Avainsana: suosikkileffa

Kategoriat
Ajattelin tänään Leffat

Leffakuolemat, jotka särkevät sydämen

Kirjoitus on julkaistu alun perin 3.10.2018 Lilyssä.

Suosikkiasia: … 

Inhokkiasia: nämä fiktiivisten hahmojen sydäntä särkevät leffakuolemat.

HUOM! Leffat, joista kirjoitan on julkaistu vuosien 1994-2014 välillä, joten ehkä spoiler alertin aikaraja on kaikissa tapauksissa jo umpeutunut. Mutta silti: kirjoitus sisältää juonipaljastuksia seuraavista elokuvista: Harry Potterit, Leijonakuningas, Hachiko, Tähtiin kirjoitettu virhe, The Notebook ja Atonement.

Kuva: Walt Disney Pictures

Yritän esittää, että olen kova kuin kivi eikä mikään liikuta, mutta oikeasti olen yksi iso pehmo, joka itkeä vollottaa katsoessa YouTube-videoita kotiin palaavien sotilaiden ja heidän koiriensa jälleennäkemisistä (yksi mun ehdoton suosikkigenre YouTubessa :D). 

Vähemmän yllättäen olen elämäni aikana itkeä vollottanut myös elokuvia katsoessani. Ja sehän on hyvästä, leffaitkeminen on parhaimmillaan oikein puhdistavaa, piilopehmokin sen tietää. Välillä leffat iskevät sydämeen kuitenkin vähän liian lujaa. Etenkin silloin, kun ne päättävät tappaa kivoja tyyppejä sydäntä särkevillä tavoilla. 

Nämä kuusi leffakuolemaa on murskannut sydämeni miljoonaan osaan.

Sirius Musta / Harry Potter ja Feeniksin kilta (2007)

Kamala kuolema kirjassa, kamala kuolema leffassa. Damn you J.K. Rowling! (Edit. Ja fuck you noin muutenkin.)

Harry Potterit ovat täynnä toinen toistaan surullisimpia kuolemia. Dumbledore, Hedwig, Fred Weasley, Lupin, Dobby, joidenkin mielestä Kalkaros… tämän korpinkynnen mielestä kaikkein surullisimman HP-kuoleman tupamestaruuden voittaa kuitenkin Sirius Musta. C’moon, poloiselta Harrylta oli viety jo niin paljon ja sitten hänen kummisetänsäkin avada kedavrattiin! Not cool. 

Mufasa / Leijonakuningas (1994)

Leijonakuningas on ensimmäinen elokuva, jonka olen nähnyt leffateatterissa. Ja mikä järkyttävä isku viisivuotiaan lapsen viattomuudelle kyseinen animaatio sitten olikaan! Mufasa ei vain kuole, hän kuolee järkyttävällä tavalla gnu-lauman alle anellen ensin apua veljeltään (Damn you Scar!). Ja Simba joutuu todistamaan koko homman. Brutaali ensimmäinen leffakokemus. Toivottavasti Timon ja Pumba vähän pehmensivät iskua. Hakuna matata.

Hachi / Hachiko – tarina uskollisuudesta (2009)

Olen enemmän kissa- kuin koiraihminen. Silti kyseisen koiraleffan loppu musertaa sydämeni aina uudestaan ja uudestaan tuhanneksi palaseksi. Onko mitään surullisempaa kuin koira, joka uskollisesti odottaa kuollutta ihmistään kotiin vuosi toisensa jälkeen? Sitten koirakin kuolee ja pääsee kaikkien vuosien jälkeen vihdoin rakkaan ihmisensä luo. Ja leffa perustuu vielä tositarinaan! Tsiisus, sydänparkani ei kestä.

Augustus Waters / The Fault in Our Stars (2014)

Tähtiin kirjoitettu virhe saattaa olla itkettämään suunniteltu teinien syöpäsatu, mutta hitto vie kuinka sydäntä särkevän surullinen Augustus Watersin kuolema onkaan. Ensin sydämeen iskevät ne Gusin itse itselleen järjestämät ennakkohautajaiset  (”I cannot tell you how thankful I am… for our little infinity”), sitten Shailene Woodleyn esittämän Hazel Gracen tuska, kun Gus oikeasti kuolee. Apua.

Allie & Noah / The Notebook (2004)

Allien ja Noah’n kuolema ei oikeastaan ole niinkään surullinen. Se on vain sydäntä särkevän kaunis. Noah ei koskaan hylännyt Allieta, vaikka tämä ei suurimmaksi osaksi edes enää muistanut häntä. Kuoleman hetkelläkin Noah päätti tulla Allien mukaan. Koska I want you. I want all of you, forever. You and me, everyday. Ja raks sanoo sydämeni.

Cecilia & Robbie / Atonement (2007)

Atonement repii sydämen rinnasta ja heittää sen varmuuden vuoksi tehosekoittimeen. Väärinkäsityksen seurauksena Cecilian ja Robbien tiet erkanevat, mutta he löytävät takaisin toistensa luo. Paitsi eipäs löydäkään, se on vain julmaa fantasiaa. Oikeasti molemmat kuolevat ennen kuin koskaan ehtivät tavata toisensa uudestaan. Damn you Briony!

—-

PS. Kaikkein paras leffakuolema? Voldemort tietysti. Ja Hans Gruber. Ja se hiton Scar!

Kategoriat
Ajattelin tänään Leffat Tyypit

Loppuvuoden lupaavin leffa kertoo tosielämän supernaisesta

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.8.2018 Lilyssä.

Suosikkityyppi: Ruth Bader Ginsburg (#whentherearenine)

Suosikkileffa, jota odotan: On the Basis of Sex 

Kuva: The Supreme Court of the United States

Päivän inspiroiva tyyppi: Ruth Bader Ginsburg, 85-vuotias supernainen, väsymätön tasa-arvon ja naisten oikeuksien puolesta taistelija ja Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari. Vuonna 1993 virkaansa nimitetty Bader Ginsburg oli aikanaan vasta toinen naispuolinen tuomari Yhdysvaltain korkeimmassa oikeudessa – kaiken kaikkiaan naisia on kyseiseen pestiin nimetty tasan neljä (ennen Bader Ginsburgia Sandra Day O’Connor, hänen jälkeensä nykyisten yhdeksän tuomarin joukkoon kuuluvat Sonia Sotomayor ja Elena Kagan). Vertailun vuoksi: korkeimman oikeuden historia ulottuu vuoteen 1789, josta lähtien 109 miestä on toiminut virassa. Melkoinen herrakerho siis.

Herrakerhot olivat toki tulleet Bader Ginsburgille tutuiksi jo ennen korkeinta oikeutta, yllätys yllätys. Kun hän vuonna 1956 aloitti lakiopintonsa Harvardissa, hänen vuosikurssillaan oli noin 500 miestä. Naisia oli Bader Ginsburg mukaan luettuna yhdeksän. ”Kuinka perustelet sen, että veit paikan pätevältä mieheltä?” oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani oli kysynyt heiltä. Koska tietysti.

Juristiksi valmistuttuaan (hän teki opintonsa loppuun Columbiassa, sillä hänen miehensä oli saanut töitä New Yorkista) Bader Ginsburgilla oli vaikeuksia löytää töitä, vaikka hän oli valmistunut vuosikurssinsa priimuksena. Naiseus oli ihan pätevä syy olla palkkaamatta.

Vuonna 1963 Bader Ginsburg aloitti oikeustieteen professorina Rutgersin yliopistossa. Tuolloin hänelle kerrottiin, että hän saisi pienempää palkkaa kuin miespuoliset kollegansa. Syy: hän oli naimisissa ja hänen aviomiehellään oli hyväpalkkainen työ. Jep.

Presidentti Bill Clinton (vas.) nimitti Ruth Bader Ginsburgin korkeimman oikeuden tuomariksi vuonna 1993. Kuvassa Bader Ginsburgin vierellä aviomies Martin Ginsburg. He ehtivät olla naimisissa 56 vuotta ennen kuin ”Marty” menehtyi vuonna 2010. ”Marty… was so secure in himself that he never regarderd me as any kind of threat. He was my biggest booster”, Bader Ginsburg on kertonut miehestään. Kuulostaa huipputyypiltä. Kuva: The Supreme Court of the United States.

Ei ehkä yllätä, että Ruth Bader Ginsburg on läpi uransa tullut tunnetuksi tasa-arvon ja naisten oikeuksien puolesta tekemästään työstä. Hän on muun muassa ollut mukana perustamassa Women’s Right Law Reporteria, Yhdysvaltojen ensimmäistä naisten oikeuksiin keskittyvää lakijulkaisua. Columbiassa opettaessaan hän kirjoitti ensimmäisen sukupuolisyrjintää käsittelevän oikeustieteellisen oppikirjan. Bader Ginsburg oli myös mukana perustamassa ACLU:n (American Civil Liberties Union) alaista Women’s Right Projectia, naisten oikeuksiin keskittyvää ihmisoikeusjärjestöä. Women’s Right Projectissa hän voitti useita korkeimpaan oikeuteen edenneitä sukupuolisyrjintätapauksia. Ja päästyään itse tuomareiden pöydän taakse Bader Ginsburg on jatkanut taistelua. Liberaalina tuomarina hän on esimerkiksi puolustanut naisen oikeutta aborttiin (valtava kiistakysymys USA:ssa), koska ”government has no business making that choice for a woman” (New York Times).

Just nyt se liberaalimpi puoli kovin jakautuneita Yhdysvaltoja toivoo, että 85-vuotias RBG (kuten hänet tunnetaan) pysyy terveenä ja jatkaa työtään korkeimmassa oikeudessa vielä ainakin pari vuotta. Korkeimman oikeuden tuomareiden nimittäminen on nimittäin istuvan presidentin tehtäviä ja Yhdysvalloissa on jo maalailtu kauhukuvia siitä, minkälaiset vaikutukset vaikkapa naisten oikeuksiin sillä olisi, jos nykyinen presidentti pääsisi valitsemaan toisenkin uuden (konservatiivisen) korkeimman oikeuden tuomarin. RBG:n kerrotaan onneksi pitävän superhyvää huolta itsestään… hän on muun muassa treenannut jo vuosikaudet oman personal trainerinsa kanssa. Kunnon rautarouva kun on.

Rautarouva, feministi-ikoni ja kaikin puolin inspiroiva badass. Ei ihme, että Bader Ginsburg on jättänyt jälkensä myös populaarikulttuuriin, oli se sitten lukuisiin meemeihin (Notorius RBG!), t-paitoihin tai Saturday Night Liveen (alla Kate McKinnonin RBG).

Viime aikoina Ruth Bader Ginsburg on ollut otsikoissa peräti kahden hänestä kertovan elokuvan myötä. Viime toukokuussa Yhdysvalloissa sai ensi-iltansa RBG, Betsy Westin ja Julie Cohenin ohjaama ja tuottama dokumentti hänen elämästään. Toivottavasti dokkari tulisi joskus Suomeenkin asti tai vaikkapa Netflixiin katsottavaksi. Pelkkä trailerikin (alla) on nimittäin kovin vakuuttava. Tekee mieli huutaa go Ruth go!

Joulukuussa ensi-iltansa saa puolestaan On the Basis of Sex, RBG:n uran alkuvuosista kertova leffa. Mimi Lederin ohjaaman elokuvan pääosassa nuorena Bader Ginsburgina nähdään Felicity Jones (mm. Kaiken teoria). Trailerin perusteella isossa osassa on lakijuttujen ohella rakkaus; Bader Ginsburgilla oli tunnetusti onnellinen ja tasavertainen avioliitto miehensä, vuonna 2010 kuolleen Martin Ginsburgin kanssa. Leffassa Martya näyttelee Armie Hammer (Call Me by Your Name). Odotan kovasti!

On the Basis of Sex saa Yhdysvalloissa ensi-iltansa 25.12. Ja eiköhän leffa nähdä myös Suomen elokuvateattereissa, se on nimittäin kerännyt jo Oscar-pöhinää ympärilleen. On kyllä kieltämättä aikamoista Oscar-syöttiä trailerinsa perusteella.

Jutussa käytetty lähteinä seuraavia artikkeleita: 

The Place of Women on the Court: The New York Times 2009 / Emily Bazelon

Ruth Bader Ginsburg and Gloria Steinem on the Unending Fight for Women’s Rights: The New York Times 2015 / Philip Galanes

How Ruth Bader Ginsburg became a trailblazer for gender equality: The Economist 2018 / S.M.

Ruth Bader Ginsburg: Wikipedia

Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Leffat

Hyvän romanttisen komedian tunnuspiirteet (ja Netflixin malliesimerkit)

Kirjoitus on julkaistu alun perin 23.8.2018 Lilyssä.

Suosikkiasia: HYVÄT romanttiset komediat.

Suosikkileffat: Set It Up ja To All the Boys I’ve Loved Before

Kuva: Netflix

Voisi kuvitella, että romanttisen komedian tekeminen olisi helppoa. Pari kivaa tyyppiä, meet cute, kasa esteitä rakkauden eteen, grande finale ja onnellinen loppu. Bam! Helppoa. 

Mutta eeeeei, h y v ä n  romanttisen komedian tekeminen on taitolaji. Ei riitä, että valkokankaalle tungetaan kaksi tyyppiä ja kasa kliseitä, ei alkuunkaan. 

Ero huonon ja hyvän romanttisen komedian välillä on hiuksenhieno. It’s all in the details. 

HYVÄN ROMANTTISEN KOMEDIAN TÄRKEIMMÄT TUNNUSPIIRTEET:

1. Sympaattinen rakkaustarina ja pari, jota haluaa kannustaa

No tietysti. Rom comit elävät tai kuolevat pääparinsa mukaan. Katsojan pitää toivoa, että just nämä kipuilevat ihmispolot saavat lopulta toisensa kaikkien vaikeuksien jälkeen. Ja että just nämä tyypit ansaitsevat toisensa. Romanttinen komedia ikävillä tyypeillä ei toimi. En minua kiinnosta, elääkö jotkut kusipäät elämänsä onnellisina loppuun asti. Ja tämähän ei tietenkään tarkoita sitä, että hahmojen täytyisi olla täydellisiä ja virheettömiä superihmisiä. Ei täydy! Saa olla neuroottisia ja ärsyttäviä ja kummallisia, mutta kuhan on sellaisia, joille haluaa rakkautta ja muita kivoja juttuja.

2. Yllätyksellinen yllätyksettömyys

Haluan todellakin niitä rom com kliseitä; epätoivoisia saako-nuo-sittenkään-toisiaan -hetkiä, väärinkäsityksiä, kaatosateessa suutelua ja eeppisiä ikuisen rakkauden julistuksia lentokentällä. Ja mikä tärkeintä, haluan onnellisia loppuja (romanttinen komedia EI VOI loppua niin, että päähenkilö A ja päähenkilö B eivät saa toisiaan). Mutta kliseet eivät saa olla… liian kliseisiä. Haluan kliseettömiä kliseitä, yllätyksellistä yllätyksettömyyttä. Eli jotain uutta ja samalla sitä samaa kuin aina ennenkin. Romanttinen komedia ei ole se leffagenre, jossa tarvitsee liikaa poiketa totutusta kaavasta. Silti peruskaavakaan ei kelpaa. Hmmm… kyllä, pysyn tämän äärettömän täsmällisen lausuntoni takana.

3. Just OIKEAT näyttelijät

Koko homma romahtaa kuin korttitalo, jos romanttisessa komediassa on väärät näyttelijät. Esimerkiksi Muuttohaluton poikamies (2006) olisi voinut potentiaalisesti olla ihan kelpo leffa – jos siinä vain olisi jotkut muut näyttelijät kuin Sarah Jessica Parker ja Matthew McConaughey. Ei mitään kumpaakaan vastaan, mainioita näyttelijöitä molemmat, mutta yhdessä ja romanttisessa komediassa… ei vaan toiminut. Toinen esimerkki: Maid in Manhattan (2002). Ralph Fiennes + Jennifer Lopez = EI. Se kuuluisa kemia on tärkeä juttu romanttisissa komedioissa, kas kummaa.

Romanttinen komedia on pitkään vaellellut varjojen mailla. 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun ekalla vuosikymmenellä genre vielä kukoisti, oli hitti-rom comeja toisensa perään. Oli menestysleffoja tähtinään Meg ja Julia ja Sandra ja Reese. Sitten tapahtui jotain, rom com -hanat käännettiin kiinni ja leffateatterissa olikin vain supersankarielokuvia. Noin niin kuin vain vähän yleistäen. Päättikö Hollywood kollektiivisesti, että nyt riitti, romanttisen komedian kulta-aika on ohi? Ei enää hassun hauskoja ja hyväntahtoisia rakkaustarinoita! Ei enää kaatosadesuutelua ja kummallisen koordinoituja tanssinumeroita!

Parin viime vuoden aikana tunnelin päässä on kuitenkin näkynyt valoa. Amy Schumerin Trainwreck (2015) oli minusta ihan kelpo leffa (tärkeä sivuhuomio: rakastan Bill Haderia!), The Big Sick (2017) puolestaan jättihitti ansaiten parhaan alkuperäisen käsikirjoituksen Oscar-ehdokkuudenkin. Just nyt palstatilaa kerää Crazy Rich Asians.

Ja myös Netflix on vastannut rom com -rakastajien huutoon. Go Netflix go, pelasta romanttinen komedia, genre on kuolemassa! 

Tämän kesän iloisin rom com -yllätys oli Netflixin sleeper hit Set It Up (suom. Samassa juonessa). Laitoin sen yhtenä iltana pyörimään kun en muutakaan löytänyt ja kappas, miten hurmaava leffa! Oli sympattinen pääpari, kliseettömiä kliseitä ja miellyttävät näyttelijät (Glen Powell & Zoey Deutch), kaikkea, mitä hyvältä rom comilta kaipaa. Ennalta-arvattava loppuratkaisu ehkä, mutta just sillä tavalla kuin hyvässä romanttisessa komediassa kuuluukin olla. 

Toinen mieltälämmittävä Netflix-tuttavuus oli paljon hypetetty To All the Boys I’ve Loved Before. Jenny Hanin samannimiseen romaaniin perustuva teini-rom com ilostutti, vaikka en ehkä olekaan täysin kohderyhmää näin (melkein) kolmekymppisenä. Suloinen rakkaustarina: check. Yllätyksellistä yllätyksettömyyttä: check. Mainiot näytelijät (Lana Condor & Noah Centineo, alla): check. 

Kuva: Netflix

Pisteet Netflixille romanttiselle komedialle antamastaan tekohengityksestä!

PS. SUOSIKKI ROM COMIEN TOP 5 BY SUOSIKKIASIOITA:

  1. How to Lose a Guy in 10 Days (2003) / Frost yourself.
  2. Notting Hill (1999) / Paras kohtaus on se, kun Will ja Anna menevät Willin siskon synttärijuhliin.
  3. 10 Things I Hate About You (1999) / On tämän leffan syytä, että Heath Ledgerin kuolema iski poikkeuksellisen kovaa. 
  4. Amélie (2001) / Kuka EI rakastaisi Amélieta? 
  5. Breakfast at Tiffany’s (1961) / Oikeasti Roman Holiday on mun suosikki Audrey-leffa. Mutta koska loppu on romanttisissa komedioissa tärkeä… 

KUNNIAMAININNAT:

  • 27 Dresses (2008) / Tiedän, että kyseinen leffa on vähän läppä, koska se tulee telkkarista about viisituhatta kertaa vuodessa. En välitä!
  • Sweet Home Alabama (2002) / Koska Josh Lucas.
  • Crazy Stupid Love (2011) / ”Fuck! Seriously? It’s like you’re photoshopped”

Hmmm. Tuota ylläolevaa kuvasarjaa kun katsoo, ei ihme, että representaatiot puhuttavat. Kuvista ja mainituista leffoista huomaa, kuinka valkoista valtavirtaa oma populaarikulttuurin käyttö onkaan. Ihan varmasti on paljon loistavia romanttisia komedioita, joista en ole koskaan kuullutkaan. Saa vinkata.