaista säätöä.
Only Murders in the Building / Disney+
Olen katsonut Only Murders in the Buildingia. Vain kolme vuotta myöhemmin kuin kaikki muut. Vannon, että tarkoitan tämän kaikella rakkaudella: pidän sarjasta sopivan välinpitämättömällä tavalla. Siis se on aivan pätevä ja mulla on ihan hauskaa sen seurassa, mutta en mitenkään rakasta sitä. Ja siis tämä on aivan fine! Itse asiassa just hyvä. Katson sitä, viihdyn, mietin kuka on murhaaja… mutta menen hyvissä ajoin nukkumaan ja muistan käydä lenkillä, koska mun ei ole aivan välttämätöntä katsoa vielä yhtä jaksoa. Välissä oli pari viikkoa, kun unohdin, että kakkoskausi oli kesken. Ei haitannut! Jos mun pitäisi tiivistää katsomiskokemukseni kahteen emojiin, ne olisivat hymynaama ja se käsiään levittelevä tyyppi.
PS. Asioita, joita olen kuunnellut: Cowboy Carteria (suosikkini ovat Daughter ja Bodyguard) sekä tätä Reneé Rappin loisteliasta fuck you -kappaletta (vannon, etten ajattele ketään spesifiä ihmistä, kunhan aina liputan kunnon fuck you -kappaleiden puolesta):
(Ensi viikolla kuuntelen tiedätte mitä.)
LUE MYÖS:
