Kategoriat
Musiikki Suosittelen Tyypit

Aina Taylor Swiftin puolella

Kirjoitus on alun perin julkaistu 12.11.2021 Lilyssä.

Suosikkityyppi: Taylor Swift

Kuva: Beth Garrabrant / Taylor Swift

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi Taylor Swift herättää ihmisissä niin paljon vihaa. Minä olen aina nähnyt vain superlahjakkaan musiikintekijän ja ystävälliseltä ja sympaattiselta vaikuttavan tyypin. Silti sitä on vuosien varrella saanut lukea ilkeitä otsikoita ja ala-arvoisia somekommentteja siitä, kuinka Taylor Swift on feikki ja tyrkky ja lahjaton ja huono laulaja ja käärme ja milloin mitäkin ikävää.

Ihan sama onko Taylor Swiftin fanittaminen coolia ja kuinka ikäviä otsikoita olen hänestä lukenut, minä olen aina ollut hänen puolellaan.

En voi väittää olevani mikään superintohimoinen superfani, mutta olen minä sen verran fani ja perillä asioista, että tiedän esimerkiksi kuinka läheinen ja vastavuoroinen suhde Taylorilla on faneihinsa. Silloin tällöin mediaan tippuu tietoja siitä, miten hän on maksanut faninsa syöpähoidot tai laulanut fanin häissä. Vihaajat ovat tietysti vakaasti sitä mieltä, että tämä kaikki on vain Taylorin epäaitoa julkisuuspeliä, mutta minä en usko siihen. Taylor Swift on ollut julkisuudessa 16-vuotiaasta, puolet elämästään. Ei kukaan voi feikata niin pitkään. Miksi on niin vaikeaa uskoa, että joku on vain hyvä ihminen, joka arvostaa fanejaan?

Osa Taylor-vihasta selittyy varmasti sillä, että hän on nainen. Eikä vain nainen, vaan menestyvä nainen. Nainen, joka kirjoittaa omat kappaleensa. Nainen, joka rikkoo ennätyksiä. Nainen, joka voittaa palkintoja. Mitä muuta se on kuin naisvihaa, kun Taylor Swiftistä tehtiin mediassa epätoivoinen miestenkaataja, kun hän kehtasi parikymppisenä deittailla enempää kuin yhtä miestä?  Ja vahva epäilys, ettei eräs räppäri olisi koskaan rynnännyt VMA-gaalan lavalle keskeyttämään 19-vuotiaan Taylor Swiftin kiitospuhetta, jos Taylor Swift olisi ollut mies. Varsin surullisenkuuluisa esimerkki siitä, että on ihmisiä joiden mielestä Taylor ei ansaitse menestystään. Fuck that.

They’d say I hustled
Put in the work
They wouldn’t shake their heads and question how much of this I deserve
What I was wearing
If I was rude
Could all be separated from my good ideas and power moves?

Minä olen samanikäinen kuin Taylor, vuoden 1989 lapsia. Ehkä siksi mulla on ollut erityinen suhde häneen ja hänen musiikkiinsa. Olen kasvanut yhtä aikaa hänen kanssaan, teinistä aikuiseksi. Yksi mun ikuisista suosikkikappaleista on Taylorin Change. Ei siksi, että se olisi mikään musiikkihistorian loisteliain tuotos vaan siksi, että muistan kuunnelleeni sitä aikuisuuden kynnyksellä olevana nuorena tyyppinä. Rakastan kappaleen sanoja ”they might be bigger, but we´re faster and never scared”. 

Aikuisena olen hurrannut aina, kun Taylor on jostain kaivanut voimaa vastata vihaajilleen ja epäilijöillään ja häntä kohtaan väärin käyttäytyneille – oli kyseessä sitten lyriikat tai oikeustaistelut. Kaikkien kohujen keskellä olen ollut aina Team Taylor. Kun Reputation julkaistiin, hurrasin taas. Ja kun Taylor ilmoitti äänittävänsä uudestaan vanhat levynsä jotta saa oikeuden omiin kappaleihinsa ja omaan musiikkiinsa, hurrasin kovempaa.

Perjantaina 12. marraskuuta Taylor julkaisi omissa nimissään neljännen studioalbuminsa Redin, joka julkaistiin alunperin vuonna 2012. Ja minä hurraan taas vähän lisää. Mikään ei ole hienompaa kuin potkittu nainen, joka on löytänyt voimansa.

Red on aina sisältänyt mun ja monen muun mielestä Taylorin parhaan kappaleen, All Too Wellin. Red (Taylor’s Version) sisältää myös paljon odotetun 10-minuuttisen All Too Well -version. Ja on muuten hieno! (Olen senkin verran Taylor Swift -fani, että tiedän kenestä kappale kertoo.) Muutaman arkistojen aarteen lisäksi Taylor’s Versioniin on mahdutettu uutena kappaleena myös sydäntäsärkevä Ronan. Kehottaisin kaikkia vihaajia tutustumaan kappaleen tarinaan, mutta epäilen ettei Taylor enää jaksa välittää vihaajistaan. Joten en jaksa minäkään.

 The haters gonna hate, hate, hate, hate, hate jne.

TAYLOR SWIFT FOREVER!

PS. Suositus myös Netflixin Taylor-dokkarille Miss Americana.

PPS. Perjantaisuunnitelmani:

LUE MYÖS:

Kategoriat
Hassua Sarjat

10 asiaa, jotka tiedän Successionista näkemättä jaksoakaan

Kirjoitus on alun perin julkaistu 14.10.2021 Lilyssä.

Suosikkisarja, jota en ole nähnyt: Succession (HBO)

Kuva: HBO

Kaikkein pahiten sarja-FOMOa aiheuttava sarja tällä hetkellä? HBO:n hittidraama Succession. En ole nähnyt jaksoakaan. Ja sitä niin kovasti kehutaan! Pöh. Tätä se HBO:ttomuus aiheuttaa. Olen ihan out koko Succession-hypestä. Viime päivinä FOMO on ollut erityisen läsnä, sillä jengi on valmistautunut 18. lokakuuta* alkavaan kolmoskauteen. Ja minä en ole voinut yhtyä riemuisaan lähtölaskentaan, koska en tiedä mistään mitään.

Tai siis tiedänpäs! En kovin paljon, mutta jotain kuitenkin. Enhän nyt ole täysin voinut välttyä törmäämästä Successioniin, vaikken sitä katsokaan. Twitter ja muu some ovat heitelleet sivistäviä Succession-tiedonmuruja, joiden avulla olen edes vähän kartalla.

Joten: 10 asiaa, jotka tiedän Successionista näkemättä jaksoakaan:

Huom! Kirjoitus saattaa sisältää spoilereita. Tai sitten ei, mistä minä tiedän.

1. Sarjan keskiössä on suuren mediakonglomeraatin omistava Royn perhe. Isä ja yrityksen toimitusjohtaja on Logan Roy. Sitten on Kendall Roy, vanhin poika. Ehkä. Macaulay Culkinin pikkuveli Kieran Culkin esittää nuorinta poikaa, Romania. Väittäisin, että hän on vähän sellainen musta lammas -tyyppinen hahmo. En tiedä mihin perustan tämän väitteen, mutuun ilmeisesti. On myös tytär, häntä esittää se tyylikäs punahiuksinen näyttelijä. Sarah Snook on näyttelijän nimi, googletin. Ja hahmon nimi on Shiv. En tiennyt sitäkään. (Wikipedia valisti, että Logan Roylla on neljäskin lapsi. Siitä ei ollut mitään tietoa!)

2. Cousin Greg! En siis oikeasti tiedä mistään mitään, mutta olen vahvasti Team Cousin Greg. Hahmoa esittää Nicholas Braun, joka on kaksi metriä pitkä. Älkää kysykö, mistä tiedän.

3. Rahaa, valtaa, kieroutuneita perhesuhteita. Rikkaita kusipäitä ja tyyppejä, joille status on kaikki kaikessa. Kaikilla on rahaa ja valtaa, mutta kaikki haluavat lisää rahaa ja valtaa. Eikö tuo suurin piirtein kuvaa Successionia? Onko sarjassa yhtään sympaattista ja mukavaa hahmoa?!?

4. Väittäisin, että sarjan alussa Logan Roy, siis perheen patriarkka, oli tekemässä päätöstä, kelle jättää perheyrityksen avaimet. Niin sanotusti. Eli kenestä tulee pomo hänen jälkeensä. Ja Kendall Roy oli vakuuttunut, että pesti kuuluu hänelle. Sitten tapahtui jotain.

5. Väitän, että se jotain oli se, että Logan Roy oli että ”en minä jääkään eläkkeelle, hahaaa lapset, turhaan tappelitte”.

6. Punatukkaisen näyttelijän (eli Sarah Snookin, t. Wikipedia) hahmon (eli Shivin, t. Wikipedia) aviomies on myös töissä perheyrityksessä. Firma on varmaankin nimeltään Roy Corp. tai jotain. (oikea vastaus: Waystar RoyCo, t. Wikipedia. Aika hyvä arvaus! PS. tapahtuuko jossain vaiheessa yritysfuusio? Firman nimi viittaa siihen, joten väitän että tapahtuu.)

7. Logan Roylla on terveyshuolia. Olen aika varma, että hän saa sydänkohtauksen tai jotain muuta dramaattista. Ei kuitenkaan kuole.

8. Kolmoskaudella on mukana Alexander Skarsgård, Ruotsin lahja Hollywoodille. Ja Adrien Brody myös. Ehkä Successionin on palkattava ainoastaan pitkiä miehiä, jotta Nicholas Braun ei näytä niin valtavalta? Tosin aina luotettava Wikipedia kertoo, että Adrien Brody on ”vain” 185-senttinen. Mutta naapurin Aleksanterimme on kyllä taatusti pitkä! (194 senttiä).

9. Kakkoskausi loppui jotenkin dramaattisesti. Ehkä – ehkä?! – Kendall Roy yritti tyyliin vallankaappausta? Koska haluaa isänsä paikan firman pääpomona? En tiedä miten siinä kävi.

10. Sarjan tunnari on sellainen pahaenteinen ja äärityylikäs pimpelipompeli piano-jousiorkesterihomma, klassista musiikkia ja hiphopia yhdistelevä mestariteos, joka ilmeisesti sopii loisteliaasti sarjan vibaan. Tiedän jopa, että sen on säveltänyt Nicholas…. Britell (piti luntata sukunimi). Nicholas Britell vastaa myös muusta sarjan musiikista, ilmeisen menestyksekkäästi, koska on voittanut… Emmyn? Joo, Emmyn. Siis siitä alkutunnarista, näköjään.

Tiivistys: en oikeastaan tiedä kovinkaan paljon, vain sellaiset hyvin haaleat ääriviivat sarjan premissille. En tiedä mitään yksittäisistä juonikuvioista, kohtauksista tai hahmojen persoonista. En tiedä kenen puolella kuuluisi olla Royn perheen sisällissodassa vai eikö kuuluisi olla kenenkään puolella. Tekee mieli heittää, että jos niitä sympaattisia hahmoja ylipäätään on, ne ovat Roman ja Cousin Greg. Mutta  voin olla täysin väärässä. Oikeastaan luulen, että olen väärässä. Ehkä kaikki hahmot ovat kamalia? Rahan- ja vallanhimon pilaamia kusipäitä, jotka tappelevat omien perheenjäsentensä kanssa koska heillä ei ole mitään huolia tai stressiä joten heidän pitää tehdä omat huolensa ja stressinsä? Kuulostaa hyvältä, mennään sillä. Kaikki ovat kusipäitä.

PS. Hyvää tulevaa Succession-maanantaita* kaikille kyseistä merkkipäivää viettäville! Seuraan juhlianne kaihoisena vierestä.

*edit. korjattu virhe; olin ensin kirjoittanut, että kolmoskausi alkaa 17. lokakuuta. HS valisti, että Suomessa kolmoskausi starttaa 18. lokakuuta eli maanantaina. Taisin olla Yhdysvaltojen aikavyöhykkeillä. 

LUE MYÖS:

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: kaksi ankeaa, hyvää sarjaa (ja kaksi tulevaa suosikkia?)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 17.9.2021 Lilyssä.

Suosikkiasioita: no komediat silti!

Kuvat: Apple TV+, Netflix, Freeform / Amazon Prime

En tiedä, olenko tässä blogissa jeesustellut tarpeeksi sillä, että minä en jaksa ikäviä ja synkkiä sarjasisältöjä. Jos en ole, jeesustelen vähän lisää: pari vuotta takaperin kyllästyin totaalisesti kaikkiin hiton Criminal Mindseihin ja Luthereihin ja muihin tympeisiin, ahdistaviin ja pelottaviin sarjoihin, jotka vain saavat menettämään yöunensa. Päätin tuolloin, että en enää halua täyttää päätäni sarjamurhaajilla ja ällöttävillä rikosmysteereillä vaan sarjoilla, joissa on mahdollisimman korkea NKI (nauru- ja kissanpentuindeksi).

Liekö se tämä syksy vai mikä, mutta olen nyt vähän lipsunut jalosta päätöksestäni; viime aikoina olen katsonut sarjoja, joiden NKI on ikävän alhainen. Toki vetoan tässä jättämääni takaporttiin: jos katson ikäviä sarjoja, ainakin niiden pitää olla hyviä. Noh, tässä kaksi viime aikoina katsottua alhaisen NKI:n hyvää sarjaa. Ja vähän muutakin sälää.

Quicksand – suurin kaikista / Netflix

Noniin. En minä tiedä, miksi päädyin katsomaan tämän kovin synkän ruotsalaisdraaman. Tai tiedän, Netflixin algoritmien vuoksi. Katso yksi synkkä sarja, algoritmit tyrkyttävät kymmenen lisää. Tässä tapauksessa syytän Netflixin algoritmeja yritysvakoilusta, pari vuotta vanha Quicksand lävähti etusivulle heti sen jälkeen kun olin katsonut Amazon Primen Cruel Summerin (siitä lisää kohta).

Quicksand oli näistä se ikävämpi. Se kertoo teinityttö Majasta (Hanna Ardéhn), sellaisesta ”parempien piirien” tyttärestä, jota vastaan nostetaan murhasyyte järkyttävästä teosta. Sarja kaipaa vahvat sisältövaroitukset: väkivallan ja seksuaalisen väkivallan vuoksi nyt ainakin. Koko homma on vähän vaikea katsoa. Koko ajan tekee mieli huutaa, että ”juokse, juokse, juokse Maja, juokse pois hänen luotaan”. Ei auta. Mutta siis hyvin ja koukuttavasti tehdyt kuusi jaksoa, vaikka aihe on inhottava. Suosittelen, kunhan perään katsoo jotain kivempaa. Tai toinen mulla toimiva kikka: menee näyttelijöiden Instagramiin katsomaan kuinka hauskaa kaikilla oli kyseisen ikävän sarjan kuvauksissa. 😀

PS. Koska algoritmien lisäksi Netflixin someviestintä tekee jatkuvasti töitä, tiedän nyt että Quicksandin miespääosaa esittävä Felix Sandman (oikein hyvä, kammottava roolisuoritus) oli aiemmin FO&O-poikabändissä Young Royalsin Simonin eli Omar Rudbergin kanssa. Tiedän myös, että eräs Young Royalsin kalakohtaus viittaa kyseiseen bändiin. Tuollaisilla asioilla täytän pääni. Koska mitä sitä matemaattisilla kaavoilla tekisikään.

Cruel Summer / Amazon Prime

Selvisin reilu viikko sitten kahden viisaudenhampaan poistosta. Itse asiassa ei ollut paha ollenkaan, olin pelännyt paljon pahempaa. Mutta kyllähän sitä pari päivää oli vähän arka suu. Anyways, mun viisaudenhampaanpoistosarjani (?) oli Amazon Primen Cruel Summer -teinidraamatrilleri. Aloitin sen operaatiopäivänä, kun piti saada jotain muuta ajateltavaa. Ja jatkoin, kun olin raahautunut verta vuotavan suuni kanssa takaisin kotiin. Oikein pätevä ja koukuttava sarja viemään ajatukset muualle. Voin kyllä suositella Cruel Summeria, vaikkei olisikaan viisaudenhampaan poisto edessä. Tosin sisältövaroitukset tähänkin, sisältää kohtauksia groomingista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Sarja kertoo kahdesta teinitytöstä, Katesta (Olivia Holt) ja Jeanettesta (Chiara Aurelia). Kate katoaa ja Jeanette ”varastaa” tämän elämän. Kun Kate vuoden päästä löydetään, syyttää hän Jeanettea roolista katoamisessaan. Jaksot hyppivät Katen ja Jeanetten näkökulmien välillä ja sijoittuvat samoihin päiviin kolmen vuoden ajalla. On epäluotettavaa kertojaa, mysteeriä ja teinidraamaa. Ja kaiken ikävän ohella ysäriä; tapahtumat ajoittuvat vuosiin 1993-1995.

Sarjasta on tulossa toinen kausi. En ole oikein varma mitä ajattelen siitä. Tuntuu vähän turhalta, mutta ehkä olen väärässä. Ja onpa joku syy, miksi edelleen maksan Amazon Primestä.

Ted Lasso 208 / Apple TV+

Saisinko puhua Ted Lassosta? Tarkemmin sanottuna Ted Lasson kakkoskauden kasijaksosta? Pitää tosin ennen sitä myöntää: olen ollut ihan vähän pettynyt Ted Lasson kakkoskauteen. Ei se huono ole, ei ollenkaan. Se on vain ollut vähän all over the place. Joku harmonia siitä puuttuu. Mutta niin, se kasijakso. Mitään spoilaamatta haluan sanoa, että se yksi hetki Jamien (Phil Dunster) ja Royn (Brett Goldstein) välillä oli hyvin mahdollisesti suosikkihetkeni koko sarjasta. Iski sydämeen. Pisteitä kaikille!

Tämä George Harrisonin kappalekin oli loistava valinta kyseiseen kohtaukseen:

Maid / Netflix / tulossa 1.10.

Olenko se vain minä vai näyttääkö Netflixin tuleva Maid-draama todella hyvältä? Sarja pohjautuu Stephanie Landin elämäkertateokseen Maid: Hard Work, Low Pay, and a Mother’s Will to Survive, joten odotan kaiken ilmeisen ankeuden lisäksi inspiroivaa tarinaa nuoren äidin tahdosta rakentaa tyttärelleen parempi elämä. Trailerin perusteella vaikuttaa vähän siltä, että Margaret Qualley tulee potentiaalisesti saamaan palkintoehdokkuuksia roolisuorituksestaan. Hänen äitiään esittää tosielämän äitinsä Andie MacDowell.

The Problem / Apple TV+ / 30.9. alkaen

Toinen tuleva sarja, jota odotan: The Problem with Jon Stewart. Koska Jon Stewart rocks! On elänyt hiljaiseloa jo tarpeeksi pitkään. Ja koska sarja kuulostaa Apple TV+:n versiolta Last Week Tonight with John Oliverista. Tiedetään, John Oliver ei olisi John Oliver ilman Jon Stewartia. Mutta silti.

PS. Onneksi Sex Educationin kolmoskausi tuli just Netflixiin, ainakin siinä on korkea NKI! Hukutan ikävät asiat katsomalla  Otisin ja Ericin sydämellistä ystävyyttä.

LUE MYÖS: