Kategoriat
Hassua Leffat Sarjat

Kaikkea muuta kuin joululeffoja 2022 (eli 18 sarja- ja leffatärppiä joulun välttelyyn)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.12.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: joulu. Tästä postauksesta huolimatta.

Sekalaisia ei-jouluisia (suurin piirtein) sarja- ja leffatärppejä, jos Love Actually, Yksin kotona, Die Hard, Holiday, Ihmeellinen elämä, Elf, Joulupukki ja noitarumpu, Lumiukko, Bad Santa ja kaikki muut joulun klassikkoleffat joita en nyt saa päähäni on katsottu liian monta kertaa. Tai joulukama ei vaan kiinnosta. Eli postaus, joka tunnetaan myös vaihtoehtoisella nimellään kaikki ne sarjat, joista en ole jaksanut kirjoittaa omaa postaustaan plus randomit sarjat ja leffat, joita välillä ajattelen.

Half Bad: The Bastard Son & The Devil Himself / Netflix

Netflix niin mokasi tämän nimihirviön kanssa! Eihän tätä juurikaan mainostettu, joten jengi ei löytänyt eikä katsonut. Seurauksena Netflix kuoppasi sarjan ekan kauden jälkeen. Virhe! Jos kaipaat todella hyvää fantasiasarjaa, tyyliä Harry Potter mutta väkivaltaisempi, rajumpi ja aikuisempi, se on tässä. Ja minähän en edes pidä fantasiasarjoista. Harvassa sarjassa on niin visuaalisesti kauniita (ja ällöttäviä) sarjakuolemia kuin Half Badissa.

Pahamaineinen noita järjestää verilöylyn, ja hänen poikansa jää jumiin kahden sotivan klaanin väliin etsimään paikkaansa maailmassa — ja voimiaan.

Riches / Amazon Prime

Oikein koukuttavaa draamasarjasaippuaa. Kosmetiikkamogulin yllättävää kuolemaa seuraa DRAAMAA, kun avaimet perheyritykseen on jätetty mogulin aiemmasta avioliitosta peräisin oleville, isänsä hylkäämille lapsille. Dun dun dun.

Harry ja Meghan / Netflix

Ei nyt mikään kaikkein omaperäisin suositus, mutta haluan kuuden jakson jälkeen sanoa tämän: fuck the haters, TEAM HARRY & MEGHAN! Ei muuta.

Don’t Worry Darling / HBO Max

Tämäkään ei ole omaperäinen suositus, mutta en ole kertonut mielipidettäni tästä loppuvuoden kohuleffasta. Se tulee tässä: kaikki olivat oikeassa siinä, että Florence Pugh on kolme miljoonaa kertaa parempi näyttelijä kuin Harry Styles. Oliko tuo nyt kaikkien muiden mielipide? Noh, allekirjoitan. Toinen äärisyvällinen analyysini: leffa ei ollut liian pelottava tai liian ahdistava. Minä vihaan kaikkea ahdistavaa kamaa, mutta tämän pystyin katsomaan suht’ ongelmitta vaikka onkin psykologinen trilleri.

Normal People / HBO Max

Okei, sisältää yhden joulujakson (tavallaan)! Ei anneta häiritä. Katsoin Normal Peoplen tovi takaperin uudestaan, ja se on edelleen loistava. Sellaista sopivaa all the feels -kamaa vaikka laiskoille välipäiville.

The Sex Lives of College Girls / HBO Max

Mulla olisi paljon sanottavaa juuri päättyneestä toisesta kaudesta. Jätän sanomatta. Leppoisa komedia joka tapauksessa.

Selena Gomez: My Mind & Me / Apple TV+

Selena Gomez on myös sitä julkkikset joille toivon kaikkea hyvää -kategoriaa. Hänen marraskuussa julkaistu dokkarinsa oli oikein mielenkiintoinen.

George Carlin’s American Dream / HBO Max

Dokkarisuositus komediafaneille. George Carlinin stand up -pätkät YouTubesta ovat myös kova veto.

Idän ja lännen lapset / Yle Areena

Ei loistava mutta aivan kelvollinen jännitysdraama identtisistä kaksosista, joista toinen kasvaa DDR:ssä, toinen Länsi-Saksassa. Tietysti tapaavat sattumalta. Ja tietysti vaihtavat paikkoja — mikä nyt on yleensä täydellinen lähtökohta draamalle. Sanon yleensä, koska tänä vuonna julkaistiin Netflixin Echoes. 😀

1980-luvun Berliiniin sijoittuva jännitysdraama kertoo parikymppisistä identtisistä kaksosista, jotka on erotettu toisistaan vauvoina. Naiset ovat kasvaneet eri puolilla muuria toisistaan tietämättöminä, kunnes he yllättäen kohtaavat. Mitä oikein oli tapahtunut yli 20 vuotta sitten? Olosuhteiden pakosta he päätyvät toteuttamaan hengenvaarallisen tempauksen ja vaihtavat rooleja keskenään.

Parasite / Yle Areena

Tämä on muistus lähinnä itselleni: Yle Areenassa on 10.1. asti katsottavissa Oscar-voittaja Parasite. En siis ole nähnyt, mutta oletan että menee kategoriaan ”kaikkea muuta kuin joululeffoja”.

Armas De Mujer / HBO Max

HBO Maxin espanjankielisessä draamakomediassa neljän naisen on tultava toimeen, kun heidän aviomiehensä pidätetään.

The Afterparty / Apple TV+

Olenko muistanut kirjoittaa tästä huvittavasta murhamysteeristä? Okei, arkistojen mukaan olen, mutta kirjoitan lisää: katsokaa The Afterparty, se on huvittava, ei-jouluinen ja sopivan pituinen (8 jaksoa) joululoman katsottavaksi. Kakkoskausikin on tulossa.

Daniel Sloss: Live Shows / Netflix

Kenties hieman stand upia joululomalle? Suosittelen skottikoomikko Daniel Slossin stand up -spesiaaleja Dark ja Jigsaw, molemmat Netflixissä.

Veep / HBO Max

Random sarja-asia, jota ajattelen aina silloin tällöin: miksi minä en ole edelleenkään katsonut Veepin viimeistä kautta? Ja nyt ajattelen: Veep on mainio anti-joulusarja. Kaikki ovat kamalia eikä christmas spiritistä tietoakaan.

The Righteous Gemstones / HBO Max

Suositus tälle sekopäiselle komediasarjalle!

Emily in Paris / Netflix

Ehkä leppoisa sarjamatka Pariisiin? Kolmas kausi saapui Netflixiin parahiksi joulunpyhiksi.

New Girl / Disney+ (?)

Fun fact: sarja, jota ajattelen kaikkein useimmin on New Girl. Olen edelleen vihainen, että sarja poistui Netflixistä. Löytyy nykyään ilmeisesti Disney plussasta?

Smallville / HBO Max

Pari päivää sitten katsoin nostalgiapäissäni Smallvillen pilottijakson. En muistanut siitä mitään! Tai siis tietysti muistin hahmot, mutta jakson tapahtumista ei ollut mitään muistikuvaa. Vannon, että olen teininä katsonut sitä sarjaa. En tosin loppuun asti, koska sitä on näemmä kymmenen tuotantokautta. Jokaisessa tuotantokaudessa on vielä 20+ jaksoakin.  Siinä olisi tekemistä. Lopetin nostalgiatrippailuni pilottiin. Omien teinivuosien suosikkeihin on joka tapauksessa aina hauska palata.

PS. Netflixin joulunpyhien uutuuskattaus soveltuu myös joulun välttelyyn: aatonaattona Glass Onion, joulupäivänä Matilda-musikaali ja Witcher: Verilinja, tapaninpäivänä Treason.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Dokumentit Leffat Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: Netflix x3 ja Skins-avautuminen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.12.2022 Lilyssä.

Suosikkityypit: Jenna, Harry ja Meghan. Ja kai Jack, koska ei se sun vika ollut! 😀

Kuva: Netflix

En tiedä ovatko nämä suosikkiasioita vai aivan kelvollisia asioita, mutta asioita kuitenkin.

Wednesday / Netflix

Pitkään Netflixin katsotuimpana sarjana kiikkunut Wednesday ei ole saanut kaikkia kriitikkoja puolelleen; sitä on kutsuttu muun muassa pelottavan tylsäksi ja huonolaatuiseksi (toisaalta myös täydelliseksi). Minä pidin siitä! Aivan riittävän viihdyttävät kahdeksan jaksoa — koko homma on sopivan höttöinen ja leppoinen ja sellainen, ettei sitä onneksi tarvitse ottaa liian vakavasti. Joku öttiäinen ja pari murhaa, vuosien takainen mysteeri ja teinidraamaa. Ja oikein karismaattinen ja lahjakas Jenna Ortega pääroolissa. Hyvin pelitti, vaikka mysteerit olivat lopulta melko ennalta-arvattavia. Joskus riittää, että saa kivan katsomiskokemuksen. Sitä paitsi on aina hienoa, kun sarjoissa ja leffoissa on teinisankareita, jotka ovat tasan omia itsejään, olivat sitten kuinka ”outoja” tahansa.

Lady Chatterleyn rakastaja / Netflix

Joo joo, ihan kelvollinen elokuva: seksikohtaus, seksikohtaus, seksikohtaus, pari yritystä käsitellä vakavia yhteiskunnallisia asioita, seksikohtaus, seksikohtaus, ilmeisesti rakkaustarina, seksikohtaus, seksikohtaus, pientä draamaa. Mutta! Saisinko puhua hetken elokuvan toisesta pääosan esittäjästä Jack O’Connellista? Koska anteeksi vaan hyvä Jack, olet osallinen yhteen kaikkien aikojen traumatisoivimmista tv-sarjamuistoistani. Koko parituntisen Lady Chatterleyn rakastajan ajan mietin vain Skinsin neloskautta ja Cookia ja Freddietä ja sitä hiton psykiatria, kellaria ja sitä, kuinka paljon vihasin sitä koko juonikuviota ja vihaan edelleen, reilun vuosikymmenen jälkeen. Skins nyt tietysti oli täynnä kaikkea ikävää, mutta EN MINÄ MITÄÄN NIIN IKÄVÄÄ OLISI HALUNNUT TODISTAA. Hitto vie, minä luulin katsovani teinidraamaa! Anteeksi kaikille jotka eivät tiedä mistä puhun, mutta te jotka tiedätte: enhän ole ainoa, jonka Skinsin neloskausi traumatisoi?! En koskaan pystynyt jatkaa sarjan katsomista sen jälkeen. En edes tiedä, palattiinko Cookiin ja kellariin enää muilla kausilla.

Okei takaisin Lady Chatterleyn rakastajaan: ainakin nyt osaan vastata, kun pubivisassa kysytään minkä klassikkoteoksen päähenkilöt Constance Reid ja Oliver Mellors ovat. En sen merkittävyydestään huolimatta ollut lukenut D. H. Lawrencen romaania. Kai leffalla muitakin avuja oli, mutta valitettavasti keskityin Skins-kaunaani. Emma Corrin oli oikein hyvä, ehkä.

Lupaan päästä yli tästä, Jack O’Connell! Olet kaikesta päätellen oikein lahjakas näyttelijä ja toivon sinulle kaikkea hyvää.

Harry ja Meghan / Netflix / 8.12. (toinen osa 15.12.)

Team Harry ja Meghan! Ihan sama, vaikka heidän kohuttu dokkarisarjansa olisi maailman huonoin. Puoliksi kauhulla, puoliksi innoissani odotan, kuinka brittimedia jälleen repii pelihousunsa ja etsii kammalla kaikkia mahdollisia virheitä ja vääryyksiä (heidän näkökulmastaan), joita dokkari muka sisältää. Minä uskon kaiken, mitä H ja M brittihovin kamaluuksista kertovat.

Dokkari ja Netflix saivat pisteitä jo siitä, että toimittaja Ellie Hallin mukaan yksikään media, kriitikko tai muu taho ei saanut jaksoja ennakkokatseluun — kuten tapana on. Kellot soimaan, DailyMail! 😀 Piers Morganilla on taatusti jo kamala kolumni kirjoitettuna, hänen ei tarvitse edes katsoa.

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

The White Lotus -täyskäännös

Kirjoitus on alun perin julkaistu 4.12.2022 Lilyssä.

Suosikkisarja, sittenkin: The White Lotus (HBO Max)

Kirjoitus sisältää viittauksia The White Lotusin kakkoskauteen mutta ei varsinaisia spoilereita.

Kuva: HBO

Tärkeä ilmoitus: olen päättänyt, että pidänkin White Lotusista. Enkä nyt tarkoita sarkastista ”White Lotus on oikeasti raivostuttava, en tajua miksi katson, periaatteessa en pidä siitä lainkaan” silmienpyörittelylätinää, jota tässä blogissa on mahdollisesti aiemmin harrastettu. Mahdollisesti.

Ei, minä, Maisa, pidän White Lotusista — ilman disclaimereita. Tai okei, yksi disclaimer; puhun nyt käynnissä olevasta kakkoskaudesta. Ykköselle pyörittelen edelleen silmiäni ja pidän raivostuttavana. Mutta kakkonen… se on viihdyttävä, fiksu ja täydellisesti käsikirjoitettu. Olen koukussa. Buu sille, että jäljellä on enää kaksi jaksoa.

Silmienpyörittelylätinässäni olen aiemmin todennut, että White Lotusin ”kaikki hahmot ovat omalla tavallaan kamalia enkä oikeastaan välitä pätkän vertaa, mitä kenellekään tapahtuu”. Virkkeen ensimmäisen osan kai jossain määrin allekirjoitan edelleen, mutta että en muka välittäisi, mitä hahmoille tapahtuu?! Hah! Välitän, todellakin välitän! Ainakin nelosjaksosta lähtien, silloin minä tajusin että hetkinen, minähän pidän tästä oikeasti. Oli muuten loistelias jakso, tuo In the Sandbox.

Lisää aikaisempaa lätinääni: ”Ihan sama, onko se ekan jakson kuollut tyyppi tuo rikas ja ikävä ihminen vai se toinen rikas ja ikävä ihminen. Mulla ei ole mitään tunnesidettä yhtään kehenkään”. Onpas tunnesiteitä, parin viikon takainen M! Et vain tajunnut sitä, koska oli niin kiire pyöritellä silmiäsi.

Aubrey Plaza ei tietenkään saa olla se kuollut tyyppi. Lähinnä koska on Aubrey Plaza, mutta alun tylsyyden jälkeen Harperista on myös tullut mielenkiintoinen. Respan Isabella ei saa olla se kuollut tyyppi. Mia ja Lucia, älkää olko kuolleita tyyppejä, olette parhaita! Daphne, ekan jakson perusteella tiedän ettet sinä ole kuollut tyyppi, hurraa! Ehkä sinä oletkin murhaaja? Olen oppinut olemaan aliarvioimasta sinua. Olet kiehtova susi edustusvaimon vaatteissa. Jos pitäisi lyödä vetoa, sanoisin että kuollut tyyppi (tai ilmeisesti yksi kuolleista tyypeistä) on Cameron. I’m fine with it, Cameron voi kuolla. Saattaa olla, että multa riittää tunnesiteitä vain White Lotusin naispuolisille hahmoille. I’m fine with it.

Olen paria ekaa jaksoa lukuun ottamatta katsonut jaksot heti niiden julkaisupäivänä, joten olen päässyt osaksi parasta sarjarituaalia: someanalysointia ja Twitterin jaksokommentointia. Fiksut ihmiset internetissä ovat avanneet mun silmiä monille pienille yksityiskohdille, joiden merkitystä en ole itse tajunnut. White Lotus on juuri niitä sarjoja, joissa näitä yksityiskohtia on valtavasti. Kaikki tämä on nostanut katsomiskokemukseni ihan uudelle tasolle. Pitää katsoa tarkasti, muuten jotain tärkeää, puolihuomaamattomasti mainittua saattaa mennä ohi.

Lopuksi, tietysti: haluan matkustaa Sisiliaan! Ei varmaankaan ole vaikeaa löytää lokaatiota kolmoskaudelle, koko homma on yhtä hiton matkailumainosta. Siis miinus ne kaikki omalla tavallaan kamalat ihmiset.

PS. Kukaan kakkoskauden hahmoista ei kuitenkaan ole yhtä kamala kuin ykköskauden Shane.

LUE MYÖS: