Avainsana: Netflix-vinkki

Kategoriat
Hassua Sarjat Suosittelen

Vuoden 2020 tärkeimmät sarjani (eli päänsärkysarjat ja ikuisesti parhaat)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.12.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat. Ja se, että vuosi 2020 on ihan kohta ohi.

Kuvat: NBC, The CW, Comedy Central, Netflix, Fox.

Tein tovi sitten oman listani vuoden 2020 parhaista sarjoista. Se löytyy täältä.

Listalla oli hienoja, kehuttuja ja tyylikkäitä sarjoja – Mustaa kuningatarta, The Boysiä, Unorthodoxia… siltä kuitenkin puuttui henkilökohtaisella tasolla kaikkein tärkeimmät sarjat. Ei sillä, kyllä mainitut laatusarjatkin minua viihdyttivät ankeana vuonna 2020, mutta tyylikäs ja tärkeä ovat silti eri kamaa.

Siispä tämän tympeän, erikoisen, pelottavan, ahdistavan vuoden viimeisenä postauksena: vuoden 2020 tärkeimmät sarjani:

Aloitan kategoriasta, joka on nimeltään:

Päänsärkysarjat

Kärsin ikävän ison osan vuodesta kroonistuneesta jännityspäänsärystä. Se oli ja on perseestä, noin kauniisti ilmaistuna. Nyt homma on jotenkuten hallinnassa, thank god, mutta on muuten viheliäinen vaiva. Kun koko ajan vain koskee päähän, välillä pelottavan kovaa.

Vaikka liikuntaa tarjotaan lääkkeeksi tähänkin vaivaan, välillä on ollut jaksoja kun olen vain halunnut kirota päänsärkyjumalia peiton alle hautautuneena kylmäpussi otsallani. Näinä hetkinä seuranani on ollut:

Supernatural (The CW, Amazon Prime): jos mun pitäisi tiivistää vuoteni 2020 johonkin yksittäiseen sarjaan, se sarja olisi Supernatural. Aloin katsoa sitä kolmetuhatta vuotta sitten viime huhtikuussa. Oli ensimmäinen aalto, eristäytymistä, pelottavaa päänsärkyä. Jakso toisensa jälkeen SPN:ää (sitä on yhteensä 15 kautta, 327 jaksoa), ja jossain kohtaa oli tullut kesä, sai olla taas vähän vapaammin eikä päätäkään enää koskenut niin paljon – hetkeen.

Supernaturalia kunnolla ymmärtääkseen pitää minusta ymmärtää sitä valtavan intohimoista, kansainvälistä ja lojaalia faniyhteisöä,  joka sarjalla on. On kaikessa sekopäisyydessään suosikkini, mitä tulee tv-sarja-fandomeihin. Ei sarja niiiiin hyvä ole, mutta fandom lisää siihen jotain maagista.

Mulla olisi mahdollisesti paljon sanottavaa SPN:n tovi sitten ilmestyneestä päätösjaksosta, mutta ehkä en nyt mene siihen. Sen sijaan kerron suosikkivuorosanani koko sarjasta.

Se on tämä, hyvin spesifisti minuun iskevä, täydellisen meta Chuckin lause neloskaudelta:

I mean, horror is one thing, but being forced to live bad writing?  

Ja jokainen kerta, kun Dean sanoo ”Sammy”.

Broad City (Comedy Central): kesän pahimman päänsärkyjakson aikana minua viihdyttivät Abbi ja Ilana.  Katsoin kaikki kaudet, kaikki jaksot, ja jossain kohtaa päänsärkykin oli taas helpottanut. Harmittavasti tällä hetkellä sarjaa ei enää löydy Yle Areenasta, kesällä tuli kaikki tuotantokaudet katsottavaksi. Buu, Broad City takaisin! Rakastan, rakastan, rakastan Broad Cityä. Sarja tekee minut aina iloiseksi. Höpsön absurdia huumoria, feminismiä ja kaiken voittavaa ystävyyttä.

Emily in Paris (Netflix): olihan ne nyt viihdyttävät 10 jaksoa. Eskapismi-TV kunniaan! Joskus huonompikin sarja voi olla hyvä, jos sen katsoo oikealla hetkellä. Olen vakaasti sitä mieltä, että Emily in Parisista tuli yksi vuoden hittisarjoista, koska sen julkaisuaikana kaikki oli synkkää ja pelottavaa. Höttöinen sarja toi sopivasti vaihtelua ikävään todellisuuteen – oli se todellisuus sitten pandemiaa tai päänsärkyä.

Toinen vuoden 2020 tärkeimmät sarjat -kategorioista on:

Ikuisesti parhaat

New Girl (Fox, Netflix): aina kun kaipaan lämmintä hyvän mielen sarjaa, katson New Girliä. Vuonna 2020 mainittua sarjatyyppiä kaipasi melko usein, joten olen katsonut New Girlin läpi. Olen viihdyttänyt itseäni myös kuvittelemalla, miten apartment 4D:n asukkaat pärjäisivät pandemiassa. Tai lähinnä miten Schmidt pärjäisi pandemiassa. Sivuhuomiona: keväällä sain iloa myös mainitun Schmidtin näyttelijän Max Greenfieldin kotikoulu IG-videoista. Ja USA:n vaalien aikaan ilahdutti tämä.

PS. Nick Miller 4ever!

Parks and Recreation (NBC, Amazon Prime): olen maininnut tässä blogissa noin 95 miljoonaa kertaa, että Parks and Rec on kaikkien aikojen suosikkisarjani. Edelleen totta. Vähemmän yllättäen Parks and Rec oli henkilökohtaisella tasolla äärimmäisen tärkeä sarja saatanallisena vuonna 2020. The Fight (kausi 3, jakso 13) toimi, vaikka ympärillä tapahtui kaikkea pelottavaa. Snake Juiceee!!

Frendit (NBC, Sub): Subilta on tullut aina arkisin seiskasta alkaen kaksi jaksoa vanhoja Frendejä. On tullut tavaksi avata telkkari, ja antaa Rachelin, Monican, Phoeben, Joeyn, Chandlerin ja Rossin pyöriä taustalla. Jotain lohtua ne kai tuo, kaikki ne miljoona kertaa kuullut vitsit.

Saturday Night Live (NBC, YouTube): ja sitten kun mikään muu ei toimi, katson YouTubesta vanhoja SNL-sketsejä. Mulla on omat suosikkini, joita katson uudestaan ja uudestaan. Amy Poehler -fanina palaan esimerkiksi tasaisin väliajoin tähän vuosia vanhaan loisteliaaseen Sarah Palin -räppiin (jonka aikana Amy oli ihan viimeisillään raskaana, synnytti tasan viikon päästä):

Siinä ne. Eli kiitokset Dean, Sam, Abbi, Ilana, Emily, Nick Miller et al., Rachel Green et al., Pawnee ja Studio 8H – olitte erityisen tärkeitä vuonna 2020.

Ja kiitos kaikille, jotka ovat lukeneet Suosikkiasioita.

Hyvää uutta vuotta!

Toivottavasti vuosi 2021 on kaikin puolin kivempi kuin edeltäjänsä.

LUE MYÖS:

Yllättävä suosikkisarja (eli miksi Supernatural on miljoona kertaa parempi kuin kuvittelin)
Netflix-tärppi: Emily in Paris – täydellisen höttöistä todellisuuspakoa
Näitä katson ja kuuntelen, kun haluan nauraa (eli hurraa-huutoja hauskoille tyypeille)
Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Vuoden 2020 parhaat sarjat (ja ne, joita en katsonut loppuun)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 18.12.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat 2020!

Kuvat: Netflix / HBO / BBC, Hulu / Yle Areena / Amazon Studios

Okei, olihan tämä vuosi nätisti sanottuna perseestä. Pelottava, stressaava, ahdistava, omituinen. Ikävä ja ikävämpi. No, jos ei muuta, ainakin alkoi arvostaa kaikkia pikkujuttuja. Niitä, jotka aiemmin otti itsestäänselvyyksinä. Kuten sitä, että saa ylittää Uudenmaan rajan ja mennä kotiin kun haluaa. Ja käydä kaupassa ilman ennakkovarustautumista. Ja halata! Olen oikeasti hyvin anti-halaaja, mutta nyt olen alkanut arvostaa sitäkin. 🙂 🙁

Laitetaan hyvien puolien listalle myös sarjatarjonta. Ainakin riitti hyvää, mielenkiintoista, viihdyttävää ja sivistävää katsottavaa kun oli kotona ja kotona ja kotona ja kotona. Ja kotona.

Vuoden parhaita sarjoja siis! Niitä, jotka näin ja niitä, joita en nähnyt (tästä kirjoituksesta on kulunut aika monta kuukautta ja en vieläkään omista HBO:ta… en tiedä onko se onnistuminen vai epäonnistuminen).

Sarjavuosi 2020, ainakaan sinä et pettänyt.

Vuoden 2020 parhaat sarjat

Unorthodox (Netflix): kuinka hienot neljä jaksoa! Kuljetti New Yorkiin ja Berliiniin (sopivasti, kun ei saanut matkustaa), ja tarjosi kurkistuksen itselle kovin salaperäiseen ortodoksijuutalaisten maailmaan. Sivisti ja viihdytti samaan aikaan. Israelilaisnäyttelijä Shira Haas teki upean roolityön.

Suosikkisarja just nyt: positiivisesti yllättänyt Unorthodox

Normal People (BBC / Yle Areena): jos mietin yhtä kohtausta, joka jäi mieleen sarjavuodesta 2020, se on se kohtaus Normal Peoplen kymppijaksosta, jossa Connell (Paul Mescal) avautuu masennuksestaan terapeutin vastaanotolla. Iski sydämeen. Ja miten hieno roolisuoritus! Normal People osui maaliin noin muutenkin. Kun menestysromaani muokataan sarjaksi, moni asia voi mennä pieleen. Normal Peoplessa ei mennyt pieleen mikään. Yhä edelleen haluaisin matkustaa Irlantiin ja leikata otsahiukset (tiedän mitä ajattelette, minut tuntevat tyypit! 😀 ).

Suosikkisarja just nyt: hypensä arvoinen Normal People

The Boys (Amazon Prime): meinasin laittaa tämän supersankarigenrellä kikkailevan satiirisen draaman / mustan komedian positiivisten yllättäjien kategoriaan, mutta päätin että ansaitsee paikkansa parhaiden listallani. Eka kausi oli hyvä, toka vielä parempi. Hyvin tehty ja kaiken sekopäisyyden ohella osuvaa kommentointia kapitalismin ja rasismin kaltaisista isoista teemoista. Ei varmastikaan sovi kaikille (paljon verta, suolenpätkiä ja naamojen repimisiä). Minä pidän, vaikka tavallisesti supersankarisadut eivät ole millään lailla suosikkiasioitani. En ole huonossa seurassa, Barack Obamakin katsoo! 😀

Sarjatärppi: The Boys (eli tarina kohtalosta ja Dean Winchesteristä)

The Queen’s Gambit / Musta kuningatar  (Netflix): ja niin shakista tuli trendikästä! 😀 Loppuvuoden puhutuin sarja ansaitsi kehunsa. Edelleen olen sitä mieltä, että lässähti hieman lopussa, mutta tästä huolimatta ehdottomasti yksi vuoden parhaista. Tuleva supertähti Anya Taylor-Joy oli roolissaan huippu – samoin nuorta Beth Harmonia esittänyt Isla Johnston.

Le Bureau (Yle Areena): teknisesti ottaen tämä kaikkien aikojen parhaaksi ranskalaissarjaksi kutsuttu agenttitarina alkoi jo 2015, mutta Suomessa sen viisi tuotantokautta tuli katsottavaksi 2020. Pääsee siis yhtenä loisteliaana kokonaisuutena parhaiden listalleni nyt. Kaikkien kehujensa arvoinen – enkä minä edes ole pitkään aikaan jaksanut keskittyä tämänkaltaisiin jännäridraamoihin.

Positiiviset yllättäjät

Teenage Bounty Hunters (Netflix): höpsö nimi, yllättävän hyvä sarja. Olisi ansainnut toisen kauden. On paljon enemmän kuin hölmöltä kuulostava juonensa; teini-ikäiset kaksostytöt Sterling ja Blair kyllä päätyvät vahingossa palkkionmetsästäjiksi, mutta höpsöilyn ohessa sarja tarjoaa raikasta kommentointia esimerkiksi seksuaalisuudesta ja uskonnosta.

Suosikkisarja just nyt: positiivisesti yllättänyt Teenage Bounty Hunters

Crash Landing On You (Netflix): vuonna 2020 opin ainakin sen, että miljoonia juonenkäänteitä tykittävä korealainen draamasarja on hyvää lääkettä keskittymisongelmaan. Viime vuonna julkaistu CLOY oli noin muutenkin piristävä sarjatuttavuus syksyn pimeydessä. Netflixiin tuli juuri korealainen Start-up, jonka meinasin ottaa katseluun. Yhden k-draaman kokemuksella luulen hallitsevani genren jo vähän paremmin. Ainakin osaan varautua siihen, että jaksot ovat suuuuperpitkiä.

Cheer (Netflix): alkuvuoden dokkaritapaus. Oli hyvä ja kantaa, vaikka cheerleading ei lajina olisikaan kiinnostuslistan kärkipäässä. Oikeastaan juuri silloin tämä mainiosti tehty dokkarisarja kannattaa katsoa.

Netflix-tärppi: Crash Landing on You (eli ratkaisu kahden ruudun ongelmaani)

Vuoden 2020 parhaat sarjat, joita en ole nähnyt

I May Destroy You (HBO): kaikkein eniten sarja-FOMOa aihetti tämä Michaela Coelin ilmeinen mestariteos.

Sarja, joka kiinnostaa just nyt: HBO:n I May Destroy You

Better Call Saul (Netflix): löytyy vuosi toisensa jälkeen parhaiden sarjojen listoilta. En ole nähnyt jaksoakaan. Toisaalta olen se tyyppi, joka ei ole katsonut edes Breaking Badiä.  Better Call Saulin kanssa samaa sarjaa on Ozark. En ole katsonut minuuttiakaan, ja silti olen siinä uskossa, ettei sarja voi olla niin hyvä kuin sanovat. Taidan ajatella niin myös Better Call Saulista.

Mrs. America (Hulu, HBO): minisarja oli niin täynnä laatunäyttelijöitä, että jo senkin perusteella oli syytä olla hyvä. Ja taisi ollakin!

Lovecraft County (HBO): todennäköisesti liian jännä mulle, mutta teemaltaan ikävän ajankohtainen juuri vuonna 2020, vaikka sijoittuukin 1950-luvulle.

Ted Lasso (Apple TV+): pidän äärimmäisen huvittavana sitä, että vuosia vanhoista NBC:n valioliigamainoksista muokattiin komediasarja! Ja se sarja on kuulemani mukaan vielä hyvä! Apple plussan Ted Lasso yhdistää kolme asiaa, joista pidän: leppoisan hyvän mielen komedian, Valioliigan ja Saturday Night Liven (päätähti Jason Sudeikisin muodossa). Mutta eihän ihmisellä nyt vaan voi olla miljoonaa suoratoistopalvelua, joten jäänyt näkemättä.

Positiivinen yllättäjä, jota en ole nähnyt

The Flight Attendant (HBO): olen lukenut hyviä asioita tästä Chris Bohjalianin samannimiseen trilleriin perustuvasta minisarjasta. Ei ilmeisesti ole mikään Suuri ja Mahtava Laatudraama, vaan hyvin tehty ja itselleen naurava, hauska ja hullunkurinen murhajännäri. Olen iloinen Kaley Cuocon puolesta. Tuntuu, että hän ei koskaan saanut The Big Bang Theoryssa kaikkea ansaitsemaansa huomiota.

Sarja, jota ilmankin olisin pärjännyt

Tiger King (Netflix): mitä enemmän mietin, sitä enemmän tämä dokkarisarja tekee minut vihaiseksi. Oli ensimmäisiä eristätymisajan kollektiivisen somekatselun sarjoja, joten pisteitä kai siitä. Antoi ainakin jotain muuta ajateltavaa. Mutta silti. 2020 olisi kyllä tarjonnut tarpeeksi omituisia ja raivostuttavia käänteitä ilman Tiger Kingiäkin. Ja minä olisin ollut täydellisen tyytyväinen, jos en olisi koskaan kuullut Carole Baskinin nimeä.

Netflixin Tiger King (eli mitä hittoa juuri katsoin?!)

Vuonna 2020 päättynyt sarjat, jota jään kaipaamaan

Schitt’s Creek (CBC, C More): onko huonompaa vuotta lopettaa yksi kaikkien aikojen parhaista hyvän mielen komediasarjoista kuin 20hiton20?!  Onneksi A Little Bit Alexis soi päässäni  todennäköisesti vielä vuonna 2080.

Sarjat, joita en katsonut loppuun

Lucifer, vitoskausi (Netflix): olen aiemmin katsonut Luciferia ihan kohtalaisella menestyksellä. On ollut sopivan höttöistä viihdettä. Ja on sitä varmaan vieläkin, mutta en vain päässyt kesällä julkaistussa viidennessä kaudessa tokaa jaksoa pidemmälle. Mun ongelma lienee se, että en fanita Luciferin ja Chloen rakkaustarinaa, vaikka yleensä fanitan kaikkia rakkaustarinoita.

Killing Eve (HBO): aloitin kovalla tohinalla, lopetin kuin seinään. Ongelma taisi olla se, että yritin katsoa sarjaa jakso per viikko -tahdilla telkkarista. Sitten unohdin aina, milloin pitikään olla telkkarin ääressä. Olen kuullut huhuja, että tänä vuonna tullut kolmas tuotantokausi ei olisi ollut yhtä hyvä kuin edeltäjänsä…?

Never Have I Ever (Netflix): tämän laitan sen piikkiin, että sarjoja on vain niin paljon. Ei ehdi kaikkea. On hyvä! Ja pidän Mindy Kalingista! Ja John McEnroe! Virkistävän erilainen teinisarja, mainio päätähti (Maitreyi Ramakrishnan)… kaikki palaset kohdillaan. Ja silti jumituin tokaan jaksoon. It not you, it’s me, Never Have I Ever.

Dead to Me, kakkoskausi (Netflix): en edes aloittanut tokaa tuotantokautta. En tiedä miksi. Saanut kehuja ja kaikkea. Vetoan kai taas ajanpuutteeseen.

Virgin River (Netflix): tuota, tuota… saattaa olla, että silmien pyörittelijä minussa otti vallan, enkä koskaan kyennyt antamaan kunnon tilaisuutta tälle romanttiselle draamalle. Pääsin kolmanteen jaksoon asti. Tosin tätäkin enemmän ongelmana oli, että vertasin sarjaa koko ajan Hart of Dixieen. Hyvin samantyyppiset lähtöasetelmat ja hyvä luoja, sama näyttelijäkin täysin identtisessä roolissa! Virgin River on kuin Hart of Dixie ilman huumoria ja leppoisaa meininkiä. Ja sori, mutta Zoe ja Wade voittavat Melin ja Jackin sata-nolla.

Space Force (Netflix): mulla oli ihan semikorkeat odotukset tästä komediasta, koska sen taustalla hääri The Officen Greg Daniels ja Steve Carell. Jälkimmäinen on myös pääosassa. Plus näyttelijäkaartissa on Ben Schwartz, jolle ikuisena Parks and Rec -fanina haluan vain hyviä asioita. Mutta… en tiedä, en päässyt ekaa jaksoa pidemmälle. Muuttuiko se jossain kohtaa hyväksi? En voi ymmärtää, miksi Netflix uusi sarjan toiselle kaudelle, samalla kun moni paljon parempi joutui pandemialeikkurin uhriksi (GLOW, Teenage Bounty Hunters…). Epäilen, että nimekäs päätähti vaikutti asiaan.

PS. Kiitos, jos olet lukenut Suosikkiasioiden sarjahöpinöitä tänä omituisena vuotena. 🙂

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Neljä mielenkiintoista Netflix-uutuutta joulukuuhun 2020

Kirjoitus on alun perin julkaistu 6.12.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: uutuussarjat 

Kuva: Netflix

Ystävät, hyvää joulukuuta. Koska olen nyt 45 minuuttia yrittänyt keksiä tähän jotain järjellistä kirjoitettavaa – mulla saattaa olla ihan pieni pakkomielle alustaa nämä sarjalistaukseni jotenkin – seuraa kolme pääni sisältä ongittua ajatuskelaa.

  1. Koska tykkäävät EU-parlamentissa kaikista kivoista direktiiveistä, voisivatko seuraavaksi tehdä sellaisen direktiivin, että Fazerin pähkinäsuklaalevyn kaikissa yksittäisissä paloissa pitäisi olla edes yksi pähkinä. Koska mitä hittoa? Jos olisin halunnut pähkinätöntä suklaata, olisin ostanut sitä perus-sinistä, hyvä Fazer!
  2. Mulla on se Fazerin perinteinen suklaajoulukalenteri. En voi olla ainoa, jonka ensimmäinen teko luukun avaamisen jälkeen on haistaa sitä suklaata. Ja sitten olla tyytyväinen itseensä kun hajun perusteella tunnisti mistä suklaasta on kyse.
  3. Olisiko mahdollista saada kaikista Fazerin suklaapatukoista crunchy-versiot? Kuten Pätkiksestä on. Kismet crunchy, Fazerina crunchy… takuuhitti.

Yksi johti toiseen, vannon ettei ollut tarkoitus puhua vain suklaasta.

Okei, nyt voin aloittaa. Netflixin mielenkiintoisia sarjauutuuksia (ja yksi leffa) joulukuulle:

(Sarja / julkaisupäivä)

Bridgerton / 25.12.

Ai että aionko katsoa sarjan, joka näyttää Gossip Girlin ja Ylpeys ja ennakkoluulon hybridiltä? Kyllä, kyllä aion. Joulupäivänä Netflixiin tuleva kahdeksanjaksoinen Bridgerton pohjautuu Julia Quinnin samannimiseen kirjasarjaan. Kirjat ovat ilmeisen suosittuja, best seller -kamaa, mutta historical romance ei ole itselleni kovinkaan (=lainkaan) tuttu genre. Ei väliä. Bridgerton the sarja näyttää just loistavalta ajanvietteeltä joulun välipäiville. Onhan se It’s a Wonderful Life jo nähty tarpeeksi monta kertaa. Hyvä on, en ole koskaan oikeasti katsonut It’s a Wonderful Lifea kokonaan. Mut ei siitä sen enempää.

Bridgertonin on tuottanut muuan Shonda Rhimes ja Lady Whistledownin (siis 1800-luvun Gossip Girlin) äänenä kuullaan muuan Julie Andrews. Ja Derry Girlsin huippu Nicola Coughlan on mukana myös!  Täydellistä. Joulusuklaiden rippeet ja Bridgerton-maraton, odotan teitä.

Tiny Pretty Things / 14.12.

Toinen hybridi: Tiny Pretty Thingsin trailerista tulee varsin alleviivatusti Black Swan meets Pretty Little Liars -vibat. Ei sillä, että kumpikaan mainituista olisi erityisemmin suosikkiasioitani – se Black Swanin ällö kynsikohtaus on ikuisesti jumiutunut aivoihini. Baletti on kuitenkin kaunista ja kiehtovaa, ja kun siihen yhdistää murhamysteeeriä ja teinidramaa… no periaatteessa tuloksena voi olla kliseinen sekasotku, jossa naiivi ja hyväsydäminen nuori tyttö – joka haluaa vain tanssia! – joutuu keskelle ilkeiden ihmisten sekoilua, snobbailua ja reviiritaistelua. Valitsen silti uskoa, että Sona Charaipotran ja Dhonielle Claytonin ya-kirjasarjaan pohjautuva 10-jaksoinen sarja on enemmän Eliteä kuin… kuin jotain huonoa teinidraamamysteeriä.

 The Mess You Leave Behind / 11.12.

Ja Elitestä puheen ollen…  Carlos Montero on käsikirjoittanut ja tuottanut kyseistä, loisteliasta espanjalaista guilty pleasure -teinimysteeriä ja nyt hän on luonut oman kahdeksanjaksoisen mysteerinsä, El desorden que dejasin.  The Mess You Leave Behind, Sotku sinun jälkeesi, sotkua joka kielellä. ”Opettaja aloittaa työt lukiossa, mutta alkaa pelätä henkensä puolesta, kun muutaman viikon takainen hämärä kuolemantapaus nousee esille piinaamaan häntä”, kertoi Netflix ja oikeastaan tuo plus traileri vaikuttavat ihan liian pelottavilta meikäläiselle. Jos katsoisin, katsoisin siksi, että Eliten paras osa, Anderia näyttelevä Arón Piper on mukana tässäkin. Paitsi että nyt hänen roolihahmonsa on väkivaltainen kusipää? Mierda.

Jotain muuta kuin joulufiilistelyä?

The Prom / 11.12.

Tuon edellisen jälkeen tarvitaan jotain iloista ja värikästä. The Prom on Ryan Murphyn luomus, Netflix-leffa parilla Hollywood-tähdellä höystettynä. Vaatimattomasti mukana mm. Meryl Streep ja Nicole Kidman. Koska ei-niin-salainen salainen haaveeni on olla musikaalitähti  (puuttuu vain laulu- ja tanssitaidot, näyttelijänlahjat sekä minkäänlainen palo esiintyä) ja Spotify Wrappedin suosituimpien genrejen top5- listalleni mahdollisesti mahtuivat show tunes ja Broadway, sanoisin olevani kohderyhmää.

PS. Koska on itsenäisyyspäivä enkä pätevän blogin kirjoittajan tavoin muistanut / jaksanut valmistella itsenäisyyspäiväpostausta, uudelleenkäytän viime vuoden kirjoituksen:

–> Sairaalakeikka, joka sai arvostamaan Suomea

Edelleen samaa mieltä. Julkisen terveydenhuollon kohdalla entistä vankemmin, kas kummaa.

Hyvää syntymäpäivää, Suomi 103v. En haluaisi olla mistään muualta kotoisin.