Kategoria: Tyypit

Suosikkityyppejä!

Kategoriat
Musiikki Muu kulttuuri Tyypit

”I don’t think that I can handle this right now”

Kirjoitus on alun perin julkaistu 16.5.2021 Lilyssä.

Suosikkityyppi: Bo Burnham.

Kuva: Netflix

Tiedättekö Bo Burnhamin? YouTubessa uransa aloittaneen koomikon, muusikon, näyttelijän (just nyt Promising Young Womanissa), Eighth Grade -leffan käsikirjoittajan ja ohjaajan, Parks and Recin Chipp McCappin (sori)?

Minä olen pudonnut Bo Burnham -YouTube-kuoppaan. Olin kyllä aiemmin jollain tasolla tietoinen hänestä – olen kirjoittanutkin muutama vuosi sitten julkaistusta mainiosta Eighth Gradesta – mutta en ollut koskaan tutustunut hänen uraansa tarkemmin. Tai kiinnittänyt häneen erityistä huomiota. Olisi kannattanut. Hyvin mielenkiintoinen ja lahjakas tyyppi.

Putoaminen tapahtui, kun huomasin että häneltä on pian tulossa uusi komediaspesiaali Netflixiin. Bo Burnham: Inside – A new comedy special shot and performed by Bo Burnham, alone, over the course of the past year, Netflix kertoi. Se on ”tulossa pian”, tarkka julkaisupäivä ei ole vielä tiedossa.

Kuvaus ei välttämättä herättänyt minussa suurta mielenkiintoa. Taas yksi kuuluisa tyyppi, joka  on käyttänyt pandemian ja eristäytymisajan hyväkseen tehdäkseen ”taidetta”, saattoi käydä mielessäni. Päädyin silti mutkan kautta ottamaan selvää, että mikä homma. Ja putosin. Ja koska kuopan pohjalla minusta on tullut Bo Burnham -fani, nyt todellakin odotan Insideä. Olen nyt kartalla Bo Burnhamin urapolustakin, joten tiedän että Inside on vähän niinkuin big deal, ainakin komediapiireissä. Se on hänen comeback komediajuurilleen.

Vuonna 1990 syntynyttä Burnhamia on kutsuttu yhdeksi ensimmäisistä YouTube-sensaatioista. Hän aloitti vuonna 2006 julkaisemaan YouTubessa kotikutoisia komedia- ja musiikkivideoita. YouTube-suosiota seurasivat esiintymiset komediafestareilla ja -klubeilla, lisää suosiota ja Netflixissä julkaistut komediaspesiaalit. Niistä viimeisin – Make Happy – ilmestyi vuonna 2016. Sen jälkeen hän lopetti stand upin ja komedian.

Bo Burnham on tunnettu hauskoista ja nokkelista kappaleistaan. Genre lienee musical comedy. Minäkin törmäsin YouTube-kuopan pohjalla ensimmäisenä mm. Lower Your Expectationsiin, Straight White Maniin, Repeat Stuffiin ja From God’s Perspectiveen. Hauskoja ja fiksuja, välillä syvällisiäkin sanoituksia. Kannatti kuitenkin pudota vielä vähän syvemmälle. Bo Burnhamia, hänen uraansa ja komediaansa, tajuaa vähän paremmin, kun on ajatuksella kuunnellut ainakin Art is Deadin ja Make Happyn päättävän Can’t Handle Thisin. Ei sillä, että niitä tarvitsisi kauheasti analysoida, ovat melko itsestään selittäviä. Ja paljastavat osaltaan sen, miksi Bo Burnham vuoden 2016 Make Happyn jälkeen  lopetti stand upin. Hän on sittemmin kertonut kärsineensä pahasta ahdistuksesta ja saaneensa paniikkikohtauksia lavalla.

Arvostan ja fanitan monia koomikoita. Olen monesti ajatellut, että se on taatusti maailman paras duuni. Saada ihmiset nauramaan, onko parempaa! Sitten kääntöpuolella onkin esimerkiksi Robin Williamsin kohtalo. Sad clown paradox, koomikoiden mielenterveysongelmat, masennusta ja ahdistusta. Naurua ulkopuolella, surua sisällä. En ole koomikko enkä esiintyjä, mutta kyllähän Bo Burnhamin Can’t Handle This oli tämän kaiken huomioon ottaen melko vaikuttava – varsinkin kun se tuli komediaspesiaalin lopuksi:

Part of me loves you
Part of me hates you
Part of me needs you
Part of me fears you
And I don’t think that I can handle this right now

I don’t think that I can handle this right 
Look at them, they’re just staring at me
Like come and watch the skinny kid
With a steadily declining mental health
And laugh as he attempts to give you what he cannot give himself

Netflixissä on kaksi Bo Burnhamin komediaspesiaalia, Make Happy (2016) ja What. (2013). What. on myös kokonaisuudessaan YouTubessa. Inside on ”tulossa pian”.

PS. Joku oli YouTubessa kommentoinut Lower Your Expectations -kappaleesta löytyvää kohtaa ”because prince charming would never settle for you” seuraavasti: Never before have I been so offended by something I one hundred percent agree with.

Vahva sama.

LUE MYÖS:

Leffavinkki Netflixiin: teinivuosiin vievä Eighth Grade
Kategoriat
Musiikki Sarjat Tyypit

Viime aikojen suosikkiasioita (eli suosikkityyppejä ja hittisarja, josta en tajua mitään)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 30.4.2021 Lilyssä.

Suosikkityypit: Ben, Taylor ja Bowen. Ja ilmeisesti Alina.

Kuva: Netflix

Hei, hyvää melkein-toukokuuta! On jälleen se aika, kun saan käyttää jokavuotisen ikkunanpesujurputukseni. Mutta ehkä säästän sitä vielä.

Sen sijaan voin puhua parvekkeestani. Tänä keväänä/alkukesänä mulla on äärimmäisen merkittävä tavoite: saada parvekekukkia. Viime kesänä sain ostettua multaa. Nyt olen saanut jo ostettua ne kukkalaatikot. Okei hyvä on, sisareni mahdollisesti osti ne, koska tuntee minut. Mutta ei tartuta pikkuasioihin. Nyt ne ovat  jo paikallaan. Siis ne kukkalaatikot. Mulla on… sanoisinko noin 35 prosentin luotto siihen, että niissä tulee olemaan tulevana kesänä kukkia. Kesä 2020 multa, kesä 2021 kukkalaatikot, kesä 2022 kukat?? Kuulostaa minulta.

Jäämme odottamaan miten kukkaprojekti jatkuu. Tai ei jatku. Anyways, viime aikojen suosikkiasioita! ↓↓

Ted Lasso season 2

En lopeta Ted Lasso -gospelin julistamista. Huippu sarja! Joten suosikkiasia ja hyvä sarjauutinen: Ted Lasson kakkoskausi tulee Apple plussaan 23. heinäkuuta. En oikeasti odota mitään muuta sarjaa niin paljon.

Ben Platt

Olen kuunnellut Ben Plattin levyä Sing to Me Instead. Just hyvä sellaisiin haluan velloa tunteissa -hetkiin. En tajua, miksei Ben Platt ole vieläkin suositumpi. Niin kuin kansainvälisesti. Ihan samaa kaliiperiä kuin vaikka Ed Sheeran.

Siis vaikka tämä Sing to Me Insteadin hitti Grow As We Go:

(Ja Beniin liittyen, ikuisesti suosikkiasia: Dear Evan Hansenin soundtrack.)

TAYLOR’S VERSION!

Suosikkiasia ja suosikkityyppi. Olen aina ollut Taylor Swiftin puolella. On ollut ankeaa seurata kuinka häntä on vuosien varrella yritetty kaataa milloin mistäkin syystä. Minä olen nähnyt aina vain lahjakkaan artistin ja esimerkillisen esikuvan. En tajua miksi hän on niin punainen vaate joillekin. Koska olen aina Taylorin puolella, ehdoton suosikkiasia on se, että hän levyttää uudet versiot aiemmista levyistään saadakseen musiikkinsa omiin nimiinsä. Kunnioitettava fuck you moneen suuntaan.

Ja onhan se siistiä, kun nyt kolmekymppinen ja kaikkien myllerrysten ja draamojen jälkeen onnelliselta vaikuttava Taylor laulaa kappaleita joita on kirjoittanut teininä. Niihin tulee ihan uusi taso.

Henkilökohtaisesti merkittävin ensimmäisen Taylor’s Versionin eli Fearlessin kappaleista on Change, se kuului teininä mun suosikkitsemppibiiseihin.

”Everyone Just Knows He’s an Absolute Monster”

Ei millään tavalla suosikkityyppi, mutta ehdottomasti suosikkiasia: kun ikävät ihmiset kaadetaan valtaistuimiltaan. Kuten Harvey Weinsteinin kohdalla, myös tuottaja Scott Rudinin epäasiallinen käytös on ilmeisesti ollut Hollywoodin avoimia salaisuuksia. Huhtikuun alussa Hollywood Reporter julkaisi vaikuttavan paljastusjuttunsa (”Everyone Just Knows He’s an Absolute Monster”: Scott Rudin’s Ex-Staffers Speak Out on Abusive Behavior) ja perään Vulture/New York Mag julkaisi oman artikkelinsa, jossa oltiin niinikään haastateltu Rudinin ex-assistentteja. Hullua, että tuollaiset valta-asemassa olevat miehet ovat saaneet vuosikausia käyttäytyä järkyttävällä tavalla muita ihmisiä kohtaan.

Rudin ei ole mikään pikkutekijä. Elokuva- ja teatterituottajan CV:stä löytyy esimerkiksi sellaisia leffoja kuin Clueless, The Addams Family, No Country for Old Men, Zoolander, Lady Bird, The Social Network ja The Truman Show sekä kasa Broadway-tuotantoja, esimerkiksi The Book of Mormon.

Good riddance.

Bowen Yang!

Saturday Night Liven nykytasosta voi olla montaa mieltä, mutta Bowen Yang on kaikilla mittareilla ollut loistava lisä esiintyjälistaan. Olen katsonut alla olevan Titanic-sketsin luvattoman monta kertaa. ”Nobody’s canceling the ocean”. 😀

Bowen Yang on noin muutenkin seuraamisen arvoinen koomikko.

Shadow and Bone?

Okei, pahoittelut etukäteen, mutta tervetuloa pääni sisäiseen keskusteluun Netflixin uutuussarjaan Shadow and Boneen (suom. Varjo ja riipus) liittyen.

Se meni jokseenkin näin:

Noniin, uusi teinisarja! Teinisarjat rocks. Mitä kirjoitinkaan sarjasta uutuussarjalistallani; On orpotyttöä, yliluonnollisia öttiäisiä, maagisia voimia, pahiksia… oletettavasti teinirakkautta ja ystävyyttä. Ja kauniita näyttelijöitä ja iso budjetti. Mikä voisi mennä pieleen? Vaikuttaa oikein pätevältä ennakolta. En nyt kuitenkaan jaksa paneutua. Koska plääh. Okei nyt se on Netflixin katsotuin. Okei nyt se on katsotuin tyyliin koko maailmassa, kertoi Netflixin IG. Hyvä on Netflix, kun niin ponnekkaasti tyrkytät sarjaa niin minähän katson! Hitto vie. Okei en tajua mitään. Miksi kaikki ya-kirjasarjoihin perustuvat sarjat ovat kauheaa maailmanlopun meininkiä?? Hirviöitä ja synkkyyttä.  Okei Alina, pidän sinusta. Mutta en ymmärrä edelleenkään mitään. Miksi en keskittynyt alussa paremmin, kun alustivat tätä hommaa? Kuka ja mitä? Tiedän, että Alina Starkov on päähenkilö ja kartografi. Kaikki on kovin synkkää. ”Kuilu vei vanhempasi”. Onko tämän sarjan pahis kuilu?? MAL – Alinan BFF! Ihan sama miten käy, olen Team Mal. Tässä ihmeellisessä kuilumaassa on … venäläishenkisiä vaikutteita?  Yrittääkö tämä olla ya-dystopia-Neuvostoliitto? Sitten on Ketterdam ja muuta, oikeiden kaupunkien nimiä väännetty vähän. Okei nuo sinitakit ovat jotain taikaihmisiä. Ja sittenkö muut ovat sotilaita? GRISHAT. Grishat ovat ehkä niitä sinitakkeja. Grishat ovat ehkä ikäviä tyyppejä? Joilla on taikavoimia. Ihme armeijameininkiä. Taas Neuvostoliittoa. Onko tämä btw edes teinisarja? Tai siis on tietysti teineille suunnattu ja ya-kirjoihin perustuva, mutta minkä ikäinen esim. Alina on? Ei ihan teini, nuori aikuinen? ”Alina Starkov is a teenage girl who grew up with Malyen Oretsev at an orphanage in Keramzin in the Kingdom of Ravka” kertoo Wikipedia eli ainakin kirjoissa hän on teini. Okei 11 minuuttia ekaa jaksoa mennyt, enää en jaksa. Jatkan joskus. Mutta en pääse sarjaa karkuun, Netflixin IG tykittää Shadow and Bone -sisältöjä. Heeei Ben Barnes! Mistä tunnen Ben Barnesin? Ilmeisesti Narnia-elokuvista tunnet Ben Barnesin vastaa Wikipedia. Eli Ben Barnes tulee olemaan Alinan toinen potentiaalinen rakkaustyyppi. Kolmiodraama! Tietysti. Ja Ben Barnes on ikävä sinitakkinen taikaihminen? TEAM MAL! En tiedä mistään mitään mutta Team Mal. Okei Wikipedia kertoo, että Ben Barnes on 39-vuotias. Eikö Ben Barnes ole liian vanha Alinalle? Team Mal. (Alinan näyttelijä Jessie Mei Li on 25-vuotias, joten ei niin paha kuitenkaan. Mutta minkä ikäisiä nämä tyypit ovat sarjassa?) Heeeei instakuvassa Luke Pasqualino, Skinsin Freddie! Hänkin on mukana Shadow and Bonessa! Fuck you Skins, you know what you did. Team Freddie!!

Kuten sanottu, olen pahoillani. En tiedä mikä tässä oli se suosikkiasia.

PS. Hyvää vappua!

LUE MYÖS:

It just takes some time little girl – kaikkien aikojen parhaat tsemppibiisit
Suosikkisarja just nyt: maagisen hyvä Ted Lasso
Kategoriat
Dokumentit Musiikki Tyypit

Nyt ymmärrän, miksi Billie Eilish on niin suosittu (eli dokkaritärppi!)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 6.3.2021 Lilyssä.

Suosikkidokkari: Billie Eilish: The World’s a Little Blurry (Apple TV+)

Kuva: Apple TV

Kuulostan nyt tylsältä milleniaalilta, mutta en ole oikein tajunnut kaikkea hypeä Billie Eilishin ympärillä. Olen kyllä ymmärtänyt, että hän on superlahjakas nuori muusikko, mutta hänen megatähtistatuksensa syitä en ole täysin hahmottanut. Miksi juuri hän rikkoo Spotify-ennätyksiä? Miksi juuri hänellä on 77 miljoonaa Instagram-seuraajaa? Miksi hänen kappaleillaan on miljardeja kuuntelukertoja? Mikä tekee hänestä niin erityisen?

Nyt tajuan, tiedän ja ymmärrän. Nyt olen – pari vuotta myöhemmin kuin kaikki muut, luonnollisesti – fani.

Tähän valaistumiseen minut johdatti Apple TV+:n tuore Billie Eilish -dokkari The World’s a Little Blurry. Suosittelen sitä kovasti!

The World’s a Little Blurry on loistava musiikkidokkari; se kuljettaa katsojan Billien lapsuudenkodista Grammyjen punaiselle matolle ja loppuunmyydyille konserttiareenoille. Näyttää ne lähtökohdat, joista Billie musiikkimaailman huipulle nousi. Päästää katsojan hyvin lähelle.

Ja näyttää, millainen tyyppi Billie on kaikkien otsikoiden, ennätysten ja palkintojen takana.

Supertähti mutta tavallinen teini. Grammy-palkittu muusikko mutta jalat maassa. Kaikkien ylistämä mutta vaatimaton. Maailman huipulla mutta ahdistunut. Erityislahjakas mutta epävarma. Musiikkikoneiston keskellä mutta oma itsensä. Avoin, aito ja rehellinen ja kirjoittaa kappaleita, joihin hänen sukupolvensa samaistuu. Sellainen tyyppi johon hänen sukupolvensa samaistuu.

”Se löysiin vaatteisiin pukeutuva, synkkiä kappaleita laulava teinisensaatio”. Siinä taisi olla mun näkemys Billie Eilishista ennen dokkaria. Bad Guy ja mitä näitä on. Olin silloin tällöin kuunnellut hänen musiikkiaan, mutta en ehkä ollut oikeasti kuullut hänen musiikkiaan. Siis sitä, mitä hänen kappaleissaan sanotaan ja minkälaisista asioista hän laulaa. Dokkari avasi silmät – tai korvat – tämänkin suhteen.

Ja olkoon jälleen tylsää milleniaalin lässytystä, mutta erityisen paljon ilahdutti se, miten läheinen ja rakastava perhe Billiellä on takanaan, tukemassa ja tsemppaamassa. Isoveli Finneas on tietysti isossa roolissa, koska tuottaa ja kirjoittaa kappaleita siskolleen, mutta myös vanhemmat ovat täysillä mukana. Lämmittää mieltä, ettei Billie joudu kohtaamaan kaikkea yksin. Hän oli kuitenkin supertähdeksi tullessaan vasta 17-vuotias, ja nytkin ikää on vain 19 vuotta. Olisi varmaan helppo hukkua kaiken ulkopuolelta tulevan sälän alle, mutta perhe vaikuttaa pitävän Billietä pinnalla.

Billie Eilish: The World’s A Little Blurry katsottavissa Apple TV+:ssa.

PS. Billie Eilish -dokkarin jälkeen katsoin  kohutun Britney Spears -dokkarin Framing Britney. Sen voi katsoa vapaasti ainakin MTV:n suoratoistopalvelussa. Huh, on kyllä raivostuttava ja surullinen tapaus kaiken kaikkiaan. Siis se, minkälaista kohtelua Britney on joutunut kestämään. Onneksi Billie Eilish saa olla muusikko ja ”teinitähti” erilaisessa ja eteenpäin menneessä ympäristössä, mutta ihan saman olisi ansainnut Britneykin.