Kategoria: Hassua

Kategoriat
Hassua Leffat

Oscar-ennuste mutu-pohjalta

Suosikkiasia: Oscar-gaala.

Olen katsonut noin 50 minuuttia One Battle After Anotheria. Ja menossa (Oscar-gaalan jälkeen) katsomaan Sentimental Valuen. Luonnollisesti olen siis just oikea tyyppi kertomaan mielipiteitä siitä, keiden kuuluisi voittaa Oscareita tulevana sunnuntaina. Vähintään voin mutuilla ja esittää mutuiluun pohjautuvia mielipiteitä.

Paras naisnäyttelijä:

Jessie Buckley, Hamnet
Rose Byrne, If I Had Legs I’d Kick You
Kate Hudson, Song Sung Blue
Renate Reinsve, Sentimental Value
Emma Stone, Bugonia

Kuka voittaa: Jessie Buckley. Hän on voittanut jo Baftan, SAG:n Actorin, Golden Globen ja Critics Choicen, joten kai hän nyt voittaa Oscarinkin.

Kenen haluaisin voittavan: No periaatteessa Renate Reinsven, koska let’s go Pohjoismaat. Tai Rose Byrnen, koska pidän hänestä plus tekee ilmeisesti tosi hienon roolityön If I Had Legs I’d Kick You’ssa. Mutta Jessie on varmasti Oscarinsa ansainnut.

Paras miesnäyttelijä: 

Timothée Chalamet, Marty Supreme
Leonardo DiCaprio, One Battle After Another
Ethan Hawke, Blue Moon
Michael B. Jordan, Sinners
Wagner Moura, The Secret Agent

Kuka voittaa: Olen nähnyt miljoona ennustetta, joiden mukaan ykkössuosikki on Michael B. Jordan. Sanon siis Michael B. Jordan. Poloinen Timmy, your time will come.

Kenen haluaisin voittavan: Minä olen aina Friday Night Lights -näyttelijöiden puolella, joten let’s go Michael B. Jordan! Clear eyes, full hearts, can’t lose!

Välihuomio: Kuka olisi arvannut, että Michael B. Jordanin lisäksi yksi menestyneimmistä FNL-alumneista olisi Landry? Hei Jesse Plemons, haluat varmasti tietää että olen blokannut mielestäni sen Landryn vahinko tappo -juonikuvion. Never happened. (Ilmeisesti Jesse Plemonsin olisi pitänyt saada ehdokkuus Bugoniasta.)

Paras miessivuosa:

Benicio Del Toro, One Battle After Another 
Jacob Elordi, Frankenstein 
Delroy Lindo, Sinners  
Sean Penn, One Battle After Another  
Stellan Skarsgård, Sentimental Value  

Kuka voittaa: Toivon, että ei Sean Penn, mutta vaikuttaa huolestuttavasti siltä, että juurikin Sean Penn. Hei, Sean Pennillä on jo pari Oscaria ja tärkeämpänä, en pidä Sean Pennistä. Laitan toivoni Delroy Lindon voittoon.

Kenen haluaisin voittavan: Stellan Skarsgårdin, koska isä-Skarsgårdin pitää saada pysti ennen poika-Skarsgårdeja.

Paras naissivuosa:

Elle Fanning, Sentimental Value
Inga Ibsdotter Lilleaas, Sentimental Value
Amy Madigan, Weapons
Wunmi Mosaku, Sinners
Teyana Taylor, One Battle After Another

Kuka voittaa: Amy tai Wunmi.

Kenen haluaisin voittavan: Ihan sama! Pidän kaikista. Let’s go women!

Paras elokuva:

Bugonia
F1
Frankenstein
Hamnet
Marty Supreme
One Battle After Another
The Secret Agent
Sentimental Value
Sinners
Train Dreams

Mikä voittaa: Hmmmmmm. One Battle After Another? Tai Sinners.

Minkä haluaisin voittavan: Sinnersin. Vihaan tunnetusti kauhuleffoja – vai onko Sinners edes mikään kaikkein selkein kauhuleffa? – mutta yleisesti olen sitä mieltä, että Oscarien pitäisi arvostaa muitakin genrejä kuin ankeita ja itkettäviä draamoja. Ja itkettävistä draamoista puheen ollen, toinen suosikkini on Sentinmental Value, mutta sen voittoon en usko.

Paras ohjaus: 

Chloé Zhao, Hamnet
Josh Safdie, Marty Supreme,
Paul Thomas Anderson, One Battle After Another
Joachim Trier, Sentimental Value
Ryan Coogler, Sinners

Kuka voittaa: Paul Thomas Anderson lienee ennakkosuosikki aiemman award seasonin perusteella. Lukitsen vastauksen.

Kenen haluaisin voittavan: Chloé Zhaon, koska hän on äärimmäisen cool tyyppi.

(Olisin ihan iloinen myös Paul Thomas Andersonin voitosta, sillä hänellä on 14 ehdokkuutta ja nolla Oscaria ja tuo on ikävä saldo.)

Paras animaatioelokuva

Arco
Elio
KPop Demon Hunters
Little Amélie or the Character of Rain
Zootropolis 2

Mikä voittaa: KPop Demon Hunters

Minkä haluaisin voittavan: KPop Demon Hunters. Koska on niin selkeä ennakkosuosikki ja minusta aina tuntuu ikävältä jos selkeä ennakkosuosikki häviää.

Paras kansainvälinen elokuva

The Secret Agent (Brasilia)
It Was Just an Accident (Ranska)
Sentimental Value (Norja)
Sirât (Espanja)
Hind Rajabin ääni (Tunisia)

Mikä voittaa: Sentimental Value tai The Secret Agent, koska ovat molemmat ehdolla myös parhaasta elokuvasta ja mun Oscar-logiikka sanoo, että silloin niiden pitäisi olla kaikkein lähimpänä parhaan kv. leffan voittamista.

Minkä haluaisin voittavan: Sentimental Valuen, koska edelleen, let’s go Pohjoismaat.

Paras lyhytelokuva

Butcher’s Stain
A Friend of Dorothy
Jane Austen’s Period Drama
The Singers
Two People Exchanging Saliva

Mikä voittaa: Äänestän nimen perusteella Two People Exchanging Salivaa.

Minkä haluaisin voittavan: En osaa edes mutuilla.

Paras dokumenttielokuva

The Alabama Solution
Come See Me in the Good Light
Cutting through Rocks
Mr. Nobody against Putin
The Perfect Neighbor

Mikä voittaa: Tarina kertoo, että The Perfect Neighbor (suom. Täydellinen naapuri) on ennakkosuosikki. Dokkari on katsottavissa Netflixissä.

Minkä toivon voittavan: Menen ennakkosuosikilla.

Paras alkuperäiskäsikirjoitus

Robert Kaplow, Blue Moon
Jafar Panahi sekä Nader Saïvar, Shadmehr Rastin, Mehdi Mahmoudian, It Was Just an Accident
Ronald Bronstein & Josh Safdie, Marty Supreme
Eskil Vogt & Joachim Trier, Sentimental Value
Ryan Coogler, Sinners

Kuka voittaa: Uskon Sinnersiin, joten Ryan Coogler.

Kenen toivon voittavan: Ryan Coogler on varmasti oikein hyvä voittaja.

Paras sovitettu käsikirjoitus

Will Tracy, Bugonia
Guillermo del Toro, Frankenstein
Chloé Zhao & Maggie O’Farrell, Hamnet
Paul Thomas Anderson, One Battle after Another
Clint Bentley & Greg Kwedar, Train Dreams

Kuka voittaa: Paul Thomas Anderson.

Kenen toivon voittavan: Chloé Zhaon ja Maggie O’Farrellin, olen tässä Team Hamnet.

Oscar-gaalaa voi seurata ainakin Yle Teemalta sunnuntain ja maanantain välisenä yönä.

Kategoriat
Hassua Sarjat Suosittelen

Severance-täyskäännös

Kirjoitus on alun perin julkaistu 9.2.2025 Lilyssä.

Suosikkisarja ( 😀 ): Severance (Apple TV+)

Kuva: Apple TV

Merkittäviä uutisia. Minä, Maisa, olen 1) kolmen tuhannen vuoden yrittämisen jälkeen katsonut loppuun Severancen ykköskauden, 2) katsonut kaikki kakkoskauden tähän mennessä julkaistut jaksot, 3) pitänyt niistä jaksoista, 4) ehkä vähän koukussa Severanceen.

Mitä?!

Puhutaan siis SEVERANCESTA, sarjasta, josta olen tässä blogissa todistetusti kirjoittanut muun muassa seuraavaa:

Tämä nyt on vähän typerä nillittämisen kohde, mutta Severance saattaa olla jopa vähän liian laadukas. Samaan aikaan kun fiilistelen sitä, pyörittelen silmiäni sille, kuinka viimeisen päälle mietittyä kaikki on.

Severance on niin tyylitelty, etten minä ihan täysin saa siitä otetta.

En vain koskaan tule sataprosenttisesti rakastamaan Severancen kaltaisia sarjoja, joissa kaikki osat ovat täydellisesti paikoillaan.

Kuka minä olen suosittelemaan Severancea?! Kuinka monta kertaa olen inissyt, että se on ankea ja ahdistava ja vaikka kuinka tarvon, en pääse ykköskauden loppuun.

Tiedän, että Severance on objektiivisesti loistava sarja, mutta subjektiivisesti se on vain liian ankea! Olen aloittanut ja lopettanut sarjan useita kertoja, enkä koskaan pääse yhtä jaksoa pidemmälle.

Olen aloittanut ja lopettanut Severancen 5749 kertaa. Kenties 2024 on se vuosi, jolloin katson Severancen ykköskauden loppuun asti? (Joo joo, luovutan.)

Vuoden 2024 Severance-saldo: nolla minuuttia.

Olet nolo takinkääntäjä, M. Kaikki tuo täydellisen pätevä nillitys – vuodesta 2022 lähtien! – ja sitten tsadam, muutat mieltäsi??! Nyt se onkin hyvä?? Nyt odotat Severance-perjantaita? Mitä hittoa tapahtui?

Noh, minäpä kerron, mitä tapahtui. Iski FOMO. Kakkoskausi alkoi, ja koko maailma (=HS:n kriitikko ja somekuplani) ylisti sitä. Some täyttyi analyyseistä ja meemeistä, joita en ymmärtänyt. Ja minä halusin ymmärtää! Ikävä totuus on, että suurten puheideni jälkeen olen vain bandwagon-sarjafani, joka haluaa katsoa samoja juttuja kuin kaikki muutkin. (Tein pika-analyysin itsestäni, ja olen sitä mieltä, että tämä on ok.)

Toinen totuus: maailma on oikeassa. Severance on loistava. Allekirjoitan edelleen aiemmat puheeni siitä, etten tule koskaan rakastamaan sitä. Siis sellaisella ikuinen suosikkisarjani -tavalla. En esimerkiksi koskaan katsoisi jaksoja uudestaan. Mutta nyt olen oppinut arvostamaan Severancen laadukkuutta ja viimeiseen asti mietittyjä yksityiskohtia. Olen oppinut arvostamaan sitä, että se haastaa ja pakottaa keskittymään. Kyseessä ei ole sarja, jota voi katsoa puhelimen selaamisen ohessa. Jotain tärkeää menisi ohi.

Välillä tunnen itseni vähän liian tyhmäksi katsomaan Severancea. Kaikella on merkitys ja piilomerkitys, on hienovaraisia viittauksia ja tasoja ja tasojen tasoja. Enkä pysty ennakoimaan juonikuvioita tai arvaamaan, mitä tapahtuu. Pitää vain odottaa, että sarjan mysteeri avautuu pala palalta ja jakso jaksolta. Hiton sipuli koko sarja. Näköjään olen alkanut pitää hiton sipuleista.

Severance katsottavissa Apple TV+:ssa.

PS. Nyt kun olen saanut maailman kiinni, olen sitä mieltä, että Severancen kohdalla yhden jakson viikkotahti toimii loistavasti. Koska sarja on aika raskas ja jaksoissa paljon analysoitavaa, en jaksa katsoa montaa putkeen.

PPS. Olen edennyt Severance-fiilistelyissäni jopa niin pitkälle, että katson kakkoskauden jaksojen lopussa olevat behind the scenes -pätkät.

PPPS. En voi julkaista tätä mainitsematta näyttelijäsuorituksia. Emmyjä kaikille!! Mikä loistelias taideteos oli esimerkiksi viimeisin, kakkoskauden nelosjakso. Britt Lowerin esittämä Helly on hyvin kiehtova tapaus. Kakkoskausi saa miljoona pistettä siitä, miten se on alkanut avata hahmojen Lumonin ulkopuolisia elämiä – ja miten hienosti Lower ja kumppanit ovat vastanneet tähän huutoon.

LUE MYÖS:

Suosikkisarja just nyt: ahdistava ja liian laadukas Severance
The White Lotus -täyskäännös
Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Kirjat

Maailman huonoin kirjapostaus

Kirjoitus on alun perin julkaistu 28.2.2024 Lilyssä.

Suosikkiasia: En tiedä voinko tämän jälkeen sanoa, että kirjat ja lukeminen?

Tämä on inasen noloa, koska olisi kiva, jos kaikki – myös tuntemattomat tyypit internetissä – kuvittelisivat että olen cool ja sivistynyt ihminen. Ja coolit ja sivistyneet ihmiset lukevat kirjoja. Ja siis minä luen kirjoja! Vannon. Mutta minä myös harrastan tätä: laitan erinäisiä kirjoja kirjaston varausjonoon, odotan viikkoja tai kuukausia että saan varaukset käsiini. Ja sitten en koskaan lue niitä viikkoja tai kuukausia odottamiani kirjoja. Laina-aika menee umpeen, ja joudun palauttamaan kirjat, jotta joku oikeasti cool ja sivistynyt ihminen voi oikeasti lukea niitä, ei vain pitää kirjahyllyssään keräämässä pölyä (valehtelin, mulla ei edes ole kirjahyllyä, pelkästään kirjapino ikkunalaudalla).

Erityisesti viime aikoina (sanon viime aikoina koska en kehtaa sanoa että tätä on jatkunut kohta vuoden) olen ollut sarjavaraaja, joka ei saa mitään varauksiaan luettua. Kierrän onnetonta ympyrää: kiinnostun kirjasta, varaan kirjan, odotan kirjaa, lainaan kirjan, katselen kirjaa yöpöydälläni kolme ja puoli viikkoa, tajuan että kirja pitää palauttaa parin päivän päästä, aloitan paniikissa lukemaan kirjaa KOSKA MINÄ ODOTIN SITÄ MONTA KUUKAUTTA, tajuan etten kuitenkaan ehdi lukea kirjaa, luovutan, palautan kirjan. Ja sama uudestaan. Ja uudestaan. Joka askeleen välissä tunnen itseni kirjaluuseriksi.

Mutta hei! Kyllä internetiin merkkejä mahtuu ja omapa on blogini, joten aion nyt kirjoittaa postauksen kirjoista, jotka olen lainannut mutta joita en ole lukenut. Jos kirjastoreissuni eivät sivistä minua, ainakin ne voivat hyödyttää minua (huonon) postauksen muodossa.

Ninth House / Leigh Bardugo: Joku taho – ehkä HS – kirjoitti tästä oikein positiivisen arvostelun. Ja minä olin jo valmiiksi sitä mieltä, että Bardugon teinifantasiahässäkkä Grishaverse on mainio genressään (olen lukenut yhden osan, mutta ei nyt takerruta siihen). Ninth Housen kerrottiin olevan enemmän aikuisille suunnattua Bardugon fantasiaa, joten olin että sold, varaukseen!  Sijoittuu yliopistomaailmaan, on salaseuroja ja okkultismia ja kaikkea muuta jännää. Aidosti olen sitä mieltä, että tämä olisi ollut oikein hyvä ja koukuttava tapaus – ne kymmenen sivua, jotka luin, puhuvat sen puolesta. Mutta joo, laina-aika päättyi enkä ehtinyt mainittuja kymmentä sivua pidemmälle.

Romantic Comedy / Curtis Sittenfeld: Asioita, joista pidän: romanttiset komediat, hassut rakkaustarinat, Saturday Night Live, komedia. Romantic Comedy yhdistää ne kaikki, eikä se silti päässyt lukublokkini läpi. Pari hassua kappaletta luin, sitten tuli jotain muuta ja unohdin. Ja kappas; ”Lainaamiesi teosten laina-aika päättyy kahden päivän kuluttua”. Buu! Haluaisin syyttää kaikkia niitä, jotka varaavat samoja kirjoja kuin minä, mikä tarkoittaa etten voi uusia lainojani, mutta valitettavasti en voi syyttää kuin itseäni.

Lessons in Chemistry / Bonnie Garmus: Yritin valmistautua Apple plussan sarjaan, joka pohjautuu mainittuun kirjaan. Lopputulos: en saanut – oikein kehuttua, ilmeisen mainiota – kirjaa luettua, en katsonut – oikein kehuttua, ilmeisen mainiota – sarjaa.

Se päättyy meihin / Colleen Hoover: Ollakseni rehellinen, lainasin tämän, koska olen kuullut niin paljon ikävää tylytystä tästä ja muista Colleen Hooverin kirjoista. Halusin selvittää, ovatko ne oikeasti niin huonoja. Ovatko ne? Koska itsehän en koskaan oikeasti saanut aikaiseksi ryhtyä selvittämään asiaa.

A Court Of Mist And Fury / Sarah J. Maas: Viime kesänä luin tämän (ilmeisen suositun?) fantasiasaagan ensimmäisen osan, A Court of Thorns and Rosesin. Ihan vähän pyörittelin silmiäni, mutta oli silti ihan koukuttavaa kesälomalukemista. Päätin siis, että luen kakkososankin. Ja oikeasti yritin, mutta en vain saanut itseäni enää kiinnostumaan keijuista ja Prythiania uhkaavista pahuuden voimista ja maagisista ihmeöttiäisistä. Tämä on hieman harmillista, sillä olisin oikein potentiaalinen Rhysand -fan girl (saatoin vähän spoilata kun tajusin, etten jaksa oikeasti lukea kirjaa).

All That’s Left to Say / Emery Lord: Tätä luin jopa melko pitkälle. Sitten tapahtui jotain. En enää muista mitä. Suosittelen silti! Jos on sallittua suositella kirjaa, jota ei ole lukenut loppuun. Tässä on sellainen lukiomaailmaan sijoittuva mysteeri, takaumia, traumoja ja surua; teinityttö yrittää selvittää, mitä hänen kuolleelle serkulleen oikeasti tapahtui ja kuka on syyllinen kuolemaan.

Daddy / Emma Cline: Kirjailijan hittiteos Girls oli oikein mainio (ehkä, en oikeasti enää muista), joten ajattelin, että luen lisää Clinea. Daddy on novellikokoelma, joten ei olisi edes vaatinut suurta sitoutumista. Mutta ei.

All the Lovers in the Night / Mieko Kawakami: Joku jossain suositteli tätä. Ja anteeksi, tämähän kuulostaa hyvältä: kolmekymppisen, yksinäisen naisen huolella pystyttämät kulissit alkavat kaatua, kun hän ystävystyy erikoisen kollegansa kanssa. Miksi en edes aloittanut? On sitä paitsi aina virkistävää lukea jotain muuta kuin britti- ja jenkkikirjailijoita.

The Lonely Hearts Book Club / Lucy Gilmore: Josko lukublokkini murtuisi kevyellä hyvän mielen romaanilla, ajattelin. No eipä toiminut.

Love, Theoretically / Ali Hazelwood: Eikä toiminut myöskään höttöinen rom com -rakkausromaani.

Hävitys: Tapauskertomus / Iida Rauma: Romansseista vakavaan Finlandia-voittajaan. Mutta ei. Minä yritän, kaverit! (Oikeasti voisin yrittää paljon kovempaa.)

*Googlataan: Miten päästä yli lukublokista???*

PS. Tällä hetkellä kirjapinossani on Jennifer E. Smithin The Unsinkable Greta James, koska sillä oli cool nimi ja tyylikäs kansi sekä Bernardine Evariston Girl, Woman, Other, koska ajattelin että voisin oppia jotain. Sivuakaan en ole lukenut kummastakaan.

PPS. Ehkä mun pitäisi lukea joku vanha tuttu kirja, jota tiedän rakastavani. Jos se auttaisi löytämään kadoksissa olevan lukufiiliksen?

PPPS. Se vanha tuttu kirja on Anna Gavaldan Kimpassa. Rakastan sitä. Luen sen tasaisin väliajoin. Ja näin viime hetkellä kykenin tarjoamaan kirjavinkin kirjasta, jonka olen oikeasti lukenut!

LUE MYÖS:

Kaksi (+kuusi) kirjavinkkiä eli viime aikoina luettua
Kirja vs. sarja