Kategoriat
Dokumentit Leffat Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: Netflix x3 ja Skins-avautuminen

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.12.2022 Lilyssä.

Suosikkityypit: Jenna, Harry ja Meghan. Ja kai Jack, koska ei se sun vika ollut! 😀

Kuva: Netflix

En tiedä ovatko nämä suosikkiasioita vai aivan kelvollisia asioita, mutta asioita kuitenkin.

Wednesday / Netflix

Pitkään Netflixin katsotuimpana sarjana kiikkunut Wednesday ei ole saanut kaikkia kriitikkoja puolelleen; sitä on kutsuttu muun muassa pelottavan tylsäksi ja huonolaatuiseksi (toisaalta myös täydelliseksi). Minä pidin siitä! Aivan riittävän viihdyttävät kahdeksan jaksoa — koko homma on sopivan höttöinen ja leppoinen ja sellainen, ettei sitä onneksi tarvitse ottaa liian vakavasti. Joku öttiäinen ja pari murhaa, vuosien takainen mysteeri ja teinidraamaa. Ja oikein karismaattinen ja lahjakas Jenna Ortega pääroolissa. Hyvin pelitti, vaikka mysteerit olivat lopulta melko ennalta-arvattavia. Joskus riittää, että saa kivan katsomiskokemuksen. Sitä paitsi on aina hienoa, kun sarjoissa ja leffoissa on teinisankareita, jotka ovat tasan omia itsejään, olivat sitten kuinka ”outoja” tahansa.

Lady Chatterleyn rakastaja / Netflix

Joo joo, ihan kelvollinen elokuva: seksikohtaus, seksikohtaus, seksikohtaus, pari yritystä käsitellä vakavia yhteiskunnallisia asioita, seksikohtaus, seksikohtaus, ilmeisesti rakkaustarina, seksikohtaus, seksikohtaus, pientä draamaa. Mutta! Saisinko puhua hetken elokuvan toisesta pääosan esittäjästä Jack O’Connellista? Koska anteeksi vaan hyvä Jack, olet osallinen yhteen kaikkien aikojen traumatisoivimmista tv-sarjamuistoistani. Koko parituntisen Lady Chatterleyn rakastajan ajan mietin vain Skinsin neloskautta ja Cookia ja Freddietä ja sitä hiton psykiatria, kellaria ja sitä, kuinka paljon vihasin sitä koko juonikuviota ja vihaan edelleen, reilun vuosikymmenen jälkeen. Skins nyt tietysti oli täynnä kaikkea ikävää, mutta EN MINÄ MITÄÄN NIIN IKÄVÄÄ OLISI HALUNNUT TODISTAA. Hitto vie, minä luulin katsovani teinidraamaa! Anteeksi kaikille jotka eivät tiedä mistä puhun, mutta te jotka tiedätte: enhän ole ainoa, jonka Skinsin neloskausi traumatisoi?! En koskaan pystynyt jatkaa sarjan katsomista sen jälkeen. En edes tiedä, palattiinko Cookiin ja kellariin enää muilla kausilla.

Okei takaisin Lady Chatterleyn rakastajaan: ainakin nyt osaan vastata, kun pubivisassa kysytään minkä klassikkoteoksen päähenkilöt Constance Reid ja Oliver Mellors ovat. En sen merkittävyydestään huolimatta ollut lukenut D. H. Lawrencen romaania. Kai leffalla muitakin avuja oli, mutta valitettavasti keskityin Skins-kaunaani. Emma Corrin oli oikein hyvä, ehkä.

Lupaan päästä yli tästä, Jack O’Connell! Olet kaikesta päätellen oikein lahjakas näyttelijä ja toivon sinulle kaikkea hyvää.

Harry ja Meghan / Netflix / 8.12. (toinen osa 15.12.)

Team Harry ja Meghan! Ihan sama, vaikka heidän kohuttu dokkarisarjansa olisi maailman huonoin. Puoliksi kauhulla, puoliksi innoissani odotan, kuinka brittimedia jälleen repii pelihousunsa ja etsii kammalla kaikkia mahdollisia virheitä ja vääryyksiä (heidän näkökulmastaan), joita dokkari muka sisältää. Minä uskon kaiken, mitä H ja M brittihovin kamaluuksista kertovat.

Dokkari ja Netflix saivat pisteitä jo siitä, että toimittaja Ellie Hallin mukaan yksikään media, kriitikko tai muu taho ei saanut jaksoja ennakkokatseluun — kuten tapana on. Kellot soimaan, DailyMail! 😀 Piers Morganilla on taatusti jo kamala kolumni kirjoitettuna, hänen ei tarvitse edes katsoa.

Kategoriat
Ajattelin tänään Hassua Oma elämä

Tyhmiä asioita, joita en voi sietää

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.9.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: harmittomista asioista harmittomasti valittaminen.

Suosikkiasioita smuosikkiasioita. Välillä suosikkiasiani on valittaa tyhmistä asioista ja pyöritellä niille silmiäni. Ja sitten pyörittelen silmiäni sille, kuinka tyhmille asioille pyörittelen silmiäni. Koska on tietysti ihan oikein olla sietämättä — vihata — oikeasti vihaamisen arvoisia asioita, mutta en tiedä kuinka kannattavaa on  käyttää energiaa tietovisojen kysymyksistä ja rasittavista mainoksista valittamiseen. Toisaalta kuka minä olen gatekeeppaamaan tunteitani.

Eli: 12 täysin pönttöä ja harmitonta ja kaikinpuolin naurettavaa asiaa, joita en voi sietää. Koska jatkuva löpinä suosikkiasioista ei anna totuudenmukaista kuvaa allekirjoittaneesta.

Pyöröovet. Hyvä luoja että vihaan niitä. Antakaa mun kävellä omaa tahtiani (eli hitonmoista pikakävelyä vaikka ei mulla kovin usein ole kiire).

Entä-kysymykset. Okei eli tiedättehän kuinka sanomalehdissä on päivittäisiä tietovisoja, 10 kysymystä ja vastaavaa. Nämä visat otetaan tietovisoja rakastavassa perheessäni hyvin vakavasti; jos kysymykset on huonosti laadittu, luvassa on valitusta. Kaikkein eniten valitusta aiheuttavat entä-kysymykset. Esimerkki HS:n Uutisgurusta 24.9.: Kenen ohjaajan esikoiselokuva oli Viimeiseen hengenvetoon? A) Eric Rohmerin B) Claude Chabrolin C) Jean-Luc Godardin ja sen jälkeen kysymys: Entä minkä maan kansalainen hän oli Ranskan lisäksi? A) Belgian B) Luxemburgin C) Sveitsin. Pahimpia ovat nämä, joissa entä-kysymys viittaa edeltävään kysymykseen näin suoraan. Vaadin entä-kysymysten lopettamista!

…. ja älkää edes kysykö, mitä ajattelen joko tai -kysymyksistä! Tai liian tarkkaa tietämystä vaativista numerokysymyksistä.

(Minähän olen itsekin ollut laatimassa kysymyksiä työvuoroissa, joten tiedän etteivät ne vain ilmaannu lehden sivuille, jonkun ne on sinne laadittava. Ymmärrän kiireen ja deadlinet ja sen, että peräkkäiset entä entä entät on helppo tapa saada kyssärit tehtyä. Tämä tieto ei estä minua valittamasta niistä. Enkä muuten ole koskaan tehnyt yhtäkään entä-kysymystä!)

Cantaloupe-melonin siemenet. Hyvä hedelmä, ällöttävät siemenet. Sivuhuomio (tämä tulee kuulostamaan äärettömän pöhköltä… kannattaako tätä edes kertoa…. noh, meni jo): aina kun näe cantaloupen siemeniä, ajattelen Muumipeikko ja pyrstötähti -elokuvaa. Vaatii mahdollisesti selitystä. Mun päässä cantaloupen siemenet näyttävät siltä kuin olisivat osa jotain inhaa lihansyöjäkasvia. Ja ilmeisen traumatisoituneessa päässäni lihansyöjäkasvit yhdistyvät Muumipeikko ja pyrstötähteen. Että sellaista.

Vesiliukumäet. Siis varsinkin sellaiset umpinaiset kidutusvälineet, jotka traumatisoivat minut lapsuudessani. Koska välillä vesi ei virrannut kunnolla ja vauhti loppui ja milloin takaa tulee joku iso aikuinen mies suoraan päälle ja loppuuko tämä putki koskaan happi loppuu apua apua apua minä vihaan tätä miten pääsen pois??? Eli siis joo, myös ahtaat paikat. Mutta eihän se ole tyhmä asia, jota ei voi sietää, on ihan järkevä asia jota todellakin saa olla sietämättä.

Ylikuratoidut IG-tilit. Kaikkein ärsyttävimpiä ovat ne, joissa monesta kuvasta muodostuu yksi iso kuva. Eli yksi julkaisu saattaa olla vain tyyliin valkoinen laatikko.

(Myös vauvoille/lapsille tehdyt instatilit, mutta en tiedä saanko lapsettomana henkilönä kritisoida niitä.)

Hengarilenkit. Siis onhan niillä funktionsa, ainakin vaatekaupoissa. Vihaan niitä silti.

Lidlin self service -pikakassat. Miksi olette niin huonoja? Siis Lidl 4ever mutta Lidlin viivakoodinlukijat eivät ole ystäviäni. Ja it’s you, not me, koska K- ja S-marketeissa mulla ei ole mitään ongelmia.

Verisuren mainos. Se, jossa on ne kaksi naista lapsineen. Apua.

Jos kananmunat eivät ole symmetrisesti kennossa. Jos kuuden munan kennosta poistetaan kaksi munaa, molempia ei voi ottaa oikeasta reunasta. Toinen otetaan vasemmalta, toinen oikealta. Tai vaihtoehtoisesti molemmat keskeltä. Ihan sama, kunhan symmetria säilyy. Syytän äitiäni tästä vinksahtaneesta pakkomielteestäni.

Se pieni folioasia hammastahnatuubissa. Miksi sen irrottaminen on minulle niin vaikeaa?

Se, että Fazer tunkee Fazerin siniseen vihreitä kuulia ja lontoon rakeita ja rusinoita ja popcornia mutta ei saa aikaiseksi kunnon minttusuklaalevyä. Sitä pientä sokeritonta ei lasketa! Klassinen makupari, minttu ja suklaa. Camoon!

PS. Haluaisin, että mulla olisi joku hyvä syy siihen, miksi olen A) piirtänyt tussilla äkäisen naaman suklaamunan muoviasiaan, B) ottanut taideteoksestani kuvan ja C) säilyttänyt sen kuvan nähtävästi jo reilut neljä vuotta puhelimessani. Valitettavasti mulla ei ole vastauksia.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Leffat Sarjat Suosittelen

Netflixin Do Revenge ja muita viime aikojen suosikkiasioita

Kirjoitus on alun perin julkaistu 17.9.2022 Lilyssä.

Suosikkiasiat: Ysärin teinileffat, Aikuiset, NoHo Hank ja herttuatar Meghan.

Kuvat: Netflix, HBO, Apple TV+

Nyt nämä jopa ovat oikeasti suosikkiasioita!

Do Revenge / Netflix

(Ei sisällä spoilereita!)

Miljoona nostalgiapistettä Netflixin tuoreelle Do Revenge -leffalle. Ysärin ja 2000-luvun alun teinileffojen kanssa kasvanut meikäläinen fiilisteli viittauksia Cluelessiin10 Things I Hate About You’hunElectioniinMean Girlsiin, Julmia aikeisiin, Heathersiin… mihin muihin? Varmaan missasin jotain. Viittauksista huolimatta leffalla oli oma ääni ja tulokulma, joten lisää pisteitä! Oikein viihdyttävä parituntinen, suosittelen. Toki voisin elää ilman sitä, että reilusti päälle parikymppiset tyypit esittävät lukiolaisia, mutta Hollywood gonna Hollywood. Eikä siinä, pääosissa Camila Mendes ja Maya Hawke tekivät oikein mainiota työtä, pisteitä heillekin! Ja puvustajille ja lavastajille, leffa oli pastellitykityksessään visuaalisestikin viihdyttävää katsottavaa.

Do Revenge on teinimaailmaan siirretty Muukalaisia junassa (Hitchcockia, lisää viittauksia!). Mendesin esittämä Drea ja Hawken Eleanor kärsivät vääryyttä, tutustuvat ja sopivat kostavansa toistensa puolesta. Näin kostoa ei voi jäljittää heihin. Huvittavaa sekoilua plus paikoin oikein terävää satiiria ja 2020-luvun ilmiöiden ja epäkohtien kommentointia. Vähän toivon, että leffa olisi lähtenyt vieläkin isommalla vaihteella päin musta komedia -puoltaan, mutta pelittihän se noinkin.

Aikuiset / Yle Areena

Pisteitä myös hurmaavalla Aikuiset-sarjalle ja sen kolmannelle ja viimeiselle (buu) kaudelle. Oli mun suosikkikausi; rakastin tapaa, jolla sarja päättyi. Jotenkin niin oikealla ja merkityksellisellä tavalla. Pidin myös kovasti tästä HS:n jutusta, jossa sarjan luoja ja pääkäsikirjoittaja Anna Brotkin piti päiväkirjaa viimeisen kauden luomistyöstään.

Erityisesti pisteitä Brotkinin vikan kappaleen sanoille: Sitten tajuan, että ehkä voisin itsekin alkaa opetella samaa, mitä saarnaan muille sarjassani. Että many fucks todellakin given. Että on ookoo itkeä, on ookoo olla nolo ja tuntea isosti näistä naurettavan pienistä asioista.

Hear hear!

Barry / HBO Max

Ei sillä, että kukaan pitäisi kirjaa, mutta kenties olen joskus maininnut aloittaneeni HBO:n superkehutun Barryn. Tai sitten en ole maininnut, kuka näitä muistaa. Anyways, siitä on jo aikaa, olisiko ollut vuosi takaperin. Katsoin ekan kauden ja vähän toista, mutta sitten jumituin enkä enää jaksanut. Unohtui koko sarja. Sehän on siis äärihyvä, mutta mun on aina vaikea aidosti pitää sarjoista, joiden päähenkilöiden puolella oleminen on hankalaa. Ja Barryn päähenkilö on palkkamurhaaja.

Noh, tässä taannoin en keksinyt muutakaan katsottavaa, joten päätin antaa Barrylle uuden mahdollisuuden. Nyt olen koukussa siihen, pidän sitä nerokkaana ja täydellisenä ja omituisen hauskana, ja miten ihmeessä Anthony Carrigan ei ole voittanut kaikkia mahdollisia palkintoja NoHo Hankin roolistaan? Vaikka kaikki sarjan hahmot ovat omalla tavallaan kamalia (ja siis murhaavat porukkaa oikealla ja vasemmalla), silti toivon ettei kenellekään tapahdu mitään ikävää. En tajua.

Luckiest Girl Alive / Netflix 7.10.

Tämä lokakuussa odottava Netflix-leffa kiinnostaa. Luin vuosia sitten leffan pohjalla olevan Jessica Knollin samannimisen romaanin, ja muistan, että oli oikein koukuttava. Olen kirjoittanutkin siitä vuonna yksi ja kaksi. Edelleen ylpeä tuon postauksen kuvituksesta. Ja fun fact: sain kyseiseen postaukseen blogini ensimmäisen kommentin. Toki olisi ollut kivempaa että kommentti olisi koskenut jotain muuta kuin virhettäni, mutta kommentti se oli joka tapauksessa. Olin siitä kovin ylpeä 😀

Meghan

Sitä vaan, että Team Meghan sataprosenttisesti. Siis kun vastapuolella ovat rasistiset kusipäät, kiusaavat brittitabloidit ja muut idiootit, jotka hyvä luoja valittavat Meghanista (ja Harrysta mutta enemmän Meghanista, tietysti) teki hän mitä tahansa. Väärin väärin väärin aina väärin. Jos kritisoit herttuattaria — tai ketä tahansa — siitä, että he pitävät puolisonsa kädestä kiinni, niin suosittelen hyvin vakavaa itsetutkiskelua. Sen jälkeen suosittelen katsomaan Harryn tarinan Apple TV+:n dokkarisarjasta The Me You Can’t See. Tai vähintään tämän somessa kiertävän seitsemänminuuttisen kyseisestä sarjasta. Ja sitten lukemaan tämän Buzzfeedin listauksen tavasta, jolla brittimedia on kohdellut Meghania verrattuna Kateen.

PS. En ole edelleenkään katsonut yhtään jaksoa The House of the Dragonista tai The Rings of Powerista. Ei tämä nyt kovin lupaavalta vaikuta. Sen sijaan olen uudelleenkatsonut Ted Lasson, alusta lähtien. Ykköskaudessa on ihan uusi taso, kun tietää kakkoskauden tapahtumat. Ja siis pisteitä Ted Lassolle, toimii, toimii ja toimii.