Kategoriat
Musiikki Sarjat Suosittelen

Netflix-tärppi: Crash Landing on You (eli ratkaisu kahden ruudun ongelmaani)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.10.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja: Crash Landing on You (Netflix)

Kuva: Netflix

Mulla on äärimmäisen huono tapa selata puhelinta (Twitteriä, Instagramia, uutisia…) kun katson esimerkiksi Netflixiä. En osaa enää keskittyä pelkästään yhteen ruutuun. Ihan sama vaikka olisi joku loistava sarja käynnissä, samaan aikaan on täysin välttämätöntä lukea New York Timesin artikkeli venäläisestä siivojanaisesta, joka vahingossa voitti kylänsä pormestarinvaalit. Tai testata, tunnistanko supertähtien lapset (14/14, true story). Tai muuta tärkeää.

Nyt tulin kuitenkin ilmoittamaan, että olen löytänyt ratkaisun tähän äärivakavaan kahden, pahimmillaan kolmen ruudun ongelmaani (köh #firstworldproblems köh).

Ratkaisu on katsoa monimutkaista, paljon juonikuvioita, takaumia ja käänteitä sekä miljoona hahmoa sisältävää, saippuasarjahtavaa eteläkorealaista draamaa.

Kuten Netflixistä löytyvää Crash Landing on You’ta. Loistava sarja! Uusin koukutukseni ja mainiota lääkettä keskittymisongelmaani.

Koska en *toistaiseksi* ymmärrä koreaa, en voi lukea siivoojapormestarista ja samanaikaisesti kuunnella puolella korvalla, mitä  sarjassa tapahtuu. On pakko keskittyä ja seurata tekstityksiä.

Jos kyseessä olisi joku yksinkertaisempi vieraskielinen sarja, pienet Twitter-sivuaskeleet eivät vielä haittaisi. Mutta kyseisessä Crash Landing on You’ssa on vieraan kielen lisäksi mutkia ja käänteitä ja kuoppia, kolme miljoonaa toisiinsa kietoutuvaa juonikuvioita, salaisuuksia, romantiikkaa, perhedraamaa ja mysteereitä, kavaltajaa ja perijätärtä ja salakuljettajaa ja tappajarekkaa ja salakihlattua ja…. en tiedä, taatusti unohdan jotain. Ja olen vasta neljännessä jaksossa, yhteensä jaksoja on 16.

Pakko keskittyä, muuten en ymmärtäisi yhtään mitään.

Vaikka yllä oleva kuvaus olikin jo varsin kattava ja ymmärrettävä, kerrottakoon nyt vielä mistä Crash Landing on You kertoo. Tai ainakin mistä se alkaa, en tiedä mitä kaikkea jäljellä olevien kahdentoista jakson aikana ehtii vielä tapahtua. (Kaikki viittaa siihen, että ehtii tapahtua monia, monia asioita.)

Eteläkorealainen perijätär – oikeastaan mieluummin bisnesmoguli – Yoon Se-ri (Son Ye-jin) on riippuliitämässä. Tornado iskee! Myrskytuulet heittävät Se-rin luonnollisesti Pohjois-Koreaan, mikä on o-ou ja o-nou koska… no koska Pohjois-Korea on Pohjois-Korea ja eivät siellä mitenkään erityisemmin silittele salaa rajan ylittäneiden naapureidensa päitä. Kapteeni Ri Jeong-hyeok (Hyun Bin) on partioimassa ja löytää puuhun takertuneen Se-rin. Sitten käänne, käänne, mysteeri, takauma, takauma, romanttinen hetki!, kihlattu, komediaa, draamaa, iloa, surua…. Crash Landing on You’ssa, kaverien kesken CLOYssä, on kaikkea! Rakkaustarina nyt ennen muuta (oletan). Tietysti.

Nyt olen päässyt jo varsin hyvin kartalle eri hahmoista ja juonikuvioista. Ainoa täydellinen mysteeri on se, mistä hitosta pohjoiskorealaiseen pikkukylään riippuliitokledjuissaan jumiutunut Se-ri saa kaikki jatkuvasti vaihtuvat vaatteensa. (Torilta, typerys, torilta. t. vitosjaksoon edennyt Maisa.)

Pohjois-Korea on luonnollisesti vähän vaikea aihe, mitä tulee viihteeseen ja komediaan. Crash Landing on You on tietysti fiktiota ja on ainakin toistaiseksi suurimmaksi osin ohittanut kaikkein ikävimmät poliittiset kuviot, pakkotyöleirit, nälänhädän ja muuan diktaattorin. BBC:n mukaan käsikirjoitustiimissä oli mukana Pohjois-Koreasta loikannut Kwak Moon-wan, ja sarja on saanut kehuja for its well-researched and nuanced portrayal of North Korea. BBC:n  artikkelissa sarjaa kehuvat myös pari muuta Pohjois-Koreasta loikannutta.

Eli vaikka Crash Landing on You tarjoilee hyvin, hyvin silotellun ja täysin fiktiivisen kuvan Pohjois-Koreasta, on siinä kuvauksessa jotain totuuspohjaakin. Ihan tavallista arkea kai Pohjois-Koreassakin vietetään. Kai?

Crash Landing on You katsottavissa Netflixissä.

PS. Kun nyt Korean niemimaalla ollaan, toinenkin niille suunnille sijoittuva Netflix-tärppi. Katsoin  supersuositusta eteläkorealaisesta tyttöbändi Blackpinkistä kertovan dokkarin Blackpink: Light Up the Sky. Mielenkiintoista kamaa! Tosin koska K-pop on mulle melko vieras ala, olisin ehkä kaivannut syvällisempää kartoitusta koko genrestä, YG Entertainmentistä ja siitä koneistosta, joka bändejä jauhaa. No, ne dokkarit on sit erikseen.

Niin tai näin, mielenkiintoinen dokkari ja onhan tämä nyt hiton koukuttava kappale:

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Suosikkisarja just nyt: positiivisesti yllättänyt Teenage Bounty Hunters

Kirjoitus on alun perin julkaistu 11.10.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja: Teenage Bounty Hunters / Netflix

Kuva: Netflix

Ensinnäkin: olen luullakseni syypää siihen, että Netflix jätti Teenage Bounty Huntersin uusimatta kakkoskaudelle. Tapahtui nimittäin seuraavaa: muutama päivä sitten selasin Netflixiä ja päädyin jostain kohtalon oikusta valitsemaan katsottavakseni tämän hölmöltä kuulostavan teinidraamakomedian. En tiennyt siitä yhtään mitään, satuin vain painamaan playtä sen kohdalla.  Ja kappas, höntin nimen ja typerältä vaikuttavan juonen takana olikin oikein kiinnostava sarja. Olin heti valmis seuraamaan Sterlingin ja Blairin sekoiluja.

Sitten se iski, tympeä Netflix-viikatemies. Olin katsonut ensimmäistä jaksoa valehtelematta noin 30 minuuttia, kun luin Twitteristä (kyllä, olen pönttöpää, joka ei osaa keskittyä yhteen ruutuun) että sarja oli saanut kuoliniskun; ei kakkoskautta. Cancelled.

Luonnollinen johtopäätös tapahtuneesta on tietysti se, että universumi päätti rangaista minua jostain. Tai vaihtoehtoisesti osoittaa, ettei kannata kiintyä yhtään mihinkään, koska puff vaan ja se on poissa.

Olen pahoillani TBH!

Typerä universumi.

Toiseksi (ja nyt olen täysin vakavissani): Teenage Bounty Hunters on aidosti hyvä sarja, paljon parempi kuin juonen lukemalla tai trailerin katsomalla kuvittelisi. Välillä en tiennyt, onko se lintu vai kala, mutta jotain hyvin, hyvin kiinnostavaa ja kiehtovaa siinä on. Olisi ansainnut kakkoskauden.

Typerä Netflix.

Teenage Bounty Hunters kertoo nimensä mukaisesti teini-ikäisistä palkkionmetsästäjistä, kaksostytöistä Sterlingistä ja Blairista. Kuulostaa hölmöltä ja onkin hölmöä, mutta kun hölmöydestä pääsee yli, TBH on uniikki sarjahelmi. Siinä käsitellään uskontoa, politiikkaa ja seksiä raikkaalla ja odottamattomalla tavalla. Sterling ja Blair ovat esimerkiksi kristityn kotikasvatuksen saaneita ja käyvät kristillistä lukiota, mutta uskonto ei ole halpa vitsi. Ja toisaalta uskonto ei myöskään määritä sarjaa; hahmot ovat kristittyjä, sarja ei.

On muutakin hyvää: pääosissa nähtävät Maddie Phillips (Sterling) ja Anjelica Bette Fellini (Blair) ovat hurmaavia yhdessä ja erikseen ja 10-jaksoinen kausi sisältää monia yllättäviä käänteitä, joista osa pakottaa vähän kaivelemaan omia ennakkoluulojakin. Koko homma on yhdistelmä höpsöä teinisarjaa, koskettavaa kasvutarinaa, voimaannuttavaa girl poweria, coolia mysteeridraamaa ja omituista komediaa. Ei pitäisi toimia, mutta toimii. Sarja on fiksu, persoonallinen ja varsin ajankohtainenkin.

Jep, typerä Netflix. #saveteenagebountyhunters.

Teenage Bounty Huntersin 10 jaksoa katsottavissa Netflixissä.

PS. En voi olla ainoa, jonka päässä soi Teenage Mutant Ninja Turtles. Tai oikeastaan mun päässä soi Teenage Weenage Ninja Turtles kuten lapsena kuvittelin rallatuksen menevän.

PPS. Teenage Bounty Huntersin ohella Netflixin viikatemies tappoi GLOWn, vaikka se oli jo uusittu neljännelle ja viimeiselle kaudelleen. Erään pandemian syytä toki, mutta ikävää silti. Olivat jo alkaneet kuvaamaan ja kaikkea. Pöh.

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Netflix-tärppi: Emily in Paris – täydellisen höttöistä todellisuuspakoa

Kirjoitus on alun perin julkaistu 3.10.2020 Lilyssä.

Sarjatärppi: Emily in Paris (Netflix)

Kirjoitus sisältää viittauksia sarjan tapahtumiin, mutta ei varsinaisia juonipaljastuksia.

Kuva: Netflix

Kaipaatko helposti pureskeltavaa, höttöistä hyvän mielen sarjaa, jonka todennäköisesti unohdat heti kun olet katsonut viimeisen jakson? Tsekkaa Netflixin uutuussarja Emily in Paris!

Kymmenen jaksoa vaaleanpunaiseen silkkipaperiin käärittyä, äärihöttöistä todellisuuspakoa.

Lily Collinsin tähdittämältä draamakomedialta ei kannata odottaa mitään syvällistä katsausta ihmiselon suuriin kysymyksiin. Se on mitä on: kliseinen, ennalta arvattava, epärealistinen ja kepeääkin kepeämpi hömppäsarja. Kaunista pintaa enemmän kuin painavaa sisältöä. Päälle vielä vähän tympeitä stereotypioita ranskalaisista.

Tässä tiivistelmä:

Parikymppinen yhdysvaltalaisnainen saa unelmaduunin Pariisista! Emily ei puhu ranskaa, mutta huoli pois, positiivisuudella pääsee pitkälle! Ranskalaiset ovat ilkeitä, tietysti! Mutta se positiivisuus! Emily hurmaa lopulta kaikki ja on tietysti maagisen hyvä työssään, jopa niin hyvä, että hänellä on varaa opettaa luksustuotteiden markkinointia ranskalaisille! Ranskalaisia miehiä! Ilkeä pomo! Kulttuurieroja! Kolmiodramaa! O-ou, ongelmia töissä! Ei huolta, Emily hoitaa! Kauniita vaatteita! Kaunis Pariisi! Seine, Eiffel-torni, leivonnaisia! Ooh la la! Magnifique!

Jos liikaa miettii, sarja on reikiä täynnä. Teki mieli pyöritellä silmiä monta kertaa.

Miksi ranskalaiset puhuvat keskenäänkin englantia?

Miten Emilyllä on varaa designer-vaatteisiinsa? Ja missä hän niitä säilöö?

Tietävätkö nämä markkinointi-ihmiset mitään markkinoinnista, viestinnästä ja sosiaalisesta mediasta?

Miksi sarja on ärsyttävyyteen asti Emilyn puolella? 

Miksi kaikki hahmot ovat yksiulotteisia stereotyyppejä?

Miksi kolmiodraamasta puuttuu draama?

Miksi tiedän tasan tarkkaan, mitä tässä sarjassa tapahtuu?

Ja silti, kaiken tämän nillityksen jälkeen on myönnettävä, että oli oikein nautinnolliset ja viihdyttävät 10 jaksoa. Kun hiljennän sisäisen nillittäjäni, Emily in Paris on vallan pätevä sarja.

Yksi syy sarjan viihdyttävyyteen lienee se, että se julkaistiin varsin otolliseen aikaan.

Pandemia painaa päälle, syksy painaa päälle, huonot uutiset vyöryvät päälle. Synkkyydessä ja epävarmuudessa pieni todellisuuspako vaaleapunaiseen Pariisiin on oikein tervetullut keskeytys. Eipä sinne Pariisiin muutenkaan pääse. Mitä väliä englantia puhuvista ranskalaisista! Mekkoja, maisemia, kauniita ihmisiä, romantiikkaa, positiivinen Emily! Ooh la la! Magnifique!

Emily in Paris katsottavissa Netflixissä. 10 puolituntista jaksoa, joten nopeasti tsekattu. Pieni viikonloppuloma Pariisiin, anyone?

PS. Höttöisen Emily in Parisin vastapainoksi satuin katsomaan Netflixistä true crime -dokkarin American Murder: The Family Next Door. Woah!  Se olikin sitten hyvin realistinen ja kaikin puolin surullinen ja järkyttävä.