Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Suosikkisarja just nyt: inspiroiva ja itkettävä Anne with an E

Kirjoitus on alun perin julkaistu 3.1.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja: Anne with an E (suom. Anna, a lopussa) / Netflixissä

Kuva: Netflix & CBC

Nyt on käynyt niin, että olen rakastunut sarjaan, johon en olisi koskaan kuvitellut rakastuvani. Netflixistä löytyvä, alun perin CBC:n kanadalaissarja Anne with an E (suom. Anna, a lopussa) on totaalisen ihastuttava. Enkä minä edes käytä sanaa ihastuttava.

Olen rakkauteni kanssa tietysti täydellisen myöhässä. Sarja alkoi jo maaliskuussa 2017 ja ensimmäinen kausi tuli Netflixiinkin saman vuoden toukokuussa. Sori, Anne with an E, en tiennyt mitä missasin. Jotenkin kuvittelin, että et olisi minua varten. Oli ennakkoluuloja. En ole kaikkein suurin historiallisen draaman fani, joten luulin kai, että en jaksaisi 1800-luvun lopun Kanadaan sijoittuvaa, vähän höpsön nimistä sarjaa.

Olin väärässä.

Kävi niin, että olin pannut merkille, kuinka kaikkiin Netflixin some-julkaisuihin tuntui tulevan kommentteja, joissa vaadittiin sarjalle jatkoa (näillä tiedoilla Anne with an E päättyy perjantaina 3.1. julkaistuun kolmanteen kauteen). Kiinnosti tietää, mistä kaikki hössöttivät. Joten laitoin sarjan pyörimään. Ja niin minä katosin Vihervaaraan.

Anne with an E pohjautuu L. M. Montgomeryn kuuluisan Anna-kirjasarjan ensimmäiseen ja tunnetuimpaan teokseen Annan nuoruusvuodet (engl. Anne of Green Gables, julkaistu v. 1908). Minä en ole lukenut tuota tyttökirjallisuuden klassikkoa, joten starttasin sarjan melko hatarilla tiedoilla. Orpotyttö Annesta (tai Annasta, miten vain… miksihän nimi on suomennettu Annaksi?) kertova sarja olikin yllättäen ihan suosikkikamaa.

Se on hyvin tehty ja kauniisti kuvattu. Ja pääosan esittäjä Amybeth McNulty on, no, ihastuttava hänkin. Parasta on se, kuinka sarja onnistuu olemaan äärimmäisen koskettava, mutta samalla äärimmäisen inspiroiva. En ole pitkään aikaan itkenyt niin paljon sarjan vuoksi kuin Anne with an E:n ensimmäistä kautta katsoessani. Jos kaipaa vuoden alkuun mukavan puhdistavaa itkukokemusta, suosittelen lämpimästi Anne with an E:tä, erityisesti ekaa ja tokaa jaksoa. Hitto vie, että ne iskivät sydämeen.

Kun itkut on itketty, Anne with an E vyöryttää päälle sellaisia viisauksia (L.M. Montgomeryn viisauksia), että tekee mieli pysäyttää jakso ja kirjoittaa ne muistiin. Kovien kokemusten sisuunnuttama Anne on ääri-inspiroiva hahmo, täynnä elämän iloa ja janoa. Olisin kuvitellut, että hän olisi kaikessa pirteydessään ärsyttävä hahmo, mutta eipä ole, vaan uusi fiktiivinen suosikkityyppini. Uuden vuosikymmenen tavoitteeni on olla vähän enemmän kuin Anne.

Aloitan tästä Annen viisaudesta:

It’s been my experience that you can nearly always enjoy something if you make up your mind firmly that you will.

Ja muistan tämän:

I’ll choose myself and that way I’ll never be disappointed.

Ja tämän:

Isn’t it amazing how everyday can be an adventure! 😀

Hurraa, Anne, olet huippu!

Anne with an E (Anna, a lopussa) löytyy Netflixistä. Kolmas ja viimeinen kausi tuli juuri katsottavaksi.

Kategoriat
Leffat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: ärsyttävän hyvä You ja täydellisen kamala YouTube-löytö (ja muut loppuvuoden suosikit)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.12.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: tyhjä kovalevy (ja pari sarjaa, täydellisen kamala YouTube-löytö plus Harry Styles)

Kuvat: Sky One, Netflix, Apple TV

Vuosi ja vuosikymmen vaihtuvat ihan kohta, joten pitää tyhjentää henkiseltä kovalevyltä kaikki mahdollinen. Voi sitten aloittaa puhtaalta pöydältä (ihan kuin olisi koskaan mahdollista). Minä tyhjennän alkajaisiksi nämä mielessä pyörineet loppuvuoden suosikkiasiat. On sitten tilaa uusille suosikkiasioille. Vuoden 2020 suosikkiasioille. Damn.

A Discovery of Witches / Ruutu+

Tuota tuota. Saattaa olla, että tuossa pari postausta takaperin kirjoitin, kuinka pyörittelen silmiäni fantasiasarjoille. Hassua hölynpölyä vampyyrit, ihmissudet ja muut yliluonnolliset öttiäiset, höpisin tuolloin.

Leikkaus nykyhetkeen, ja tässäpä mainitsen suosikkiasiakseni A Discovery of Witches -sarjan. Joka nimensä mukaisesti kertoo noidista. Ja vampyyreistä. Ja demoneista. Yliluonnollisista öttiäisistä.Pidin siitä joka tapauksessa. Enkä edes juurikaan pyöritellyt silmiäni. Juurikaan.

Vetoan jättämääni takaporttiin; fantasiasarjat ovat ihan hyviä, jos niissä on koukuttava rakkaustarina tai muita kiinnostavia ihmissuhdekoukeroita. A Discovery of Witches on yksi iso rakkausdraama, melkein jo liiallisuuksiin menevä. Jos teki mieli pyöritellä silmiäni jollekin, niin sille kaikelle ylidramaattiselle rakkaushöpölle. Vampyyri Matthew Clairmontin (Matthew Goode) ja noita Diana Bishopin (Teresa Palmer) tarina oli tällaiselle silmien pyörittelijälle paikoin vähän too much, mutta kyllä sitä kahdeksan jaksoa katsoi. Kunhan ei liikaa analysoinut.

Brittisarja perustuu Deborah Harknessin kirjoittamaan All Souls -trilogiaan. Kakkoskausi alkaa käsittääkseni alkuvuodesta 2020. Ja kolmoskausikin on jo tilattu.

Minä katsoin ykköskauden Ruutu plussasta, mutta sarja löytyy myös ainakin HBO:lta.

The Morning Show / Apple TV +

Kuva: Apple TV

En tiedä voinko kirjoittaa Reese Witherspoonin ja Jennifer Anistonin tähdittämästä The Morning Showsta, sillä olen nähnyt siitä tasan kaksi jaksoa. Ne, jotka pystyin katsomaan ilmaiseksi Apple tv:stä (Apple plussan saa seitsemän päivän kokeilujaksoksi, mutta en ole vielä tätä tarjousta tuhlannut). Ne kaksi jaksoa jotka olen nähnyt, olivat kuitenkin oikein mainioita, itse asiassa parempia kuin odotin.

Jotenkin olin kuvitellut, että The Morning Show olisi kevyttä komediahömppää. Ei se (=ne kaksi ekaa jaksoa) ollut. Vaan tiukkaa Me Too -ajan kommentointia ja laadukasta draamaa. Pitää kenties katsoa loppuun.

You / Netflix

You on oikeastaan enemmänkin inhokkiasia. Teoriassa en pidä siitä lainkaan. Itseasiassa jätin viime vuonna ilmestyneen ykköskauden kesken (olin lukenut kirjan, joten tiesin miten se päättyy). Nyt kun kakkoskausi julkaistiin, ajattelin pysyväni siitä kaukana. En pysynyt. Katsoin, ärsyynnyin, vihasin. Ja silti; ärsyttävän hyvä ja koukuttava sarja. Penn Badgley on häiritsevän hyvä roolissaan totaalisena psykopaattina.

Under A Rock with Tig Notaro / Funny or Die / YouTube

Sitten jotain hauskempaa. Funny or Dien YouTube-sarja Under A Rock with Tig Notaro huvitti loppuvuoden kiireiden keskellä. Koomikko Tig Notaro saa vieraakseen kuuluisia tyyppejä, joita hän ei kuitenkaan tunne, koska ei juurikaan katso sarjoja tai leffoja tai muuten seuraa, mitä populaarikulttuurissa tapahtuu. Sitten hänen pitää keksiä, kenen kanssa juttelee.

Yllä olevassa jaksossa vieraana sympaattinen näyttelijä Tony Shalhoub. Muut jaksot löytyvät täältä.

Brittany Runs a Marathon / Amazon Prime

Melkoinen miinakenttä. Siis leffa, joka kertoo naisesta jota kehotetaan pudottamaan painoaan. Amazon Primestä löytyvä Brittany Runs a Marathon loikkii kuitenkin tällä miinakentällä oikein tyylikkäästi ja aiheeseen liittyvät sudenkuopat välttäen. Tuloksena mainio ja paikoin koskettavakin leffa nuoren naisen elämänmuutoksesta. Jillian Bell näyttelee Brittanyä, joka päättää juosta maratonin.

Sweet Valley High -tv-sarja / YouTube

Okei. Kirjoitin edellisessä postauksessa esiteinivuosieni suosikkikirjasarjasta Sweet Valley High’sta. Juttuun tulleessa kommentissa mainittiin kirjoihin perustuva 1990-luvulla esitetty tv-sarja.Minä en koskaan ollut nähnyt tuota kyseistä, oletettavasti loistavaa sarjaa, joten aloin vähän googlettamaan. Kävi ilmi, että sarjan jaksoja löytyy YouTubesta. Ja herranen aika, kuinka loistavan kammottavia jaksot olivat! Siis niin kammottavia, että ne ovat jo hyviä. Juonikuviot, näyttelijäsuoritukset, kaikki ysäri-ihanuus… täydellisen hirveää. Eli parasta ikinä.

Ja vielä… Harry Stylesin Juice

😀

Olen alkanut salaa fanittamaan Harry Stylesiä. Musiikista en tiedä, mutta vaikuttaa mielenkiintoiselta tyypiltä. Ja annan pisteitä jokaiselle julkkikselle, joka pistää kaiken likoon SNL:ssä.

Siinä ne. Nyt saa uusi vuosikymmen alkaa. Kohti uusia sarjoja, suosikkityyppejä ja YouTube-kuoppia! Sarjavuosi 2020 vaikuttaa ainakin kovin kiinnostavalta 🙂

Kategoriat
Hassua Kirjat Nostalgia

Sweet Valley High -bingo (eli ”kuin kaksi marjaa” ja muut päähäni jumahtaneet fraasit)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 16.12.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: nostalgia

Kotkan kaupunginkirjasto on mun muistissa jumahtanut vuoteen 2000. Muistan miltä siellä silloin näytti ja mistä mikäkin löytyi. Tai oikeastaan mistä mikäkin omalta, esiteini-minän kannalta oleellinen löytyi. Eli lähinnä kolme kirjasarjaa: Sweet Valley High’tReplicat ja Baby Sitters Clubit. (Löytyivät, yllättäen, samalta hyllyriviltä.)

Nuo kolme kirjasarjaa ovat tiivistelmä esiteini-ikäisen Maisan kirjallisesta historiasta. Luin varmasti muutakin (ehkä?), mutta en muista mitä. Nuo sarjat muistan. Se ei ole kovin hankalaa, koska niissä jokaisessa on kolme miljoonaa osaa* ja jokainen osa on TÄSMÄLLEEN samanlainen. Siis ei tietenkään ole, mutta eikö periaatteessa ole?

*Fact check: Replicoita on kaikkineen 24, Baby Sitters Clubeja 131 mutta suomennettuja vain 24 ja Sweet Valley High’n 181:stä osasta on suomennettu 50. Noin kolme miljoonaa siis.

Koska esiteineillä on ilmeisesti kultakalan muisti, jokaisessa kolmessa miljoonassa osassa piti toistaa samat jutut. Amyllä on kuunsirpin muotoinen arpi! Susanilla on diabetes! Ja niin edelleen. Jokainen kirja piti pohjustaa samoilla faktoilla.

Mutta arvon Marilyn Kaye (Replica) ja Ann M. Martin+haamukirjoittajat (Baby Sitters Club), saatte nyt synninpäästön. Ette nimittäin olleet mitään verrattuna Francine Pascaliin ja hänen haamukirjoittajiinsa.

Rakastin Sweet Valley High -kirjoja. Oli aina ilonpäivä, kun bongasin kirjaston hyllystä sellaisen osan, jota en ollut vielä lukenut. En ole ihan varma, minkä ikäisenä olen lopettanut Sweet Valley High’n lukemisen. Heitetään nyt vaikka, että 13-vuotiaana eli vuonna 2002. Siitä on melko monta vuotta, kohta 18. Lähes kaksi vuosikymmentä. Lähes kaksi vuosikymmentä on kulunut siitä, kun olin viimeksi lukenut Jessicasta ja Elizabethista. 16-vuotiaista kaksostytöistä! Jotka ovat ulkonäöltään kuin kaksi marjaa! Mutta luonteiltaan kuin yö ja päivä!

Joitain asioita on mahdotonta unohtaa. Sweet Valley High -kirjojen alkuhöpinät ovat yksi sellainen asia.

Ne. Samat. Hiton. Höpinät. JOKAISESSA. KIRJASSA. Päässäni ikuisesti.

Lähes kaksi vuosikymmentä. Ja edelleen muistan, että Wakefieldien kodissa on espanjalaistyylinen keittiö.

Olin tässä taannoin kotona. Siis Kotkassa kotona. Pengoin varastoa koska tietysti pengoin, ja löysin Sweet Valley High -kirjasarjan osan numero 22. Meillä oli siskoni kanssa kirjoja pari ominakin. Tämän nimenomaisen numero kakskakkosen oli sisareni saanut kaveriltaan syntymäpäivälahjaksi, näin kertoi sisältä löytynyt teksti.

Kakskakkonen oli nimeltään Liikaa rakkautta. Jännittävää!

Takakansi kertoi, että…

Bill Chase ja DeeDee Gordon ovat seurustelleet jo pitkään. Onni alkaa kuitenkin rakoilla, kun ennen niin itsenäinen DeeDee tahtoo tehdä kaiken Billin kanssa ja seurata tätä kaikkialle. Bill tuntee, ettei hänellä ole enää tilaa hengittää. Mikäli DeeDeen käytös jatkuisi samanlaisena, heidän suhteensa ei tulisi kestämään pitkään. Myös Elizabeth Wakefield huomaa, ettei DeeDee ole entisellään. Mutta onnistuuko hänen auttaa ystäväänsä ennen kuin Bill saa tarpeekseen?  

Dun dun dun.

Miten tuon pohjustuksen jälkeen olisin voinut olla lukematta kyseistä opusta?

Tuli mieleen ne alkuhöpinät. Ja vaikka kakskakkonen ei kaivannutkaan lisäjännitystä (koska miten DeeDeen ja Billin käy?!), päätin lisätä lukukokemukseeni pienen testin. Kirjoitin ylös kaikki Sweet Valley High -alkuhöpinät ja kliseet, jotka muistin. Tästä kehittyi pienen mutkan kautta Sweet Valley High -bingo.

Upea visuaalinen toteutus tässä näin:

Let’s play! (Juomapeliksi en suosittele, liiallinen humalatila ei ole hyvästä.)

Pääsen aina johdantoon asti, kun saan ekan rastin.

He ovat kuin kaksi marjaa, nokkelia ja kauniita – mutta luonteeltaan aivan erilaisia.**

Ei ole kovin vaikea peli tämä, sain huomata.

Jessica katsoi kaksoissisartaan Elizabethiä ylpeänä pöydän yli. Se oli kuin olisi katsonut peiliin. Elizabethin soikeat, auringon raidoittaman puolipitkän tukan kehystämät kasvot olivat aivan samanlaiset kuin Jessicankin aina säkenöiviä sinivihreitä silmiä ja sitä pientä hymykuoppaa myöten… 

…mutta äidin mielestä he olivat luonteeltaan erilaisia kuin yö ja päivä.

Elizabeth oli vakava, työteliäs ja luotettava. Hän kirjoitti innokkaasti juttuja Oraakkeliin, Sweet Valley High’n oppilaiden omaan lehteen.

Jessica taas – no, Jessica oli Jessica. (= Jessica huoleton, Elizabeth järkevä.)

… Heidän isoveljensä Steven

Ja mitä Todd mahtaa sanoa?  Elizabethin sydän alkoi nytkin tykyttää, kun hän ajatteli Toddin tummanruskeita silmiä, leveitä harteita ja hoikkaa urheilijan vartaloa. ( 😀 )

Isä oli lakimies

”Minulla on ollut aivan tolkuton hoppu sen jälkeen kun aloitin sen Williamsin tilaaman sisustussuunnitelman…” 

Rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti, rasti. Olemme sivulla kymmenen.

Lupaavan alun jälkeen onkin pieni pettymys, että saan BINGON vasta sivulla 46. 46! Miten Kaliforniaa ei muka mainittu aiemmin??

Noh, BINGO BINGO BINGO joka tapauksessa.

Palkintona sain viettää noin tunnin esiteinivuosieni nostalgiaryöpyssä.

Olenkohan keksinyt, että Jessican huoneen seinät ovat ruskeat? Ja miten espanjalaistyylistä keittiötä ei mainittu kakskakkosessa? Luulin sen olevan pakollista.

PS. SPOILER ALERT – Bill ja DeeDee saivat onnellisen loppunsa. Koska Elizabeth pelasti päivän, luonnollisesti.

PPS. Liikaa rakkautta loppuu – SPOILER ALERT – niin, että Todd ilmoittaa Elizabethille muuttavansa Vermontiin. Mitä?

Selviääkö Elizabeth sydänsurustaan Toddin lähdettyä? Sen kertoo Sweet Valley High -sarjan kahdeskymmeneskolmas osa SÄRKYNEET SYDÄMET. 

OMG.

PPPS. Miten en silloin lapsena tajunnut, että Jessica on oikeasti melko ikävä tyyppi?

**Kursiivilla kirjoitetut kohdat ovat otteita Sweet Valley High -kirjasarjan osasta numero 22, Liikaa rakkautta Copyright Francine Pascal, kirj. Kate William, suom. Sari Karhulahti (Otava 1999)

LUE MYÖS: