Kirjoitus on alun perin julkaistu 18.10.2021 Lilyssä.
Suosikkisarja, jota vihaan… vai vihaanko? En minä enää tiedä.
Kuva: Netflix
Vihakatsominen, hate-watching, on typerää. Miksi minä katsoisin jotain, jota vihaan? Kuluttaisin aikaani sarjoihin, joita en voi sietää? T Y P E R Ä Ä ! En tajua ihmisiä, jotka harrastavat vihakatsomista.
Ja täysin aiheeseen liittymättä; tiedätte varmaan Netflixin hittisarja You’n? Penn Badgley narsisti-psykopaatti-murhaaja Joe Goldberginä. Hello you, lippalakkeja ja mielipuolista sekoilua. Sen You’n. Sen, josta tuli juuri kolmaskausi. Jep.
Hyvä luoja, että minä vihaan sitä sarjaa! Vihaan.
Vihaan sitä kammottavaa, toksista stalkkeri Joeta. Vihaan niitä Joen harhaisia voice-overeita. Vihaan sitä lippalakkia ja somestalkkausta ja hello you’ta ja mielipuolista sekoilua ja väkivaltaa ja murhia ja sitä hiton lasihäkkiä.
Vihaan You’ta. Vihaan.
Vihakatsominen on typerää. Vihaan You’ta. Luonnollisesti siis katsoin You’n tuoreen kolmoskauden kolmessa päivässä. Ja vihasin sitä! Katsoin silti. Kaikki. Hiton. Jaksot. Kolmessa päivässä. Joku tässä yhtälössä nyt mättää.
Ehkä vihaankin sitä, että rakastan vihata You’ta? Vai vihaanko sitä, että vihaan rakastaa You’ta? Rakastan sitä, että rakastan vihata You’ta? Vihaan että vihaan vihata? Rakastan että vihaan rakastaa?
En minä enää tiedä mitä yritän sanoa. Hiton You. Sekoitat pääni toksisella paskallasi. Koska miksi minä juuri googletin You season 4? Minähän vihaan sinua.
You Netflixissä. Neloskausi tulossa joten viha-katsominen jatkukoon!
PS. Hate You too, Love.
PPS. Oikeasti, nostan lippalakkiani Penn Badgleylle ja Victoria Pedrettille, kuinka vakuuttavia feikkipsykopaatteja!
Kirjoitus on alun perin julkaistu 8.10.2021 Lilyssä.
Suosikkiasia: ilmeisesti nordic noir kaikesta jeesustelusta huolimatta. Ja komediat! Aina.
Kuvat: Netflix & Channel 4
Ystävät, send help! Tiedättekö mitä menin nyt katsomaan? Netflixin tuoreehkon tanskalaisjännärin Kastanjamies.
Ei ollut kivaa katsottavaa! Hitto vie.
Raa’an murhan tapahtumapaikalta löytyy kastanjoista tehty hahmo. Sen avulla kaksi poliisia jahtaa tappajaa, jolla on jokin yhteys poliitikon kadonneeseen lapseen.
Olisinko kenties voinut tuosta kuvauksesta päätellä jotain?? Typerä minä. Olen uponnut kaikkeen ikävään synkkyyteen, vaikka kuinka olen viime aikoina jeesustellut ankeista sarjoista. Syytän edelleen Netflixin algoritmeja. Kohta sorrun katsomaan Midnight Massin.
Mutta siis; Kastanjamies oli itse asiassa todella hyvä. Siis tietysti ankea ja ihan liian pelottava, mutta hyvä. Koukuttava ja hyvin tehty, yllättäväkin. Yhdessä vaiheessa olin varma, että tiedän miten homma ratkeaa ja kuka on pahis. Leijuin sellaisessa itsetyytyväisessä nordic noir -besserwisseriydessäni. Ja sitten tajusin, että en minä mitään mistään tiennyt.
Sarja pohjautuu tanskalaisen käsikirjoittajan Søren Sveistrupin samannimiseen dekkariin. Muun muassa Jälkiä jättämättä -sarjasta tuttu Sveistrup on myös sarjaversion luoja, tuottaja ja pääkäsikirjoittaja. En ole lukenut kirjaa, mutta heitän silti, että oikein hyvä sarjaversio. Suositus. Hitto.
PS. Äiti, jos luet tätä; Kastanjamies kuuluu niiden hyvin spesifien ja tiukasti rajattujen sarjojen joukkoon, joita voin suositella sinulle. Tai siis voisinhan minä suositella vaikka mitä, mutta et pitäisi niistä mistään. Kastanjamies on niitä sun sarjoja. Että sitten kun taas käytät sitä mun Netflixiä…
Muita viime aikojen suosikkiasioitani:
Maid / Netflix
No synkkyyttä tämäkin, mutta erilaista synkkyyttä.
Väkivaltaisesta suhteesta lähtenyt nuori äiti saa töitä kotisiivoojana taistellessaan lapsensa ja paremman tulevaisuuden eteen.
Pääosassa nähtävä Margaret Qualley tekee hienon roolisuorituksen. Välillä 10-jaksoinen minisarja tuntui menevän vähän kurjuuspornon puolelle, mutta noin yleisesti pidin sarjasta. Piti otteessaan ja ainakin se kaikki kurjuus sai katsojan satasella Qualleyn esittämän Alexin puolelle. Qualleyn äitiä sarjassa näyttelee hänen oma äitinsä Andie MacDowell. Sarjalle löyhät raamit on tarjonnut Stephanie Landin muistelmateos Maid: Hard Work, Low Pay, and a Mother’s Will to Survive.
We Are Lady Parts / Yle Areena
No tämän ei kai pitäisi olla synkkyyttä!! Eihän? Olen katsonut vasta ensimmäisen jakson Yle Areenaan juuri tulleesta We Are Lady Parts -komediasta, joten mistä minä tiedän vaikka se jossain kohtaa muuttuisi tyyliin kidnappausdraamaksi tai jotain.
Brittiläinen musiikkikomediasarja seuraa neljää lontoolaista muslimimimmiä, jotka perustavat punk-bändin ja tähtäävät menestykseen, Yle Areena kertoo. Ei ainakaan mainintoja kidnappauksista.
We Are Lady Parts on näkynyt monilla vuoden 2021 parhaiden sarjojen listoilla, joten mulla on siitä kohtuullisen isot odotukset. Siistiä, että tuli Areenaan melko tuoreeltaan.
Ekan jakson perusteella mainiota ja hurmaavan hauskaa kamaa! Sarjan on luonut ja käsikirjoittanut Nida Manzoor ja pääosissa ovat Anjana Vasan, Sarah Kameela Impey, Juliette Motamed, Faith Omole ja Lucie Shorthouse.
Edit. Okei kaikki jaksot katsottu. Mikä julma vitsi on tämä, että jaksoja on vain kuusi?? Haluan lisää!! Huippu tapaus!
This Way Up / Yle Areena
Kun nyt Yle Areenasta oli puhe, edelleen suositus Aisling Bean mainiolle This Way Up -sarjalle. Sarjan kakkoskausi tuli Areenaan tovi sitten. Ainoa miinus: kuusi jaksoa oli ihan liian vähän. Olisin katsonut toisetkin kuusi.
Parks and Recollection
Podcastvinkki! Koska en ole pitkään aikaan maininnut, että Parks and Rec on ikuisesti suosikkisarjani. Ehkä. Ehkä olen, mainitsen sen melko usein. Anyways, Parks and Recollection -podcastissa Rob Lowe (siis Parks and Recin Chris Traeger) ja sarjaa käsikirjoittanut Alan Yang (joka sittemmin loi Master of None -sarjan Aziz Ansarin kanssa) käyvät sarjaa jakso jaksolta läpi. Muistoja, paljastuksia kulissien takaa, käsikirjoituspäätösten perustelua, yleistä läppää, muuta Parks and Rec -sälää, vieraitakin.
Rakastan. Podcastia on tullut nyt neljä jaksoa, ja haluaisin vaan lisää ja lisää. Tällaiset tv-sarjapodcastithan eivät ole mikään uusi juttu, mutta en ole jaksanut innostua niistä aiemmin. Tämä osui ja upposi. Vähemmän yllättäen. Olen katsonut Parks and Recin jaksot about viisi miljoonaa kertaa, joten tiedän mistä podcastissa puhutaan ja mihin milloinkin viitataan. Mutta sitten opin kaikkea uuttakin. Hauskaa!
Vaikka rakastan Parks and Reciä, olen hyvin tietoinen siitä, ettei sarja ole kestänyt aikaa täydellisesti. On ollut mielenkiintoista kuulla Alan Yangin kommentteja aiheesta, hän kun on ollut kirjoittamassa niitä 2020-luvun linssillä katsottuna rasistisia ja seksistisiäkin vitsejä. Myös ykköskauteen liittyvä keskustelu on ollut mielenkiintoista. Tiedossa on, että Parks and Rec etsi pitkään itseään, ja ykköskausi on tyyliltään ja tunnelmaltaan ihan eri sarja kuin millaisena se lopulta opittiin tuntemaan. Ja millaisena minä sitä rakastan.
Hyvät sarjauutiset
Young Royalsin kakkoskausi, Derry Girlsin kolmoskausi, Sex Educationin neloskausi… viime aikoina on tullut paljon hyviä sarjauutisia!
Erityisesti fiilistelen sitä, että tuo viime kesän sydämellinen ruotsalaishitti Young Royals saa kakkoskauden. On oikeasti ollut yksi parhaista asioista, jonka olen tänä vuonna katsonut.
Hurmaava Derry Girls päättyy kolmoskauteen, mutta ainakin saadaan se! Toivottavasti tulee asap myös Netflixiin. Ettei mun tarvitse katsoa lisää pelottavia sarjoja! Oikeasti, ne algoritmit ovat päättäneet saada minut katsomaan sen Midnight Massin… sorrun ihan kohta. Onneksi mulla on vielä viisi jaksoa We Are Lady Partsia jäljellä.
PS. Kastanjamiehestä (ja muista pelottavista sarjoista) olen tajunnut sen, kuinka paljon musiikki ja äänitehosteet vaikuttavat katsomiskokemukseen ja pelon tunteeseen. Ei ole yhtään niin paha, kun laittaa mutelle. Mahdollisesti katsoin Kastanjamiestä paikoin ilman ääntä. Hyvä on, katsoin melkein kaikki pelottavat kohtaukset ilman ääntä. Mutta camoon, ne synkät metsäkohtaukset yhdistettynä pahaenteiseen musiikkiin. Ei kiitos.
Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.10.2021 Lilyssä.
Suosikkisarja: ööö… ei ainakaan Squid Game.
Kuva: Netflix
Katsoin Netflixin eteläkorealaisen superhittisarjan Squid Game. Tietysti. Pitihän mun nyt ymmärtää, mistä kaikki kohisevat. Ja ymmärtää kaikkia niitä meemejä, joita some on viime päivät ollut täynnä.
Squid Gamesta on tulossa kaikkien aikojen katsotuin Netflix-sarja. Se on ohittamassa aiemmin tuota titteliä kantaneen Bridgertonin. Siinäpä muuten kaksi sarjaa, jotka eivät voisi olla enempää erilaisia. Tai no jaa, pitihän siellä 1800-luvun Lontoossa taistella ja käyttää vähän kyynärpäitä saadakseen haluamansa. Squid Gamessakin pitää taistella ja käyttää kyynärpäitä. Panokset ovat vain vähän erilaiset. Aviomies hyvästä suvusta vs. elämä. Pikkueroja, you know.
En oikein tiedä mitä sanoa Squid Gamesta. Oli ainakin varsin… hmmm… intensiivinen katsomiskokemus. Tietysti vihasin sarjaa sydämeni pohjasta. Vastahan minä viime postauksessa jeesustelin ikävistä ja ankeista sarjoista. Ja samaan aikaan ymmärsin kyllä, miksi sarjasta on tullut niin suosittu. Jos otan jeesusteluni pois yhtälöstä ja ohitan kaiken hyvin graafisen väkivallan ja ällöyden, Squid Gamehan on loistavaa sarjaviihdettä. Se pitää otteessaan. Ei oikein voi lopettaa katsomista, vaikka ruudulla tapahtuu kaikkea inhaa, ikävää ja ahdistavaa.
Ei herkille, luonnollisesti. Aika nopeasti sitä tajuaa, kestääkö Squid Gamea vai ei. Ja sitten kun on päättänyt että kestää, sitä on vain roikuttava mukana inhaan loppuun asti. Koska pitäähän sitä nyt tietää, miten se päättyy. Vaikka tiedostaakin, että todennäköisesti ei hyvin.
Tein kohtuullisen spoilerittoman (sisältää viittauksia juoneen mutta ei varsinaisia spoilereita) tiivistelmän omasta katsomiskokemuksestani. Se meni jokseenkin näin:
Ensimmäinen jakso
Okei okei mikä homma.
Ei tää nyt välttämättä nappaa. Katsotaan nyt silti vielä vähän….
Ei ei ei, älä tee sitä! Juokse pois XXX, tää homma ei tule olemaan sen arvoista.
No täällä sitten ollaan. Let the Games begin, ilmeisesti.
Hiton punahaalarit olette ahdistavia. Ja mikä fiksaatio Netflixillä on punaisiin haalareihin?
Noooooooouuuuuu mitä hittoa mikä on tämä saatanallinen sarja. Pause pause pause. Fuuuuuuck fucking fuck. Hyvä luoja mitä olen mennyt katsomaan. TÄTÄKÖ KOKO MAAILMA KATSOO??
Toinen jakso
No täällä sitten ollaan. Tokassa jaksossa kaikesta huolimatta. Mitä sinä teet Maisa, juokse pois, tää homma ei tule olemaan sen arvoista.
Älä sitten juokse, M, omapa on päätöksesi. Let the Games continue, ilmeisesti.
Helvetin helvetillinen säästöpossu.
MINÄ EN OLISI PALANNUT.
Kolmas jakso
Hyvä XXX, paljasta tämä saatanallinen kidutussaari ja pelasta kaikki.
Okei olen sun puolella XXX, älä vaan kuole. (Mitä sinä teet Maisa, kai sun pitäisi tajuta olla olematta kenenkään puolella, älä nyt muodosta emotionaalista sidettä yhteenkään hahmoista, koska… no koska ei käy hyvin sanoo järki…. ja emotionaalinen side muodostettu koska fuck järki).
Apua tää homma jatkuu taas. Eiiiiiiiiii. En kestä. Fuck. Apua. Miksi minä katson tätä???
Hiton rikkaat kusipäät, fuck you jokainen. FUCK YOU.
Miten nämä pelit voivat mennä koko ajan kamalimmiksi??
Onneksi eivät pelaa kirkonrottaa tai rokkapataa, menisi lapsuusmuistoni piloille. Kuinka hyvä peli kirkkis olikaan. Saako sitä pelata aikuisenakin? Idea: aikuisille tarkoitetut pihapelijumppatunnit. Vähän kymmentä tikkua laudalla, vähän kirkkistä, vähän polttopalloa ja mustekalaa, vähän pesistä ja kaksykköstä. Osallistuisin. KUNHAN KUKAAN EI KUOLE JOS HÄVIÄÄ!!!
Kahdeksas jakso
Juokse, XXX, juokse!!
Voi ei, XXX, tämä ei lupaa hyvää. Ole kunnossa, jooko.
Hiton rikkaat kusipäät, fuck you edelleen.
OMG! Osasinko aavistaa että XXX on XXX:n XXX? Whyyyy, XXX, why?
Nouuuu, miksi teit noin, hän oli sinun XXX??!?!
EIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII. Fuuuuck. Mitä hittoa miksi teit tämän, Squid Game? Haluan itkeä. Kaikkein pahin isku.
Kolmannen jakson M haluaa muistuttaa, että hän yritti varoittaa sinua M. Ja M, päätit olla kuuntelematta järkeäsi. ”Fuck järki” taisit sanoa.
Yhdeksäs jakso
Voiko tämä nyt vain olla ohi?
Tietysti tämä on viimeinen peli. Ja tietysti XXX ja XXX ovat ne tyypit, jotka tämän ratkaisevat. Tietysti, olisi pitänyt tajuta.
Saanko vielä kerran sanoa fuck you rikkaat kusipäät.
Äääh. Nou. Apua. Ällöä! Älä tee sitä! Hyvä, XXX! Nouuuu, XXX, miksi teit sen?! Fuck.
Kuinkahan moni on tämän sarjan aikana googlettanut, kuinka monta euroa 45,6 miljardia wonia on? Minä ainakin. (Vastaus: aika monta euroa.)
Ja tietysti XXX on XXX. Koska emme vielä olleet kestäneet tarpeeksi.
Äääääh, OMG mitäh! Fuuck. Minä olin surullinen sinun puolestasi, XXX!! Helvetti. Fuck you sinullekin en välitä vaikka olet XXX.
Okei tämän sarjan ainoa sydämellinen käänne. Ainakin sain yhden iloisen hetken kaiken paskan keskelle. Yhdeksän jaksoa, yksi kaunis heti.
Pysäytä se kusipää, XXX!!! Haluan sinun lähtevän tapaamaan XXX:ää, mutta pysäytä silti se kusipää. Ja pysäytä kaikki ne kusipäät!
Okei tästä tulee selkeesti toinen kausi.
Loppu. Ja nyt minä katson New Girliä koska tarvitsen jotain joka puhdistaa sieluni. Ainakaan kukaan ei kuole True Americanissa.
Hyvästi Squid Game, olit kamala. (Ja hyvä on, koukuttava.)
PS. Kun nyt olen jo pimeällä puolella, ehkä mun pitää seuraavaksi katsoa Midnight Mass.
