Kategoriat
Kirjat Sarjat Suosittelen

Alkuvuoden suosikkiasioita

Kirjoitus on alun perin julkaistu 19.7.2025 Lilyssä.

Suosikkiasiat: Meg Stalter, sisaruus, Skotlanti ja Suosikkiasioita

Kuvat: Apple TV+ / Netflix

Okei eli. Kävi niin, että en saanut itseäni kirjoittamaan tätä blogia. Koska olin laiska. Kun olisin saanut itseni kirjoittamaan, Lilyssä alkoi säätö koska uusi omistaja. Tai jotain. Mistä minä tiedän, missään ei aluksi kerrottu yhtään mitään. Ensin koko sivusto oli alhaalla. Ja sitten minua ärsytti, koska hei kaverit, minä olisin voinut viidessä minuutissa tehdä viestintäsuunnitelman siihen, miten toimia muutostilanteessa. Ensimmäinen askel olisi ollut se, että kertokaa ennakkoon ja hyvissä ajoin niille tyypeille, jotka kirjoittavat teille ilmaiseksi sisältöä. Voisivat varautua tai jotain.

Ihan sama. Meni jo. Marttyroin aikani, etten muuten kirjoita enää yhtään mitään ikinä. Nyt mulla on loma, aikaa ja energiaa, ja katsoin juuri Netflixin Too Muchin, joka oli niin suosikkiasioitamaista kamaa, että se sai kaipaamaan kirjoittamista. Joten hei vaan ystävät ja ystäväni Suosikkiasioita, aion lätistä taas kaikesta kivasta. Unohtakaa tuo alun nillitys. Tai älkää, sitä on hyvä pitää omia puoliaan.

Kirjoitustaukoni aikana olen fiilistellyt ainakin näitä (eli ne suosikkiasiat, joista olisin kirjoittanut jos en olisi ollut laiska ja jos minua ei olisi ärsyttänyt):

The Studio / Apple TV+

Fun fact: tämän Seth Rogenin luoman ja tähdittämän komediasarjan toinen jakso oli niin myötähäpeää aiheuttava, että pystyin katsomaan siitä noin 10 minuuttia. Loput jaksosta hypin kelauksella eteenpäin. Tuo ei ehkä ollut maailman paras myyntipuhe – etenkään niille jotka eivät kestä cringeä – mutta The Studio on myötähäpeästä huolimatta katsomisen arvoinen. Se on tarkkanäköinen ja tyylikäs satiiri Hollywoodista ja viihdeteollisuudesta; Rogen esittää studiopomoksi nousevaa leffarakastajaa, joka joutuu kamppailemaan taiteen ja kaupallisuuden ristitulessa. Sisältää yliampuvaa huumoria, visuaalista silmäkarkkia, Kathryn Hahnin ja ison kasan tosielämän tähtien cameoita. Esimerkiksi Zoë Kravitz tekee huvittavan roolin fiktiivisenä Zoë Kravitzina. Sarja keräsi juuri 23 Emmy-ehdokkuutta, joten ainakin Emmy-äänestäjien piirissä satiiri resonoi.

Dept. Q / Netflix

Mullahan on ollut tapana jeesustella, että en enää katso rikossarjoja. Pitäisi varmaan lopettaa, sillä tämän vuoden aikana olen unohtanut periaatteeni (=miksi katsoa ankeita ja ahdistavia rikossarjoja, kun oikea maailma on niin ankea ja ahdistava) ja vyöryttänyt verkkokalvoilleni murhia, ankeutta, pahuutta ja kuolemaa. Eikä kaikki katsotuista ole edes olleet kovin hyviä, sellaista geneeristä rikoshöttöä vaan. Mutta! Pisteitä Department Q:lle, kruunaan sen tänä vuonna julkaistujen rikossarjojen ykköseksi. Kyseinen sarja on skottiversio tanskalaisen Jussi Adler-Olsenin dekkarisarjasta, josta on jo tehty tanskalaisia tv-elokuvia. En ole lukenut tai nähnyt niitä, joten en osaa vertailla, mutta mutulla väitän, että onnistuivat hienosti siirtämään nordic noirin brittikontekstiin. Eikä vain siksi, että pääosassa on Matthew Goode.

Trauman kokenut äkäinen rikostutkija on kliseistä kliseisin päähenkilö rikossarjaan, mutta Dept. Q onnistuu silti väistämään geneerisyyden. Sarjan rikos, selvittämätön katoamistapaus, on kiinnostava, vaikkakin melko ahdistava, tietysti. Kiinnostava joukko sivuhenkilöitä, mielenkiintoinen uhri, ristiriitoja ja tunnesotkuja. Sekä Edinburgh. Ja mainitsinko jo Matthew Gooden? Toimi. Lisää kiitos.

Blue Sisters / Coco Mellors

Tähän mennessä vuoden mieleenpainuvin lukukokemukseni on ollut Coco Mellorsin Blue Sisters. Pidin siitä loppujen lopuksi, vaikka aluksi olikin vähän vaikea saada otetta. Romaani kertoo kolmesta siskoksesta, jotka yrittävät jatkaa elämäänsä neljännen siskon kuoleman jälkeen. AveryBonnie ja Lucky ovat omilla tavoillaan rikkinäisiä ja eksyksissä, ja surun keskellä vanhemmat vielä menevät kauppaan sisarusten lapsuudenkodin. Sisaruus ja sisarussuhteet ovat aina kiinnostava aihe

Toinen kirja, josta olisin varmasti pitänyt on Alison Espachin The Wedding People. Jonotin sitä ikuisuuden, en aloittanut heti, ehdin lukea pari sivua ja piti palauttaa. Mutta suositus parin sivun perusteella! Laitoin kirjan uudestaan varaukseen, mutta jono on edelleen ikävän pitkä.

Too Much / Netflix

No se Too Much. Ensinnäkin koen tarpeelliseksi ilmoittaa, että olen kirjoittanut sen päätähdestä, Meg Stalterista, vuonna 2020 seuraavin sanoin: Tulevaisuuden tähtikoomikko, sanokaa minun sanoneen. Kuka kissan hännän nostaa ellei…

Minusta tuntuu, että pidin Too Muchista osaltaan siksi, että pidän niin kovasti Meg Stalterista. Haluan hänelle loistavia asioita! Jos otan Meg-fanitukseni pois yhtälöstä, olin pari ekaa jaksoa hmmm, ei tää ehkä nyt ihan lähde, mutta sitten tuli vitosjakso jossa Megin esittämä Jessica muisteli entistä suhdettaan. Ja ex-poikaystävä oli gaslighttaava mukaintellektuelli munapää, ja nyt minä olin satasella myös Jessican ja samalla koko sarjan puolella. Koska fuck that asshole! Mulle jäi koko sarjasta parhaiten mieleen kohtaus, jossa poikaystävä haukkui ja pseudoanalysoi Jessican pukeutumistyyliä ja Jessica toisteli kuinka nyt vain sattuu pitämään valitsemastaan mekosta.

Koska sarja oli saanut minut Jessican puolelle, en täysin pitänyt siitä miten se loppui. Yhtä kaikki: lopulta oikein pätevää kesäkatsottavaa, jos ei ylianalysoi ja Lena Dunham -kytköksen vuoksi vertaa liikaa Girlsiin.

PS. Muita katsottuja:

  • Your Friends and Neighbours (Apple TV+): Yllättävän viihdyttävä.
  • Hacks, kausi 4 (HBO Max – ps. lol HBO:n nimivenkoilulle): Edelleen tosi hyvä, olen kausi kaudelta pitänyt sarjasta enemmän mikä on harvinaista.
  • The White Lotus, kausi 3 (HBO Max): Italia, Thaimaa, Havaiji.
  • Reservatet (Netflix): Ihan ok, tyylikkään tanskalainen.
  • The Four Seasons (Netflix): Katsoin Tina Feyn takia.
  • Seireenit (Netflix): Vihasin syvästi, en tajua miksen lopettanut kesken.
  • Åren murhat ja Lasikello (Netflix): Rikossarjavaiheeni kaksi ihan tyydyttävää ruotsalaistapausta.
  • Täydellinen pari (Netflix): Kärsi mahdollisesti siitä, että katsoin välittömästi White Lotuksen jälkeen. Samaa teemaa – ikäviä rikkaita ihmisiä ja mysteeri – mutta huomattavan paljon heikompi tuotos. Toisaalta ilman vertailuakin melko huono.
  • The Righteous Gemstones, kausi 4 (HBO Max): Neljäs ja viimeinen kausi oli melko sotkuinen ja ei niin hyvä kuin edeltäjänsä. Silti: iso vääryys, ettei kukaan näyttelijöistä koskaan saanut Emmy-ehdokkuutta. Unohtakaa White Lotus, Walton Gogginsin olisi pitänyt saada ehdokkuus The Righteous Gemstonesista. Ja Edi Pattersonin olisi pitänyt saada kaikki maailman palkinnot Judyn roolistaan.

PPS. Ei katsottuja:

  • The Last of Us, kausi 2 (HBO Max): Ups. Tietoinen päätös, koska en jaksanut ankeutta.
Kategoriat
Sarjat Suosittelen

18 sarjatärppiä huhtikuuhun 2025

Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.4.2025 Lilyssä.

Suosikkiasia: Sarjat!

Kuvat: Prime Video, Netflix, Apple TV+

Minä odotan: Hacksin ja The Last of Usin uusia kausia. Vähän kiinnostaa: Your Friends and Neighbours.

Mikä / mistä / milloin alkaa

Uutuussarjat

Pulse / Netflix / 3.4.

Harmittaakohan Netflixiä, että Maxin The Pitt on kuin varkain noussut uudeksi sairaaladraamahitiksi? Pulse on Netflixin ensimmäinen oma sarja kyseisessä genressä; Miamilaisen sairaalan ensiapuasemalla hoidetaan sairaustapauksia ja selvitellään suhdesotkuja ristiriitaisen syytöksen keskellä.

The Bondsman / Prime Video / 3.4.

”Paholainen herättää murhatun palkkionmetsästäjän henkiin, jotta tämä voi jahdata helvetin vankilasta karanneita demoneja…..” You lost me at paholainen, Prime. Tosin katsoinhan minä joskus Luciferiakin. Jos nyt valittaminen ja jupiseminen lasketaan katsomiseksi. Ehkä tämäkin olisi hyvä valitus- ja jupinasarja! Pääosassa Kevin Bacon, oletan että hän on se henkiin herätettävä murhattu palkkionmetsästäjä.

Eiku sori, nyt keksin mistä tämä sarja muistuttaa! Supernaturalista. Ihan samanlaista kamaa. Ehkä Kevin Bacon törmää Winchesterin veljeksiin?

Dying for Sex / Disney+ / 4.4.

Tositapahtumiin pohjautuvassa draamasarjassa Michelle Williams esittää rintasyöpään sairastuvaa naista, joka diagnoosinsa voimaannuttamana jättää aviomiehensä ja alkaa tutkailla ensimmäistä kertaa elämässään seksuaalisuuttaan ja halujaan.

North of North / Netflix / 10.4.

Kanadalainen sitcom sijoittuu arktiseen inuiittien yhteisöön, jossa nuori äiti luo itselleen uutta elämää eron jälkeen.

Your Friends and Neighbours / Apple TV+ / 11.4.

Jon Hammin esittämä rahastonhoitaja joutuu talousvaikeuksiin avioeron ja potkujen myötä. Jatkaakseen hulpeaa elämäntyyliään hän alkaa ryöstää varakkaiden naapureidensa koteja.

Puutarhuri / Netflix / 11.4.

Espanjalaisessa minisarjassa äiti koulii pojastaan tappajaa, mutta poika menee pilaamaan perhebisneksen rakastumalla seuraavaan uhriinsa.

Lasikello / Netflix / 15.4.

Ruotsalaista jännitystä: Kriminologi Lejlan ystävän tytär katoaa, ja etsintöihin osallistuvan Lejlan on kohdattava oman lapsuutensa piinaava sieppaustrauma.

The Stolen Girl / Disney+ / 16.4.

Brittitrillerissä pariskunnan tytär kidnapataan yökyläilyn jälkeen, ja seurauksena on Euroopan laajuinen jahti kaapatun lapsen löytämiseksi. Viisiosainen psykologinen draamasarja pohjautuu Alex Dahlin romaaniin Playdate.

Government Cheese / Apple TV+ / 16.4.

David Oyelowon tähdittämä ”surrealistinen perhekomedia” vankilasta vapautuvasta miehestä, joka yrittää aloittaa alusta perheensä kanssa. Apua tulee jumalalliselta väliintulolta.

Étoile / Prime Video / 24.4.

Gilmoren tytöistä ja The Marvelous Mrs. Maiselista tutun pariskunnan Amy Sherman-Palladinon ja Daniel Palladinon uusi komediasarja baletin maailmasta. Hetkinen, eikö mainittujen käsikirjoittajien Bunheads ollut tanssista kertova draamakomedia? Ei kai siinä, mahtuuhan maailmaan tanssisarjoja. Étoile sijoittuu sekä New Yorkiin että Pariisiin, ja seuraa kahta balettiseuruetta, jotka yrittävät selviytyä ongelmistaan vaihtamalla tähtitanssijansa päittäin.

Carême / Apple TV+ / 30.4.

 Napoleonin aikaiseen Ranskaan sijoittuva draama ”maailman ensimmäisestä julkkiskokista” Antonin Carême’sta, joka ajautuu vakoilun ja vallan maailmaan.

Jatkuvat sarjat

The Handmaid’s Tale, kausi 6 / Max / 8.4.

Suunnitelmani: odotan vikan jakson spoilereita, ja jos sarja saa onnellisen lopun, katson sen. Siis sen vikan jakson. Tai ehkä pelkästään sen onnellisen lopun. En ole edes katsonut sarjaa, ja silti minäkin ansaitsen onnellisen lopun! Mokoma tympeä ankeussarja.

Black Mirror, kausi 7 / Netflix / 10.4.

Vanha kunnon Black Mirror, en aio edelleenkään katsoa sinua. Tarina kertoo jotain USS Callisterin jatko-osasta. Se lienee yksi Black Mirrorin tunnetuimmista jaksoista, sen verran tiedän minäkin.

Hacks, kausi 4 / Max / 11.4.

Deborah vs. Ava, olen valmiina.

The Last of Us, kausi 2 / Max / 14.4.

Okei, saattaa olla niin, että ykköskauden jälkeen luin The Last of Us-videopelin Wikipedia-artikkelin, sitten The Last of Us Part II -videopelin Wikipedia-artikkelin. Siis sen The Last of Us Part II:n, johon tämä sarjaversion kakkoskausi oletettavasti pohjautuu. Luonnollisesti luin myös plot-osion. Ups. (Odotan silti kakkoskautta, vaikka vahingossa tai vähemmän vahingossa spoilasin sitä itseltäni.)

The Rehearsal, kausi 2 / Max / 21.4.

Taitaa olla niin, etten edelleenkään ole tarpeeksi cool ymmärtämään tätä Nathan Fielderin dokumentaarista komediaa.

Andor, kausi 2 / Disney+ / 23.4.

Toinen kausi tuo mukanaan hahmojen ja heidän suhteidensa tiivistymistä, kun sodan horisontti lähestyy ja Cassianista tulee avainhahmo kapinallisliitossa. Kaikkia koetellaan, ja panosten kasvaessa petokset, uhraukset ja ristiriitaiset agendat syventyvät.

You, kausi 5 / Netflix / 24.4.

Odotan, että Joelle tapahtuu jotain hyvin, hyvin ikävää. Eihän tämä muulla tavalla voi loppua, eihän? Olen hyvin, hyvin kyllästynyt Joe Goldbergiin. Fuck YOU, Joe.

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Neljä Netflix-sarjaa: kehuttu, kelvollinen, kysymysmerkki ja kesken jäänyt

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.3.2025 Lilyssä.

Suosikkiasiat: leppoisa höttö ja Adolescence (=ei leppoisaa höttöä)

Kuvat: Netflix

Viime aikoina katsottua, Netflix-edition.

Kehuttu: Adolescence

Vieläkö saa kehua Adolescencea vai onko kaikki mahdolliset ylisanat jo käytetty? Ihan sama: oli hieno tapaus! 10/10, iski sieluun ja sydämeen. Minähän katson aika paljon kaikenlaista leppoisaa höttöä – kaikella rakkaudella. Ja siis höttö best, mutta hitto että välillä on siistiä katsoa näitä adolescenceja; raastavia ja rankkoja, ajatuksia herättäviä taideteoksia, jotka menevät ihon alle ja joita kelailee pitkään lopputekstien jälkeen. Adolescence oli ankea, ahdistava ja ajassa kiinni, ja on ankeaa, etteivät ne ihmiset, joiden oikeasti pitäisi katsoa se todennäköisesti koskaan tee niin. Kunhan vittuilevat internetissä ja elävät todeksi sitä kulttuuria, jota sarja kommentoi. On oikeasti melko pelottavaa, miten erilaisia reaktioita sarjaan olen lukenut naisilta ja kääntöpuolena misogyniassaan vellovilta manosphere-idiooteilta (”too woke”, ”väärä näyttelijä”, ”se tyttöhän oli kiusaaja”, ”not all men!!!”).

Kelvollinen: Running Point (Netflix)

Koska tasapaino on tärkeää, Adolescencen rinnalla katsoin Kate Hudsonin tähdittämän Running Pointin (=leppoisaa höttöä). Se oli täysin legitiimillä arvoasteikollani luokkaa aivan pätevä komedia. Mulla oli hauskaa sen seurassa, unohdin jo yhden veljeksen nimen. Suoratoistopalvelut ovat siitä pönttöjä, etteivät ne koskaan tee perinteisten network-kanavien sarjojen tapaan täysimittaisia kausia. Koska Running Point jos joku olisi kaivannut 24-jaksoista kautta nyt tarjolla olevien kymmenen jakson sijaan. Koko kausi sujahti ohi niin nopeasti, etten ehtinyt kiintyä kehenkään tai oikeasti saada otetta hahmoista. Selkeesti olisi kaivannut yhden tarpeettoman täytejakson, jossa Gordonin sisarukset jäävät jumiin korisareenan siivouskaappiin tai jotain muuta hölmöä.

Mutta siis: Kyllä kiitos, otan ilolla vastaan tulossa olevan kakkoskauden. Maailma kaipaa aivan päteviä komedioita.

Kysymysmerkki: The Residence (Virka-asunto)

Olen kakkosjaksossa ja mielipiteeni on se käsiään levittävä emoji (jos pitäisi kuvata itseään yhdellä emojilla, minä olisin se, btw). Periaatteessa sarja on oikein kiinnostava (murha Valkoisessa talossa, dun dun dun!!) ja pidän Uzo Adubasta, mutta joku tökkii. En saa itseäni kiinnostumaan murhamysteeristä. Ehkä ongelma on kerrontatapa, kaikki ne takaumat? Ehkä hahmoja on liikaa? Kaikki ne sekoilevat miehet? Ehkä se, että sarja yrittää olla niin quirky, että se tuntuu feikiltä? Ehkä se on liian leppoisaa leppoisaa höttöä?

Annan vielä tilaisuuden, ehkä tämä vaatii vaan vähän aikaa.

Kesken jäänyt: The Night Agent, 2. kausi

Olenko väärässä, vai oliko The Night Agentin kakkoskausi melko huono? Tai ainakin ne viisi jaksoa, jotka taistelin läpi ennen kuin luovutin. Ykköskausi oli minusta oikein pätevä (=leppoisaa höttöä), mutta kakkonen lähinnä tylsistytti minua.

(… oikeasti tiedän, mikä suurin ongelmani on: Peter. En pidä koko sarjan päähenkilöstä.)

PS. Severancen kauden päätösjakso… woah. Olen iloinen, että pakotin itseni pitämään sarjasta.