Kategoria: Leffat

Leffavinkkejä ja suosikkileffoja!

Kategoriat
Hassua Leffat

Oscar-ennuste mutu-pohjalta

Suosikkiasia: Oscar-gaala.

Olen katsonut noin 50 minuuttia One Battle After Anotheria. Ja menossa (Oscar-gaalan jälkeen) katsomaan Sentimental Valuen. Luonnollisesti olen siis just oikea tyyppi kertomaan mielipiteitä siitä, keiden kuuluisi voittaa Oscareita tulevana sunnuntaina. Vähintään voin mutuilla ja esittää mutuiluun pohjautuvia mielipiteitä.

Paras naisnäyttelijä:

Jessie Buckley, Hamnet
Rose Byrne, If I Had Legs I’d Kick You
Kate Hudson, Song Sung Blue
Renate Reinsve, Sentimental Value
Emma Stone, Bugonia

Kuka voittaa: Jessie Buckley. Hän on voittanut jo Baftan, SAG:n Actorin, Golden Globen ja Critics Choicen, joten kai hän nyt voittaa Oscarinkin.

Kenen haluaisin voittavan: No periaatteessa Renate Reinsven, koska let’s go Pohjoismaat. Tai Rose Byrnen, koska pidän hänestä plus tekee ilmeisesti tosi hienon roolityön If I Had Legs I’d Kick You’ssa. Mutta Jessie on varmasti Oscarinsa ansainnut.

Paras miesnäyttelijä: 

Timothée Chalamet, Marty Supreme
Leonardo DiCaprio, One Battle After Another
Ethan Hawke, Blue Moon
Michael B. Jordan, Sinners
Wagner Moura, The Secret Agent

Kuka voittaa: Olen nähnyt miljoona ennustetta, joiden mukaan ykkössuosikki on Michael B. Jordan. Sanon siis Michael B. Jordan. Poloinen Timmy, your time will come.

Kenen haluaisin voittavan: Minä olen aina Friday Night Lights -näyttelijöiden puolella, joten let’s go Michael B. Jordan! Clear eyes, full hearts, can’t lose!

Välihuomio: Kuka olisi arvannut, että Michael B. Jordanin lisäksi yksi menestyneimmistä FNL-alumneista olisi Landry? Hei Jesse Plemons, haluat varmasti tietää että olen blokannut mielestäni sen Landryn vahinko tappo -juonikuvion. Never happened. (Ilmeisesti Jesse Plemonsin olisi pitänyt saada ehdokkuus Bugoniasta.)

Paras miessivuosa:

Benicio Del Toro, One Battle After Another 
Jacob Elordi, Frankenstein 
Delroy Lindo, Sinners  
Sean Penn, One Battle After Another  
Stellan Skarsgård, Sentimental Value  

Kuka voittaa: Toivon, että ei Sean Penn, mutta vaikuttaa huolestuttavasti siltä, että juurikin Sean Penn. Hei, Sean Pennillä on jo pari Oscaria ja tärkeämpänä, en pidä Sean Pennistä. Laitan toivoni Delroy Lindon voittoon.

Kenen haluaisin voittavan: Stellan Skarsgårdin, koska isä-Skarsgårdin pitää saada pysti ennen poika-Skarsgårdeja.

Paras naissivuosa:

Elle Fanning, Sentimental Value
Inga Ibsdotter Lilleaas, Sentimental Value
Amy Madigan, Weapons
Wunmi Mosaku, Sinners
Teyana Taylor, One Battle After Another

Kuka voittaa: Amy tai Wunmi.

Kenen haluaisin voittavan: Ihan sama! Pidän kaikista. Let’s go women!

Paras elokuva:

Bugonia
F1
Frankenstein
Hamnet
Marty Supreme
One Battle After Another
The Secret Agent
Sentimental Value
Sinners
Train Dreams

Mikä voittaa: Hmmmmmm. One Battle After Another? Tai Sinners.

Minkä haluaisin voittavan: Sinnersin. Vihaan tunnetusti kauhuleffoja – vai onko Sinners edes mikään kaikkein selkein kauhuleffa? – mutta yleisesti olen sitä mieltä, että Oscarien pitäisi arvostaa muitakin genrejä kuin ankeita ja itkettäviä draamoja. Ja itkettävistä draamoista puheen ollen, toinen suosikkini on Sentinmental Value, mutta sen voittoon en usko.

Paras ohjaus: 

Chloé Zhao, Hamnet
Josh Safdie, Marty Supreme,
Paul Thomas Anderson, One Battle After Another
Joachim Trier, Sentimental Value
Ryan Coogler, Sinners

Kuka voittaa: Paul Thomas Anderson lienee ennakkosuosikki aiemman award seasonin perusteella. Lukitsen vastauksen.

Kenen haluaisin voittavan: Chloé Zhaon, koska hän on äärimmäisen cool tyyppi.

(Olisin ihan iloinen myös Paul Thomas Andersonin voitosta, sillä hänellä on 14 ehdokkuutta ja nolla Oscaria ja tuo on ikävä saldo.)

Paras animaatioelokuva

Arco
Elio
KPop Demon Hunters
Little Amélie or the Character of Rain
Zootropolis 2

Mikä voittaa: KPop Demon Hunters

Minkä haluaisin voittavan: KPop Demon Hunters. Koska on niin selkeä ennakkosuosikki ja minusta aina tuntuu ikävältä jos selkeä ennakkosuosikki häviää.

Paras kansainvälinen elokuva

The Secret Agent (Brasilia)
It Was Just an Accident (Ranska)
Sentimental Value (Norja)
Sirât (Espanja)
Hind Rajabin ääni (Tunisia)

Mikä voittaa: Sentimental Value tai The Secret Agent, koska ovat molemmat ehdolla myös parhaasta elokuvasta ja mun Oscar-logiikka sanoo, että silloin niiden pitäisi olla kaikkein lähimpänä parhaan kv. leffan voittamista.

Minkä haluaisin voittavan: Sentimental Valuen, koska edelleen, let’s go Pohjoismaat.

Paras lyhytelokuva

Butcher’s Stain
A Friend of Dorothy
Jane Austen’s Period Drama
The Singers
Two People Exchanging Saliva

Mikä voittaa: Äänestän nimen perusteella Two People Exchanging Salivaa.

Minkä haluaisin voittavan: En osaa edes mutuilla.

Paras dokumenttielokuva

The Alabama Solution
Come See Me in the Good Light
Cutting through Rocks
Mr. Nobody against Putin
The Perfect Neighbor

Mikä voittaa: Tarina kertoo, että The Perfect Neighbor (suom. Täydellinen naapuri) on ennakkosuosikki. Dokkari on katsottavissa Netflixissä.

Minkä toivon voittavan: Menen ennakkosuosikilla.

Paras alkuperäiskäsikirjoitus

Robert Kaplow, Blue Moon
Jafar Panahi sekä Nader Saïvar, Shadmehr Rastin, Mehdi Mahmoudian, It Was Just an Accident
Ronald Bronstein & Josh Safdie, Marty Supreme
Eskil Vogt & Joachim Trier, Sentimental Value
Ryan Coogler, Sinners

Kuka voittaa: Uskon Sinnersiin, joten Ryan Coogler.

Kenen toivon voittavan: Ryan Coogler on varmasti oikein hyvä voittaja.

Paras sovitettu käsikirjoitus

Will Tracy, Bugonia
Guillermo del Toro, Frankenstein
Chloé Zhao & Maggie O’Farrell, Hamnet
Paul Thomas Anderson, One Battle after Another
Clint Bentley & Greg Kwedar, Train Dreams

Kuka voittaa: Paul Thomas Anderson.

Kenen toivon voittavan: Chloé Zhaon ja Maggie O’Farrellin, olen tässä Team Hamnet.

Oscar-gaalaa voi seurata ainakin Yle Teemalta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Kategoriat
Leffat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: sarjatäyskäännös, kesän soundtrack ja nostalgiatrippailua

Kirjoitus on alun perin julkaistu 30.6.2024 Lilyssä.

Suosikkiasioita: Hacks S3, nostalgiatrippailu, kamalan huonot elokuvat ja Past Lives.

Viime aikojen suosikkiasioita! (Hyvä on, suosikkiasioita on melko venyvä käsite.)

Hacks, kausi 3 / Max

Olen aikoinani lätissyt jotain vähemmän positiivista Hacksista. En lätise enää, rakastin kolmoskautta! Siis eikö se ollut kirkkaasti paras kausi? Tämä ei ole vain mun mielipide? Aiemmat olen kahlannut läpi, tähän olin koukussa.

Past Lives / Prime Video

Olen hyvin huono katsomaan kriitikoiden arvostamia, palkittuja, hienoja elokuvia. Tiedättehän, niitä taiteellisia tapauksia, jotka voittavat Oscar-palkintoja, mutta joita minä en tajua tai jaksa, koska katson mieluummin kolmatta miljoonaa kertaa How to Lose a Guy in 10 Daysin. Mutta! Katsoin Celine Songin ohjaaman ja käsikirjoittaman, oikein arvostetun ja hienon Past Livesin ja pidin siitä kovasti. Se oli hidas ja vähäeleinen ja kaunis ja yksinkertainen ja monimutkainen ja iski sydämeen ja rikkoi ja paransi ja en tiedä, minä vain pidin siitä.

(Yritin katsoa Oppenheimerin. Jaksoin 10 minuttia. It’s not you, hienot ja kriitikoiden ylistämät elokuvat, it’s me.)

Täydellisen kamalat elokuvat

Kriitikoiden lyttäämät leffat sen sijaan…

Katsoin telkkarista Baywatch-elokuvan. Koska… en enää muista miksi. Telkkari oli päällä? En ole koskaan toivonut enempää, että olisin sellainen tyyppi, joka postaa jokaisen ajatuksensa internetiin. Mulla oli niin monia ajatuksia! Hyvä luoja, kuinka loisteliaan täydellisen kamala elokuva. Tiedän, että tämä on hieman ilkeää, mutta olen aidosti sitä mieltä, että välillä ei ole mitään parempaa kuin täydellisen kamalat elokuvat. Siis että ”hei, The Rock ja Zac Efron, olette menestyneitä ja lahjakkaita tyyppejä, ja olette mukana leffassa, jonka käsikirjoitus vaikuttaa humalassa olevan ChatGPT:n tekosilta”. Täydellistä! Yhdessä vaiheessa sankarirantavahtimme olivat ruumishuoneella (luonnollisesti), ja kohtaus oli niin järkyttävän kamala, että se oli paras kohtaus ikinä. Pisteitä Baywatch-leffalle, mulla oli äärimmäisen hauskaa sen seurassa.

Keane + nostalgia

Brittiyhtye Keane esiintyi Glastonburyssa. En tiennyt tätä, koska olin vähän unohtanut koko bändin, mutta sitten algoritmit tuuttasivat somevirtaani pätkiä Somewhere  Only We Know’sta ja Everybody’s Changingista, ja yhtäkkiä olin 15-vuotias polttamassa Keanea täydellisen teiniangstisille, kuratoiduille CD-levyilleni. Näen mielessäni ne CD:t, kirjoitin kappaleiden nimet kansivihkoon erivärisillä stabiloilla. Olen täysin vakuuttunut, että yksi ihmiselämän hienoimmista tunteista on se, kun matkustaa ajassa taaksepäin musiikin avulla, jota kuunteli silloin joskus.

(Keane-fiilistelyn jälkeen päädyin BBC  Musicin YouTubeen, ja pyhä nostalgia, Glastonburyssä esiintyi myös Sugababes. Edit. Ja omg, myös Avril.)

(Mun nostalgiatrippailu festareilla esiintyisivät Avril Lavigne, Good Charlotte, Tiktak, The Killers, Simple Plan, The All-American Rejects, Paramore, My Chemical Romance, joka soittaisi vain viisi kertaa peräkkäin Welcome to the Black Paraden, Fearless–Taylor ja Spice Girls, tietysti).

Griff

Toisin kuin edellisestä voisi kuvitella, en ole täysin juuttunut nollareille, vaan kykenen kuuntelemaan myös 2000-luvulla syntyneiden nuorten ihmisten tekemää musiikkia. Viime päivät olen siis popittanut 23-vuotiaan brittiartistin Griffin musiikkia. Kuinka lahjakas tyyppi! Pidän hänen musiikistaan ja odotan kovasti heinäkuussa julkaistavaa Vertigo-debyyttialbumia.

(Olen kuunnellut myös Chappell Roania, koska niin on tehnyt koko maailma, ja olen hyvä bandwagon-musiikinkuuntelija. Mun suosikit ovat My Kink is Karma ja Naked in Manhattan.)

Lorde / Melodrama

Okei, palaan nostalgiatrippailuun – en tosin nollareille vaan vain seitsemän vuoden taakse; olen kuunnellut Lorden Melodramaa. Olin unohtanut, miten hieno levy se on! Green Light ja Supercut ovat melko lailla täydellisiä popkappaleita.

The Tortured Poets Department / Taylor Swift

Koska viime aikojen suosikkiasioita laahaa jäljessä, en ole edes ehtinyt sanomaan mitään TTPD:stä. Noh, siitä on sanottu varmaan jo kaikki mahdollinen (minä rakastan sitä, vähemmän yllättäen), joten kerron vain tämänhetkisen top vitoseni:

1. The Smallest Man Who Ever Lived
2. Loml
3. Peter
4. But Daddy I Love Him
5. The Black Dog

Kategoriat
Leffat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: rom com -tärppejä ja muuta sälää

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.2.2024 Lilyssä.

Suosikkiasiat: nostalgiset tsemppibiisit, rom comit ja laskiaispullat.

Kuvat: Disney+, Netflix, Prime Video

Koska olen vakavasti otettava  bloggaaja, mulla on luonnollisesti äärimmäisen vakavasti otettava ja järjestelmällinen tapa kirjata ylös postausideoita: sekalaisesti ympäri kalenteriani pikakirjoituksella töhrityt ajatelmat, joita en enää ymmärrä viikon päästä sekä – hieman armollisemmin järjestelmällisyyden ja muistini näkökulmasta – puhelimen muistiinpanot.

Vaikka hetkellisesti unohdin kirjoittaa blogiani, en unohtanut kirjata ylös muistiinpanoja asioista, joista voisin kirjoittaa. Tyhjennän nyt kovalevyni ja lykkään koko viime viikkojen aikana kertyneen idealistani samaan postaukseen.

Lista näyttää tältä, btw:

Move Along 18

Pari viikkoa sitten näin twiitin, jossa kerrottiin, kuinka yksi musiikkihistorian loistavimmista tsemppibiiseistä*, The All-American Rejectsin  Move Along, täyttää tänä vuonna 18 vuotta. Ilmeisesti pidin tätä tärkeänä ja mainitsemisen arvoisena asiana, koska otin ensin twiitistä screenshotin ja sitten lisäsin muistiinpanoihini maininnan: Move Along 18. En enää muista, mitä mun piti tuolla tiedolla tämän blogin näkökulmasta tehdä. Suosikkiasia: Move Along, ehkä? Höpistä jotain teininostalgiasta? Ihan sama, pointti kai oli, että Move Along on ikuisesti yksi suosikkikappaleistani, koska nostalgia ja 17-vuotias minä ja move along, move along just to make it through ja en edes liioittele; jos olisin ollut teini, joka ottaa tatuoinnin (en ollut), siinä olisi todennäköisesti lukenut move along. (Tai, hyvä luoja, the middle, koska Jimmy Eat Worldin The Middle se vasta iskikin teinisydämeeni.) (Joo joo, iskee edelleen, The Middle 4-ever!!)

*Miksi Move Along tuntuu nykyään vähän surulliselta? Hiton aikuisuus 🙁

PJ Dis

Okei, pari postausta takaperin huutelin jotain sen suuntaista, etten enää jaksa melodramaattisia teinidraamoja. Luonnollisesti aloin siis katsomaan Disney plussan Percy Jackson ja olymposlaiset -sarjaa. Nämä puolijumalalapset ovat… mitä? 12-vuotiaita? Ei ole enää edes teinidraamaa vaan esiteinidraamaa. Mutta ajattelin ottaa tämän sivistyksen kannalta: eikö Percy Jackson ole varsin suosittu kirjasarja? Ja minä olen täysin pihalla koko Percy Jackson -hommasta, se on mulle aivan tuntematon fantasiamaailma. Olenkohan ollut jo vähän liian vanha silloin, kun ne kirjat julkaistiin? Ehkä. Otetaan takaisin nyt. Tosin ei tämä kauhean lupaavalta vaikuta, aloitin sarjan ehkä kolme viikkoa sitten ja olen edelleen jumahtanut kolmanteen jaksoon. Tähän mennessä suurimmat kicksit olen saanut näyttelijä Jason Mantzoukasista. Hei, Adrian Pimento, huusin ruudulleni ja pohdin, pitäisikö mun sittenkin katsoa Brooklyn Nine-Ninea.

American Symphony

No tää oli järkevä muistiinpano: katsoin Netflixistä musiikko Jon Batisten ja tämän vaimon, kirjailija Suleika Jaouadin vastakohtien vuodesta kertovan dokkarin: samalla kun Batiste säveltää sinfoniaa ja kerää Grammy-ehdokkuuksia, Jaouad käy läpi raskaita syöpähoitoja. Hieno dokkari, sellaista vedenkestävälle ripsivärille käyttöä -kamaa, luonnollisesti. Vahva suositus myös Suleikan muistelmateokselle Between Two Kingdoms: A Memoir of a Life Interrupted. Luin sen pari vuotta sitten ja ajattelen sitä yhä.

Ttwas

Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että olen kuunnellut Taylor Swiftin Tied Together With A Smilea. Aliarvostettua Tayloria sanon minä.

Mr and mes snitj

Hei autocorrect, oletko sinäkin lakossa? Miten et ollut skarppina, tarkoitin tietysti Mr and Mrs Smithiä, Prime Videon uutuussarjaa, jolla on nimestään huolimatta melko vähän yhteistä sen Brangelina-leffan kanssa. Tässä on Donald Glover ja Maya Erskine, kaksi mystisen organisaation palkkalistoille päätyvää yksinäistä agenttia, joista tehdään aviopari. Seurauksena on kaikenlaista action-sälää, salaisia tehtäviä ja kasa mysteereitä. Olen ehtinyt vasta tokaan jaksoon, joten mulla ei ole vielä kovin syväluotaavaa mielipidettä. Ihan kelpo kamalta se vaikuttaa. Olen sillai 75-prosenttisesti messissä; voisin olla paljon enemmänkin innoissani, mutta myös hyvin vähemmän innoissani.

Rom com jack

Tämä on kytköksissä edelliseen kohtaan. Koska aivoni ja ilmeisesti algoritmit toimivat näin: hei, Mr and Mrs Smith, pitäisikö alkaa katsomaan sitä? Joo, minä alan katsomaan sitä. Maya Erskine on mrs smith. Maya Erskine, Maya Erskine, Maya Erskine, miksi Twitter-seinälleni yhtäkkiä nousee mainintoja Maya Erskinen tähdittämästä rom comista Plus One? Tarina kertoo, että se on hyvä? Ei, unohdetaan Plus One, minä aloitan nyt Mr and Mrs Smithin. Minä menen nyt katsomaan Mr and Mrs Smithiä… Prime Video, heeeei, Prime Videossa on myös Plus One, siinä on kiva keltainen key art, joka pomppaa silmille. Eikö joku (tuntemattomat tyypit Twitterissä) sanonut, että se on hyvä? Keskity M, Mr and Mrs Smith! Mutta sitä on monta jaksoa ja Plus One on puolitoistatuntinen rom com. Tiedäthän sinä minut, aina sanonut että puolitoista tuntia on täydellinen pituus elokuvalle. Keskity minä sanoin! MR AND MRS SMITH! En tiedä, mitä tapahtui, mutta minä katson Plus Onea. Hei tämä on hyvä, ikuisesti pisteitä hyville, uuden ajan rom comeille. Ystävät, antakaa kun minä – tuntematon tyyppi internetissä – kertoo teille: katsokaa Plus One, se on mainio rom com.

(Rom com jack viittaa luonnollisesti Plus Onen toiseen päätähteen Jack Quaidiin – jonka pitääkin Meg Ryanin lapsena tehdä hyviä rom comeja.)

Onko one day hyvä?

Ilmeisesti! Go, One Day, go! Ei sillä, että aikoisin katsoa sen, koska… noh, tiedättehän… olen lukenut One Dayn ja aion suojella poloista sydäntäni. Enkä juuri nyt edes pystyisi, sillä menin jossain hiton ”nyt tehdään järkeviä taloudellisia ratkaisuja” -mielenhäiriössä peruuttamaan Netflix-tilaukseni. Ajattelin kai, että teen itsestäni ihmisen, joka maksaa suoratoistopalveluiden tilauksista vain silloin, kun haluaa oikeasti katsoa jonkun tietyn sarjan eikä vain heittele joka kuukausi niihin rahaa vaikkei edes katsoisi mitään.

L pulla tripla

Tämän muistiinpanon tarkoitus oli kertoa, että laskiaispullat ovat leivonnaisten elittiä – ja ehdottomasti paras juhlapyhäpaakkelsi. Runebergin tortut, tippaleivät, mitä näitä ny on. Ei ole vastusta. Tämän muistiinpanon tarkoitus oli kertoa myös, että tämän vuoden parhaan laskiaispullani olen syönyt Triplan Bakery Mantelissa, se on siellä alakerrassa, siellä missä on K-Supermarket ja Lidl. 10/10, no notes. Oli vadelmahilloakin (mun täydellisessä laskiaispullassa on aina vadelmahilloa). Toiselle sijalle M:n omassa laskiaispullavertailussa yltää aina hyvä Kanniston leipomo. Tajusin muuten juuri nyt, että sekä laskiaissunnuntai että laskiaistiistai menivät jo. Tarkoittaako se, että laskiaispullakausi on päättynyt? Älkää jättäkö meitä, laskiaispullat. Jos mulla olisi kahvila, sieltä saisi laskiaispullia ympäri vuoden.

Rom com

Muistan, mitä leffaa tällä hyvin suuripiirteisellä muistiinpanollani tarkoitin, sillä lisäsin sen listalle vasta viime viikolla: Prime Videon Upgradedia. Joku (todennäköisesti taas joku mystinen tyyppi Twitterissä) suositteli sitä, intoili sen rom comille kohtuullisen hyvästä Rotten Tomatoes -tuloksesta. Pitihän se testata. Siinä on Camila Mendes, se yksi Shadow and Bonen kaiffari (=Archie Renaux) sekä mielenkiintoisella aksentilla puhuva Marisa Tomei, jonka roolihahmon nimi on Claire DuPont, mikä on ykköskategorian rom com -nimiä. Ja anteeksi, tietysti mukana on myös Lena Olin, jonka roolihahmon nimi on Catherine Laroche. Tämäkin on loistelias rom com -nimi. Annan Upgradedille kolmetuhatta kultatähteä hahmojen nimistä. Itse leffa oli ihan pätevä.

…. yritin ainakin kolme minuuttia keksiä, miten jatkan tuota äärimmäisen kaunopuheista analyysiani, mutta päässä löi tyhjää. Se oli ihan pätevä. Camila Mendes oli oikein hurmaava. Ne mainitut loistavat rom com -nimet ilahduttivat. Hei, Derry Girlsin Saoirse-Monica Jackson! Hurraa rom comit! Vietin oikein leppoisat 105 minuuttia sen seurassa, ja sitten unohdin sen olemassaolon. Eteenpäin.

True Detective

Tästä muistiinpanosta ei ole muuta sanottavaa kuin että suunnittelin aloittavani HBO Maxin uuden True Detective -kauden, mutta sitten muistin, että enhän minä pidä pelottavista sarjoista. Joten en aloittanut.

PS. Jos ei katsota liian tarkkaan, niin eikö tämä mene lähes ystävänpäiväpostauksesta? Rom comeja, biisi- ja sarjasuosituksia ja yleistä ystävällistä ajatuksenvirtaa. Pulliakin! Hyvää ystävänpäivää! 🙂

LUE MYÖS:

It just takes some time little girl – kaikkien aikojen parhaat tsemppibiisit