Avainsana: komedia

Kategoriat
Hassua Sarjat Suosittelen

21 hyvän mielen sarjaa (eli iloa, rakkautta – ja rikoksia?)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 6.4.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: hyvän mielen sarjat!

Kuvat: Netflix, Amazon Prime, Apple TV+, Hulu, Fox & The CW

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä huonommin kestän pelottavia, ahdistavia ja surullisia sarjoja. Koska olen pönttöpää, katson ikäviä juttuja aina välillä, mutta kaikkein eniten fanitan hyvän mielen sarjoja. Siis ilahduttavia, leppoisia ja naurattavia sarjoja, joita katsoessa voi vain uppoutua mukavan lempeään höttöön. Siinä hötössä ei tarvitse pelätä tai olla surullinen. Tai jos välillä tarvitseekin, sarjoissa on kuitenkin sellainen mieltä lämmittävä yleisviba.

Viimeisen reilun vuoden aikana hyvän mielen sarjat ovat osoittaneet arvonsa; kun oikeassa elämässä tapahtuu kaikkea ikävää, ei enää jaksa fiktiivisen elämän ikävyyksiä. Sitä haluaa vain sarjoja, joissa on korkea nauru- ja kissanpentuindeksi.

Oma hyvän mielen sarjojen listani eli 21 hyväksi havaittua ilahduttajaa:

Tutut ja turvalliset

Parks and Recreation (Amazon Prime, Viaplay, Netflix): OLENKO KERTONUT ETTÄ RAKASTAN PARKS AND RECIÄ? (Rakastan Parks and Reciä.)

New Girl (Netflix): suosikkini kaikista hyvän mielen sarjoista. Saa minut aina hyvälle tuulelle. Nick Miller 4-ever!

Frendit (HBO): duh. Nykyään naurattaa lähinnä se, kun alkaa nauramaan etukäteen vitseille joiden tietää olevan tulossa. Moneen kertaan jauhettu siitä, kuinka moni vitsi ei enää kestä päivänvaloa – täysin totta – mutta omalla hyvän mielen sarjojen listallani Frendeille on aina tilaa.

Brooklyn Nine-Nine (Netflix): on sellaista nauran ääneen –kamaa, vaikka en edes ole sarjan suurin fani.

How I Met Your Mother (Netflix, Disney+): paitsi viimeinen kausi. You know what you did, HIMYM. (Olen katsonut HIMYMiä viime aikoina, eikä sekään kaikilta osin kestä nykystandardeja.)

Gilmore Girls (Netflix): Team Logan!

Uudet ja täydelliset

Ted Lasso (Apple TV+): Täydellinen hyvän mielen sarja. Täydellinen! Vaikka sen ei edes kuuluisi olla hyvä, juoni on niin typerä. Toimii, vaikka jalkapallo ei kiinnostaisi pätkän vertaa. Lämmittää sydäntä ja sielua ja saa uskomaan ihmisten hyvyyteen. En odota mitään sarjaa niin paljon kuin Ted Lasson kakkoskautta.

Schitt’s Creek (C More, Sub, MTV):  Täydellinen hyvän mielen sarja tämäkin. Ei välttämättä vielä ensimmäisellä ja toisella kaudella, mutta kolmosesta eteenpäin simply the best. Kaikkien palkintojensa arvoinen.

Worn Stories: Anekdootteja pukineista (Netflix): kuinka hurmaava sarja! Ihan tavalliset ihmiset kertovat vaatteistaan. Ja samalla omasta itsestään, yhteisöstään, perheestään, rakkaudesta, ystävyydestä… hyvin mieltä lämmittävä dokkaritapaus. Saa hymyilemään ja liikuttumaan. Täydellinen esimerkki sydäntä lämmittävästä.

Hyvän mielen romantiikkaa

Hart of Dixie (Viaplay): Bluebellissä ei tapahdu ikäviä asioita. On vaan leppoisaa pikkukaupungin meininkiä, lämmintä romantiikkaa ja leivoksia täynnä olevia aamiaispöytiä.

Sydämen suunnitelma (Netflix): ranskalaista romantiikkaa ja tyylikkäitä pariisilaisia, ystävyyttä ja yleistä sekoilua. Trés bien.

Crash Landing on You (Netflix): kaiken voittavaa rakkautta ja Pohjois-Korean ja Etelä-Korean välistä konfliktia. K-draamoille tyypillisesti kilometrin pituisia jaksoja ja paljon kaikkea sälää. Mutta siis kaikkein eniten ällöromanttinen rakkaustarina, jollaisille normaalisti pyörittelen silmiäni hyvin kovaa, mutta CLOYn tapauksessa en edes jaksanut, kunhan upposin kaikkeen höpsöön, dramaattiseen ja romanttiseen.

Modern Love (Amazon Prime): antologiasarja pohjautuu New York Timesin samannimiseen palstaan, jolla kerrotaan tavallisten ihmisten tarinoita rakkaudesta. Ja ystävyydestä, perheestä ja kaikesta mihin rakkaus liittyy. Sisältää myös surullisia jaksoja, joten ei pelkästään naurua ja kissanpentuja. Mutta niiden jaksojen yli voi hypätä.

Four Weddings and a Funeral (Viaplay): myönnettäköön, minusta sarja on melko yhdentekevä ja unohdettava, mutta ajaa asiansa jos kaipaa sellaista lempeää rom com -sekoilua. Kauniita ja tyylikkäitä ihmisiä, Lontoo, rakkautta, ystäviä, draamaa, naurua. Klassikkoleffasta muistuttaa vain nimi.

Hyvän mielen rikossarjat

Kuulostaa ehkä mahdottomuudelta, mutta ei, hyvän mielen rikossarjoja on selkeesti olemassa. Tarvitaan vain  leppoisa yleissävy ja hauskaa läpänheittoa. Murhameiningit yms. ikävyydet menevät siinä sivussa.

White Collar (Viaplay, Disney+): Neal Caffrey on ikuisesti yksi tv-sarjasuosikeistani.

Lucifer (Netflix): hyvän mielen rikossarja lähinnä huvittavan päähenkilönsä vuoksi. Sivussa suurta rakkausdraamaa, mutta henk. koht. en jaksa sitä.

Supernatural (Viaplay, Amazon Prime): leppoisa yleissävy, check. Hauskaa läpänheittoa, check. Yliluonnollista sälää ja hirviöitä, check. Veljesrakkautta, check. Huvittavia jaksoja, check. Okei, ei ehkä kaikki jaksot, mutta leppoisa yleissävy ohittaa ikävyydet.

Unbreakable Kimmy Schmidt (Netflix): rikoksestahan sarja alkaa! Hyvä on, en tiennyt mihin kategoriaan Unbreakable Kimmy Schmidt kuuluu. Titus Andromedonin Lemonade naurattaa joka tapauksessa ikuisesti.

Nuoria tyyppejä

Sex Education (Netflix): loistava  sarja! Fiksu, hauska ja koskettava.

Anna, a lopussa (Netflix, Yle Areena): ilahduttava ja inspiroiva versio Vihervaaran Annasta. Ei tosin pelkkää iloa ja riemua, pitää varautua myös kyyneliin.

Derry Girls (Netflix): Täyttä rakkautta. Nauroin monta kertaa ääneen, mutta kaiken sekoilun keskellä Derry Girls onnistui myös koskettamaan. Taikaa koko sarja sanon minä, olen taannoin kirjoittanut. Samaa mieltä edelleen. Taikaa.

PS. Otan aina vastaan suosituksia hyvän mielen sarjoista. Olen pahemman luokan sarjajumittaja: samoja uudestaan ja uudestaan.

PPS. Kaiken tämän hyvän mielen sarja -jeesustelun jälkeen kerrottakoon, että katsoin juuri Netflixin meksikolaisen jännärisarjan Kuka tappoi Saran? Hitto että oli koukuttava tapaus! Viimeisten kolmen minuutin aikana sykekin nousi.😬

LUE MYÖS:

Frendit – ongelmallisuuksia ja hyvesignalointia (eli onko järkeä analysoida 25 vuotta vanhaa komediasarjaa)
Yllättävä suosikkisarja (eli miksi Supernatural on miljoona kertaa parempi kuin kuvittelin)
10 sarjasuositusta sisarelleni (eli draamakomedioita ja ihmissuhdesäätöä)
Kategoriat
Leffat Sarjat Suosittelen

Disney+:n sarjat, jotka haluan nähdä (eli valmistautumista väistämättömään osa 2)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 17.3.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: Disney+, ilmeisesti

Kuva: Disney+

Viime vuoden huhtikuussa kirjoitin postauksen otsikolla HBO:n sarjat, jotka haluan nähdä (eli valmistautumista väistämättömään).

Eräs pandemia jylläsi tuolloin ensimmäisiä kuukausiaan. ”Mitä kauemmin tämä homma jatkuu, sitä todennäköisempää se on. Siis se, että minä hankin HBO Nordicin”, kirjoitin ja listasin HBO:n sarjat, jotka halusin nähdä.

Tuosta kirjoituksesta on kulunut 11 kuukautta. Eräs pandemia jyllää yhä vaan, mutta en ole hankkinut HBO:ta. En edelleenkään tiedä, onko tämä onnistuminen vai epäonnistuminen.

HBO:hon on tullut lisää sarjoja, jotka haluaisin nähdä. Koska tietysti. Ja HBO:n rinnalle suoratoistobudjetistani* ja ajankäytöstäni taistelemaan on tullut lisää suoratoistopalveluita.

Lähinnä yksi. Jos nyt päättäisin – 11 kuukauden takaista minääni lainaten –  ”heitellä rahojani kaikkiin mahdollisiin suoratoistopalveluihin”, kallistuisin todennäköisesti Disney plussaan. Erityisesti siksi, että helmikuun lopulla sen kylkeen tuli sisältöbrändi (pöh mikä sana) Star, jossa on kaikkea hauskaa vanhaa kamaa Disneyn eri studioilta.

*Budjetti kuulostaa siltä, kuin mulla olisi joku tarkka rahankäyttösuunnitelma. Ei ole. En ole niin viisas.

Joten, (valitettavasti) uusinta; Mitä kauemmin tämä homma jatkuu, sitä todennäköisempää se on. Siis se, että minä hankin Disney plussan. Sitten kun väistämätön jollain aikajänteellä tapahtuu, mulla on valmiina lista sarjoista, joita haluan Disney plussasta (ja sen yhteydessä olevalta Starilta) katsoa. Ne ovat tässä:

Alias (Star)

ALIAS! Rakastan Aliasta, todennäköisesti siksi, että katsoin sitä teininä ja se on yhtä suurta nostalgiaa koko sarja. Sydney Bristow oli ja on suuri tv-sarjasankarini. WWSBD. Olen kaivannut Aliasta johonkin Suomessa näkyvään suoratoistopalveluun iät ja ajat, joten  Disney plussa saa miljoona plussapistettä pelkästään siitä. En minä mitään hypetettyjä The Mandalorianeja tarvitse, haluan vain katsoa kun Sydney Bristow ässäilee ympäri maailmaa. Aliaksessa on muuten myös pari mun suosikki tv-sarjapahista, Julian Sark ja Anna Espinosa.

Hamilton

Musikaalifani minussa todellakin haluaa nähdä Hamiltonin, vaikka sitten ruudun välityksellä. Disney plussassa on Broadway-lavalta tallennettu esitys, jossa on alkuperäinen Broadway-kokoonpano. Mun suosikki Hamilton-kappale on sen huvittavuuden vuoksi You’ll Be Back. 😀 Ja pidän tietysti myös tsemppikappaleeksi soveltuvasta My Shotista.

Don’t Trust The B—- In Apartment 23 (Star)

Hyvä on, tämä höpsö komediasarja pääsee listalle, koska haluan tekosyyn puhua tästä ↓↓ SNL-sketsistä. Ja Bill Haderista. Tai lähinnä vain kertoa, että välillä mun tekee mieli huutaa I’M HAVING A MELTDOWN ja WHAT, NOT THE B! mutta en tiedä kuinka moni ymmärtäisi mun SNL-viittauksia.

Ja siis onhan Don’t Trust the B—- in Apartment 23 ihan hauska sitcom, sellaisella coolilla ja vähän aliarvostetulla tavalla. Fiktiivinen James Van Der Beek on ainakin huvittava. Ja Krysten Ritterin Chloe myös.

Revenge (Star)

Okei, Reveeeenge! Hahaa, täydellinen sekasotkusarja, kunnon draamasarjasaippuaa. EmilyAmandaEmily. Tietysti katsoisin. Uskoakseni en ole koskaan katsonut Revengeä kokonaan, en ainakaan osaa sanoa miten se loppuu. Olenkohan ehkä lopettanut kahden ensimmäisen kauden jälkeen? Saiko EmilyAmanda kostonsa? Mitä kävi Victoria Graysonille? Ja voisinko minä saada samanlaisen merenrantatalon kuin Emilyllä? Tärkeitä kysymyksiä.

WandaVision

2021 uutuussarjalistauksessa kirjoitin Disney+:n WandaVisionista näin:

Pitää myöntää, että mun Marvel Cinematic Universe -tietämys on melko hataralla pohjalla. Avengers ja mitä näitä ny on. Supersankareita, Stan Lee. En ole muistaakseni nähnyt yhtään Avengers-leffaa. Disney plussan WandaVision on joka tapauksessa MCU:n hahmoista Scarlet Witchistä ja Visionista kertova kuusijaksoinen minisarja. Pääosissa Elizabeth Olsen ja Paul Bettany. Ilmeisesti Disney+ on tekemässä minisarjoja muistakin MCU:n hahmoista osana Marvel Cinematic Universen Phase Fouria. Vuoden 2021 aikana pitäisi ilmestyä myös ainakin Falcon and The Winter Soldier sekä Loki.

Trailerin perusteella Phase Four käynnistyy melko… kokeellisesti? Mutta hei, Kathryn Hahn! Kaikki leffat ja sarjat joissa on Kathryn Hahn saa automaattisesti pisteitä.

…. kokeellisesti joo, mutta WandaVision on joka tapauksessa tähän mennessä tämän vuoden eniten sarja-FOMOa aiheuttanut sarja. Koska se ilmeisesti leikkii sitcom-kliseillä! Eli ei perinteistä supersankarisäätöä. Kuulostaa hauskalta. Ja sitten siinä kai tapahtuu jotain suuria ja jännittäviä asioita, koska Twitterissä jaksoista on aina keuhkottu. Ja Kathryn Hahnin esittämä Agnes on ymmärtääkseni loistava hahmo. Olen valmiiksi Team Agnes, mistään mitään tietämättä. Ja ikuisesti Team Kathryn Hahn.

 Olisi kovin minua mennä spoilaamaan sarja etukäteen, mutta ehkä nyt odotan hetken. Ei sitä tiedä milloin alan heittelemään rahojani kaikkiin mahdollisiin suoratoistopalveluihin.

Ms. Marvel

Kuten sanottu, MCU-tietämykseni (ja kiinnostukseni) on heikkoa, mutta hyvin tehdyt teinisarjat kelpaavat aina. Teini-ikäisestä  Kamala Khanista eli Neiti Ihmeestä kertova Ms. Marvel on sitä samaa MCU:n Phase Fouria kuin WandaVision, 19. maaliskuuta alkava The Falcon and the Winter Soldier ja kesäkuussa ilmestyvä Loki. Ja muut tulevat Marvelin leffat ja sarjat, joiden yhteistä universumia yritän ymmärtää mutta menee vain pää sekaisin.

Ms. Marvelin on tarkoitus ilmestyä loppuvuodesta 2021. Sen nimiroolissa on kanadalainen Iman Vellani.

Cougar Town (Star)

Loistavaa, Disney plus (tai siis Star) on täynnä huvittavan hölmöjä sarjoja! Kuinka pönttö sarja Cougar Town olikaan! En oikeastaan edes muista mitä siinä tapahtuu, muuta kuin että Courtney Cox, Busy Philipps ja Christa Miller juovat paljon viiniä. Mitäpä sitä muuta. Cougar Townia on näköjään tehty kuusi tuotantokautta. Kuusi! Olisin voinut vannoa, että se kesti max kaksi kautta.

Kaikki yllä oleva saattaa kuulostaa dissaukselta, mutta todellakin haluan katsoa kaikki kuusi pönttöä viininjuontikautta. Luulen, että osaisin arvostaa sarjaa enemmän näin kolmekymppisenä.

Scrubs (Star)

En osannut arvostaa myöskään Scrubsia (suom. Tuho-osasto) silloin aikanaan. Olisi syytä ottaa uusintakatseluun, ehkä nyt ymmärtäisin sen vitsejä paremmin (tai yhtään). Mun muistikuvissa Scrubs nimittäin on melko yhdentekevä ja epähauska sarja. Fun fact: Scrubsin luoja, tuottaja Bill Lawrence on ollut luomassa myös mainittua Cougar Townia ja viimeisimpänä loistavaa Ted Lassoa.

Dollface (Star)

Haluan nähdä myös ”feministiseksi komediasarjaksi” kuvaillun Dollfacen, lähinnä siksi että sen pääosassa on Kat Dennings, joka on mun kirjoissa ääricool tyyppi. Ollakseni rehellinen, Dollfacen traileri vaikutti vähemmän loistavalta eikä se ole saanut parhaita arvioitakaan, mutta en välitä. Laitan sarjan silti mun kuvitteelliselle Disney+-listalle. Coolin Kat Denningsin lisäksi sitä tähdittävät coolit Brenda Song ja Shay Mitchell.

Sarja on alunperin Hulun, Disney plussassa on myös sen sarjoja. Koska vähemmän yllättäen jättimäisen The Walt Disney Companyn omistajalonkerot ulottuvat melko laajalle. Disney plussaan on myöhemmin tulossa myös esimerkiksi Hululle valmistuvat, uutuussarjalistalta löytyvät The Dropout ja Dopesick.

Disney-klassikot

Okei, eivät ole sarjoja, mutta olenko väärässä jos oletan Disney plussan sisältävän kaikki Disneyn klassikkopiirretyt? Koska niidenkin vuoksi voin olla valmiina heittelemään rahojani. En ole edes nähnyt Frozen kakkosta! Plus Suosikkiasioiden Onko Disney-prinsessat huonoja esikuvia -juttusarja ei ole päivittynyt hetkeen, kenties helppo pääsy Disney-piirrettyjen ääreen vauhdittaisi asiaa. Lumikki, Tuhkimo, Aurora, Belle, Ariel ja Jasmine ovat jo analysoitu, Pocahontas, Mulan, Tähkäpää ja Tiana puuttuvat (virallisista Disney-prinsessoista). Nuo modernin ajan Disney-prinsessat.

Tähän mennessä analyysien tuloksena on muuten se, että mun suosikki Disney-prinsessa on hieman yllättäen Tuhkimo.

Soul

Piirretyistä puheen ollen, haluan nähdä Pixarin Soulin! Taitaa olla melko super. Voittanee pian kai myös Oscarin.

The Mandalorian

Ihan vain ymmärtääkseni meemejä (hieman myöhässä), lisään listalle kuitenkin The Mandalorianin. Toki tässä on sellainen pieni juttu, että olen nähnyt tasan nolla Star Wars -leffaa. Mutta tiedän, että The Mandalorianissa on Baby Yoda. Uskon tämän riittävän pohjatiedoksi. Ja siis mitä muuta Star Warseista muka pitää tietää kuin Luke, I’m Your Father? Täydellisesti hallussa koko Star Wars -universumi.

11 kuukautta sitten päätin HBO-postaukseni näin:

Kello käy. Annan itselleni noin kaksi viikkoa ennen kuin sorrun.

Mutta enpäs sortunut! Katsotaan, kuinka kauan pysyn erossa Disney plussasta.

LUE MYÖS:

HBO:n sarjat, jotka haluaisin nähdä (eli valmistautumista väistämättömään)
Kategoriat
Hassua Sarjat

Ginny & Georgia ja muut uutuussarjat, jotka olen jättänyt kesken

Kirjoitus on alun perin julkaistu 1.3.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat. Vaikka välillä en jaksakaan niitä.

Kuva: Netflix

En ole viime aikoina katsonut sarjoja, olen aloittanut sarjoja. Ja lopettanut sarjoja. En jaksa keskittyä mihinkään ja kaikissa on jotain vikaa. Olen ottanut testiin muutamia tuoreita sarjatapauksia, mutta lopettanut niistä jokaisen. Olen yrittänyt — herra ties mistä syystä — katsoa lääkärisarjoja, mutta tajunnut että enhän minä pidä lääkärisarjoista. Yksi sarja oli liian ahdistava, toinen liian ärsyttävä, kolmannen lopetin ennen kuin aloitin.

Ehkä ihan hyvä. Koska mikään sarja ei innosta, olen joutunut lukemaan kirjoja. 😀

Mutta niistä sarjoista… viime viikkoina lopetuslistalleni ovat joutuneet:

Ginny & Georgia / Netflix

Jos mun pitäisi tiivistää Netflixin uutuussarja Ginny & Georgia yhteen emojiin, se olisi se käsiä levittelevä tyyppi. Se kuvastaa mun katsomista; levittelin käsiä ja jupisin noin viiden minuutin välein ”mitä hittoa?” Pääsin tokaan jaksoon, sitten luovutin.

Kun Ginny & Georgian traileri julkaistiin, moni vertasi sitä Gilmore Girlsiin: 15-vuotiaana lapsen saanut yksinhuoltajaäiti Georgia ja teini-ikäinen Ginny ovat enemmänkin parhaita ystäviä kuin äiti ja tytär. Noh, on siinä Gilmore Girlsiä (sarja itsekin leikkii vertauksella), mutta on paljon muutakin. Paljon, paljon, paljon, paljon muutakin. Ja tämä perustuu vain kahteen ensimmäiseen jaksoon.

Ginny & Georgiaan on tungettu about kymmenen eri sarjaa ja genreä. Välillä se on hassu komedia, välillä teinisarja, välillä mysteerisarja, välillä rikossarja, sitten taas komedia. Ja kohta se onkin työpaikkahassuttelua, nyt mentiin draaman puolelle, nyt koskettavaa kasvutarinaa, nyt käsitellään vakavasti rasismia, välillä sävy muuttuu synkäksi, sitten taas heitetään läppää, hei tähän väliin kenties vähän huumeita ja seksiä! Ja nyt surullisia takaumia. Ja kenties murha?

Kaikki sarjan henkilöt tekevät huonoja päätöksiä enkä oikein pidä kenestäkään. Sarjan hahmot myös tuntuvat korostetusti hahmoilta, ei oikeilta ihmisiltä. Tai siis niin oikeilta kuin draamakomedian fiktiiviset hahmot voivat tuntua.

Oikeasti, kunnon sekasotku koko sarja. Se yrittää niin kovasti olla kaikkea, ettei se ole oikein mitään. Ja silti kiinnostaa, mitä kaikkea siinä tapahtuu. Ja miten se loppuu. Annan itselleni viikon, sitten olen todennäköisesti innoissani bingettämässä sarjan loppuun.

Clarice / Viaplay

Viaplaylle tuli tovi sitten katsottavaksi uutuussarja Clarice, joka jatkaa Uhrilampaista tutun FBI-agentin Clarice Sterlingin tarinaa. Hannibal Lecteriä ei saa mainita sopimusteknisistä syistä. Katsoin viisi minuuttia… ja sitten lopetin.

Tuomioni: ei kiitos. Ei yllättänyt, enhän minä ole nähnyt Uhrilampaitakaan. En tiedä mitä edes ajattelin sen aloittaessani.

The Good Doctor / Viaplay

Sitten siirrymme surkeisiin yrityksiini katsoa lääkärisarjoja. Ensin aloin katsoa The Good Doctor -nimistä sarjaa. Siinä on pääosassa itse Jali – siis Jali ja suklaatehtaan Freddie Highmore. Hän esittää autistista lääkärineroa. Onkohan sarja saanut kritiikkiä ei-autistisen näyttelijän roolituksesta ja yleisesti tavastaan käsitellä autismia? Voisin uskoa että on. No, ei sarjan katsominen mun tapauksessa siihen kaatunut, en vain jaksanut katsoa sitä toista jaksoa pidemmälle.

New Amsterdam / Viaplay

The Good Doctorin jälkeen aloin katsoa New Amsterdamia. Pääsin jopa viidenteen jaksoon, hieman hyppimällä tylsien kohtauksien yli tosin. Periaatteessa sarja oli jopa ihan viihdyttävä, mutta jotenkin niin… en tiedä, sarjamainen? Kaikki juonikuviot tuntuivat kliseepakasta vedetyiltä. Mutta pidin kyllä sarjan hahmoista, etenkin siitä tyylikkäästä onkologista.

Ehkä pitäisi vaan hyväksyä se tosiasia, että lääkärisarjat eivät ole minua varten. Niiden ihmissuhdekiemurat ovat usein ihan kiinnostavia, mutta itse potilastapaukset eivät jaksa innostaa kuin harvoin. Enkä pysty katsomaan leikkaussalikohtauksia. Eli voin katsoa ensimmäiset viisi minuutia ja viimeiset viisi minuuttia.

Lupin / Netflix

Siis tässä ranskalaissarjassahan ei kai ole mitään vikaa, en vain jaksanut keskittyä siihen pidempään kuin 15 minuuttia. Pitäisi ehkä yrittää uudestaan, tavallisesti pidän aina ranskalaisista sarjoista. Ja olen minäkin Ocean’s-trilogia nähnyt, Lupin lienee vähän samantyyppistä kamaa. Jätetään listalle.

Behind Her Eyes / Netflix

Okei, tähänkään en jaksanut keskittyä, mutta itseni tuntien veikkaan, että jossain kohtaa mun on katsottava sarja loppuun (nyt jaksoin katsoa puoli tuntia ekaa jaksoa). Koska kuka tässä on pahis, mitä on tapahtunut, mitä hittoa? Sarja on alusta asti liian koukuttava että voisin vain unohtaa. Tosin sarjan tapahtumien yllä häilyvä ahdistava sävy ei houkuttele. Ja Wikipediassa sarjaa kuvaillaan termein supernatural psychological thriller  – onko siinä jotain yliluonnollistakin mukana? Ja psykologiset trillerit ovat ehdotonta inhokkikamaa, sillä olen pelkuri enkä uskalla katsoa niitä. Olenkohan sittenkään valmis uhraamaan yöuniani…

Firefly Lane / Netflix

Ööö, olen katsonut sarjaa tasan nolla minuuttia. Eli siis lopetin ennen kuin aloitin. Oli kyllä suunnitelmissa, mutta ei sitten kuitenkaan inspiroinut tarpeeksi. Olen myös siinä uskossa, että sarjassa tapahtuu jotain surullista. Enkä jaksa surullista.

PS. Nyt olen lukemassa Candice Carty-Williamsin esikoisteosta Queenie. Mainio kirja! Oikein koukuttava ja just pätevää semihömppää.