Kategoriat
Sarjat Suosittelen

15 mielenkiintoista uutuussarjaa vuodelle 2019

Kirjoitus on alun perin julkaistu 8.1.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: Uudet sarjat!

Kuvat: Netflix, Showtime, Hulu, Amazon Prime, Comedy Central

Mitä katsoa vuonna 2019? Tässä tarjolle 15 mielenkiintoiselta vaikuttavaa uutuussarjaa, jotka nähdään telkkarissa/suoratoistopalveluissa tänä vuonna.

Minä olen leppoisten hyvän mielen sarjojen ystävä, joten lista on komediapainotteinen. Löytyy sieltä vähän draamaa ja rikoksiakin. Ja yksi mahdollisesti täysin tarpeeton uusi versio vanhasta suosikistani.

Lista on myös melko suoratoistopalveluihin keskittyvä. Toisaalta Suomesta käsin voikin olla hankalaa seurata vaikkapa NBC:n sarjoja. Onneksi niitä tippuu ensiesityksiensä jälkeen usein esimerkiksi Netflixiin ja välillä telkkariinkin asti. Myös Suomessa vähemmän käytetyn Hulun sarjoja nähdään välillä muissa suoratoistopalveluissa ja tv:ssä (kuten esimerkiksi Hulun suurin hitti The Handmaid’s Tale).

Ja viimeinen disclaimer: en ole kaikkein paras suomalaisten sarjojen tuntija, joten niitä ei listalta löydy. Ihan varmasti vuonna 2019 ilmestyy myös loistavia Suomi-sarjoja! Tässä kuitenkin yhdysvaltalaissarjoja höystettynä muutamalla brittitapauksella.

(mikä / mistä tulee / milloin alkaa – jos julkaisupäivä tiedossa)

Good Omens / Amazon Prime / 31.5.

Olenko kertonut, kuinka paljon pidän David Tennantista? Ai olen, tässä kirjoituksessa? Ei haittaa, kerron uudestaan: David Tennant = suosikkityyppi. Pidän David Tennantista hyyyvin paljon. Siis näyttelijänä, mistä minä tiedän minkälainen kusipää hän oikeassa elämässä on (pliis David Tennant, älä ole kusipää oikeassa elämässä). (David Tennantista puhuttaessa/kirjoittaessa mun pitää ilmeisesti käyttää hänen koko nimeään: David Tennant [fun fact: David Tennantin oikea nimi on David John McDonald]).

David Tennantin vuoksi olen melkein sortunut katsomaan Doctor Whota, vaikka scifi ei kiinnosta lainkaan. Ja David Tennantin vuoksi yksi tämän vuoden kiinnostavimmista uutuusarjoista on Amazon Primen Good Omens, vaikka fantasia ei varsinaisesti ole mikään suosikkiasiani. Koska oikeasti, David Tennant sarkastisena demonina maailmanlopusta kertovassa komediassa? Kyllä kiitos.

Good Omens on kuusiosainen minisarja, joka pohjautuu Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin yhdessä kirjoittamaan teokseen Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch (julk. 1990). Kuten sanottu, en ole mikään kaikkein suurin fantasiafani, mutta jos olen oikein ymmärtänyt kyseinen kirja on genressään hyvin rakastettu ja saavuttanut jonkinasteisen kulttistatuksen. Suomeksi se on julkaistu nimellä Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset.

Sarjassa David Tennantin esittämä demoni Crowley lyöttäytyy yhteen enkeli Aziraphalen (Michael Sheen) kanssa – kinastelevan kaksikon pitäisi estää lähestyvä maailmanloppu. Minä katson huumorin ja David Tennantin takia, mutta Mad Men -faneja saattaa kiinnostaa se, että arkkienkeli Gabrielina nähdään muuan Jon Hamm.

Shrill / Hulu / 15.3.

Sitten jotain ihan muuta. Shrill on koomikko-aktivisti-toimittaja Lindy Westin teokseen Shrill: Notes from a Loud Woman pohjautuva komedia, jonka pääosassa on Saturday Night Livestä tuttu Aidy Bryant. Bryantin esittämä Annie on ”toimittaja, joka haluaa muuttaa elämäänsä – mutta ei vartaloaan”. Kuusiosaista sarjaa on kuvattu feministiseksi, kehopositiiviseksi ja voimaannuttavaksi. Toivottavasti sarja tulee Hulun kautta nähtäväksi muuallekin.

Modern Love / Amazon Prime / 18.10.

The New York Timesissa ilmestyy viikoittain Modern Love -niminen palsta, jossa käsitellään – kappas vaan! – rakkautta eri muodoissaan. Amazonin Modern Love on kolumneista inspiraationsa saanut antologiasarja, ja koska sitä kuvaillaan romanttiseksi komediaksi, oletan että se sisältää paljon kivoja tarinoita rakkaudesta, ystävyydestä ja muista mukavista jutuista. Kahdeksanosaisen sarjan tarinoissa on mukana melko vakuuttava nippu tähtiä, IMDb:n mukaan ainakin Anne HathawayTina FeyAndy GarciaCatherine KeenerJulia GarnerCristin MiliotiDev Patel ja John Slattery.

The Politician / Netflix / 27.9.

En ole nähnyt Dear Evan Hansen -musikaalia, mutta rakastan sitä silti. Ainakin sen kappaleita, olen kuunnellut soundtrackin läpi noin viisimiljoonaa kertaa (vahva suositus). Tony-palkinnon voittanut musikaali on pyörinyt Broadwaylla joulukuusta 2016 lähtien, ja alkuperäiset näyttelijät ovat pikkuhiljaa siirtyneet uusien projektien pariin. Nimiroolista Tonyn voittanut Ben Platt veti viimeisen näytöksensä marraskuussa 2017 ja on sittemmin puuhannut muun muassa omaa levyään ja The Politician -nimistä komediasarjaa (ja pian mahdollisesti Dear Evan Hansen -elokuvaa).

Netflixissä nähtävän The Politicianin juonesta ei ole juurikaan hiiskuttu julkisuuteen. Se tiedetään, että Platt esittää Payton-nimistä nuorta wannabe-poliitikkoa. Taustat ovat kuitenkin kunnossa, joten odotukset ovat korkealla. Sarjan ovat luoneet muun muassa Gleestä tutut tv-velhot Ryan Murphy, Brad Falchuk ja Ian Brennan. Näyttelijäkaartista puolestaan löytyy Plattin lisäksi Zoey DeutchJessica LangeGwyneth PaltrowDylan McDermottJanuary Jones ja Laura Dreyfuss. Nimekästä sakkia siis. Plattin (ja muidenkin näyttelijöiden) musiikkitaustan huomioon ottaen voisi kenties odottaa jotain musikaalimeininkejä myös?

Umbrella Academy / Netflix / 15.2.

Luojan kiitos, supersankareita! On niin kovin vähän niistä kertovia leffoja ja sarjoja.

Netflixin Umbrella Academy pohjautuu My Chemical Romance -yhtyeestä tutun Gerard Wayn kirjoittamaan sarjakuvaan. Minä en ole kaikkein suurin supersankarifani, mutta ehkä sarja yllättää. On siinä ainakin Ellen Page ja varsin mielenkiintoiselta kuulostava juoni; teini-ikäisinä hajonnut supersankarijoukkio palaa yhteen, kun heidän adoptioisänsä kuolee. Nyt he ovat kolmekymppisiä ja alkavat selvittää isänsä kuolemaa. Ja ilmeisesti myös maailma pitäisi pelastaa.

(Jos supersankarit ja sarjakuvat kiinnostavat, HBO:n Watchmen on myös tulossa tänä vuonna)

The Other Two / Comedy Central / 24.1.

28-vuotiaan Caryn (Drew Tarver) ja kolmekymppisen Brooken (Heléne Yorke) 13-vuotiaasta pikkuveljestä tulee uusi teinisensaatio. Kiva homma ja kaikkea, mutta kun kaksikon omat elämät ovat melkolailla sekaisin. Sarjan ovat luoneet SNL:n entiset pääkäsikirjoittajat Chris Kelly ja Sarah Schneider. Molly Shannon on innokas stage mom.

Black Monday / Showtime(HBO) / 20.1.

Pörssikurssit romahtivat ympäri maailman 19. lokakuuta 1987. Nyt tuosta katastrofaalisesta mustasta maanantaista lienee kulunut jo tarpeeksi aikaa, että sille voi jo vähän nauraa. Showtimen mustassa (heh) komediassa on ainakin loistavat näyttelijät: Don CheadleRegina Hall ja Andrew Rannells. Ja kasarimeininki on aina huvittavaa katseltavaa.

Abby’s / NBC / 28.3.

Abby (Natalie Morales) perustaa takapihalleen laittoman baarin. Odotuksia nostattaa se, että sarjan tuottajatiimistä löytyy komedianero Mike Schur (Parks and RecThe OfficeThe Good PlaceBrooklyn Nine-Nine). Toivottavasti on jotain muutakin kuin perus sitcom.

Chernobyl / HBO / 6.5.

Minisarja suomalaisille hyvin tutusta ydinvoimalakatastrofista. Oletan, että autenttisuutta haetaan muutoin kuin venäjän tai ukrainan kielen kautta, sillä pääosissa ovat Jared HarrisStellan Skarsgård ja Emily Watson.

The Perfectionists / Freeform / 20.3.

Minä en koskaan jaksanut keskittyä Pretty Little Liarsiin, mutta sarjan suuret fanijoukot lienevät riemuissaan spin-offista. Kuulemma mysteereitä ja murhia tässäkin (vai oliko Pretty Little Liarsissa edes murhia?). Pretty Little Liarsista mukana menossa ainakin Mona (Janel Parrish) ja Alison (Sasha Pieterse).

Sex Education / Netflix / 11.1.

Brittikomediassa seksuaaliterapeutti-äidin (Gillian Anderson) kasvattama lukiolaispoika Otis (Asa Butterfield) päätyy pitämään salaista seksiterapiaklinikkaa luokkatovereilleen. Vaikuttaa ihan hauskalta.

Russian Doll / Netflix / 1.2.

Tiedättehän Groundhog Day -leffan, jossa Bill Murray elää saman päivän uudelleen ja uudelleen? Russian Doll -sarjassa Bill Murrayn kohtalo lankeaa Natasha Lyonnelle. Lyonnen esittämä newyorkilainen Nadia jumahtaa looppiin, jossa hän käy aina uudelleen samoissa juhlissa ja lopuksi kuolee. Draamakomedian tekijätiimistä löytyy suosikkityyppien suosikkityyppini Amy Poehler, jonka vuoksi aion katsoa ainakin ekan jakson vähän tylsältä kuulostavasta premissistä huolimatta.

Roswell, New Mexico / The CW (HBO) / 15.1.

Sarjassamme ei uusia ideoita, kierrätetään siis vanhoja. Silloin kun minä olin nuori (eikö näin saa sanoa jos on jo melkein kolmekymmentä?), meitsi fiilisteli sitä aitoa ja alkuperäistä Roswellia. Sitä, jossa oli Shiri ApplebyJason BehrMajandra Delfino ja Brendan Fehr. Mutta koska Hollywood gonna Hollywood, The CW marssittaa ruutuun päivitetyn version. En suoraan sanottuna oikein ymmärrä mistä on kyse. Tässäkin versiossa on LizMax ja Michael, mutta tarina on erilainen. Tai jotain. Epäilyttää vahvasti… ehkä siksi koska olen jäärä, jonka mielestä ainoat oikeat Liz ja Max ovat minun nuoruuteni Liz ja Max.

!! Oh I am what I am, I’ll do what I want but I can’t hide. And I won’t go, I won’t sleep, and I can’t breathe, until you’re resting here with me. And I won’t leave, and I can’t hide, I cannot be until you’re resting here…. !!

Catch-22 / Hulu / 17.5.

George Clooney palaa sarjamaailmaan! Joseph Hellerin samannimiseen klassikkoromaaniin pohjautuva minisarja kertoo sodasta ja byrokratian kiemuroista. Ja siitä kuuluisasta catch-22:sta. Clooney on sarjan näyttelijä-ohjaaja-tuottaja, muissa rooleissa muun muassa Kyle ChandlerChristopher Abbott ja Hugh Laurie.

The Act / Hulu / 20.3.

Tositarinoihin pohjautuvan true crime -sarjan ensimmäinen kausi kertoo äidistä, joka uskotteli oman tyttärensä olevan vakavasti sairas. Ja (fyysisesti täysin terveestä) tyttärestä, joka päätyi murhaamaan äitinsä. Pääosissa Patricia Arquette ja Joey King. Sarja pohjautuu Michelle Deanin kirjoittamaan Buzzfeedin artikkeliin Dee Dee Wanted Her Daughter To Be Sick, Gypsy Wanted Her Mom Murdered (artikkeli luettavissa täällä). Ei ihan meitsin sarjoja, mutta true crime -fanit varmasti tykkäävät.

PS. Vanhat suosikit, joita odotan:

  • Veep, seitsemäs (ja viimeinen) kausi / HBO / 31.3. (vain seitsemän jaksoa, buu!)
  • Broad City, viides (ja viimeinen) kausi / Comedy Central / 24.1.
  • The Crown, kolmas kausi / Netflix / ?
  • GLOW, kolmas kausi / Netflix / kesäkuussa?
  • Brooklyn Nine-Nine, kuudes kausi / NBC / 10.1.

Vanhat suosikit, joita minä en ole katsonut, mutta joku muu saattaa odottaa:

  • Game of Thrones, kahdeksas (ja viimeinen) kausi / HBO / 14.4.
  • Stranger Things, kolmas kausi / Netflix / 4.7.
  • Big Little Lies, toinen kausi / HBO / kesäkuussa
  • True Detective, kolmas kausi / HBO / 13.1.
  • Jane the Virgin, viides (ja viimeinen) kausi / The CW / 27.3.
Kategoriat
Ajattelin tänään Sarjat

The Handmaid’s Tale ja telkkari-FOMO

Kirjoitus on julkaistu alun perin 4.6.2018 Lilyssä.

Suosikkiasia: ei-ahdistavat telkkarisarjat

Kuva: Hulu

Mikä aukko telkkarisivistyksestäni löytyykään! En ole katsonut yhtään jaksoa viime aikojen puhutuimmasta tv-sarjasta The Handmaid’s Talesta. Viime vuoden huhtikuussa alkanutta, Margaret Atwoodin romaaniin perustuvaa sarjaa on hypetetty joka puolella, ja se on voittanut lähes jokaisen telkkarialan palkinnon mitä voi voittaa (mm. parhaan draamasarjan Emmyn, parhaan draamasarjan Golden Globen, parhaan draamasarjan Critic’s Choicen, puhumattakaan näyttelijöiden – ensisijaisesti pääosassa nähtävän Elisabeth Mossin – saamista henkilökohtaisista palkinnoista). Tällä hetkellä käynnissä on kakkoskausi, joka on mitä ilmeisemmin ihan yhtä timanttia kuin ykkönenkin. Kolmaskin on jo tilattu.

Ja minä, joka yritän tavallisesti jotenkuten pysytellä kärryillä kuumista tv-sarjoista, olen sivuuttanut The Handmaid’s Talen ihan täysin. Okei, todellisuudessa en ole sivuuttanut, olen nimittäin ”seurannut” sarjaa lukemalla jaksorecappeja (suosikki telkkarianalyysini löytyvät Vulture.comista). Ja tässäpä ongelmani: mitä enemmän luen ja tiedän mitä sarjassa tapahtuu, sitä vähemmän haluan sitä katsoa. Samaan aikaan kuitenkin tuntuu siltä, että missaan nyt vuosikymmenen tärkeimmän telkkaritapauksen. Tuntuu, että sitä pitäisi katsoa. Järkyttävä FOMO* yhden sarjan takia! 

Mutta kun tiedän tasan tarkkaan, mistä sarja kertoo. Se ei kerro kivoista jutuista. Se kertoo ahdistavasta dystopiasta, jossa naisia alistetaan, raiskataan ja pahoinpidellään kaikilla mahdollisilla kammottavilla tavoilla. Se kertoo miehistä, jotka kuvittelevat voivansa omistaa naisen. Se kertoo maailmasta, jossa nainen on synnytyskone, ei muuta. Toivon, että se kertoo myös pienistä valonpilkahduksista synkkyyden keskellä ja vahvoista naisista, jotka kapinoivat pahuutta vastaan, mutta sen perusteella mitä olen lukenut, ikävät ja ahdistavat jutut tuntuvat olevan kovasti voitolla. 

*Fear of missing out

Kuva: Hulu

Monissa analyyseissä on korostettu, kuinka ajankohtainen The Handmaid’s Tale on juuri nyt. Rinnastuksia on vedetty muuan Yhdysvaltojen presidenttiin, jota lukuisat naiset ovat syyttäneet seksuaalisesta ahdistelusta. Ja Me Too -liikkeeseen kaikkine järkyttävinä tarinoineen, tapaus Harvey Weinsteiniin ja lukuisiin muihin esimerkkeihin, jotka ovat osoittaneet ettei maailma ole tasa-arvon kohdalla valmis. Päinvastoin. On tuntunut siltä, että kuljetaan taaksepäin.

Kaiken tämän keskellä The Handmaid’s Talesta on tullut vähän enemmän kuin tv-viihdettä. Sarjasta on tullut varoittava esimerkki siitä, mihin ääriajattelu, naisten alistaminen ja epätasa-arvo voi johtaa. Fiktio on tietenkin aina fiktiota, mutta eihän tuo nyt niin kauhean kaukaa haetulta kuulosta. Pienistä epätasa-arvon puroista voi syntyä misogynistinen joki. 

Pahoilta asioilta ei saisi sulkea silmiään. Sehän Handmaid’s Talen yksi lähtökohta onkin; sarjan fiktiivinen valtio Gilead, entinen Yhdysvallat, pääsi kaikissa kauheuksissaan syntymään, kun tarpeeksi moni ihminen sulki silmänsä edessään tapahtuvalta asteittaiselta muutokselta:

I was asleep before, that’s how we let it happen. When they slaughtered congress, we didn’t wake up. When they blamed terrorists and suspended the constitution, we didn’t wake up either. Now I’m awake.

Silti. Kyse on kuitenkin tv-sarjasta. Voin valita sulkea silmät siltä, eikä mitään pahaa tapahdu. Olen viimeisten vuosien aikana muutenkin pyrkinyt olemaan katsomatta ahdistavia sarjoja. Vuosia fiilistelin esimerkiksi Criminal Mindsia, mutta sitten tajusin, ettei mun todellakaan kannata katsoa kaikkia niitä sairaita sarjamurhaajatarinoita. Ne alkoivat vain ahdistamaan (ja pelottamaan!).

Vaikka edelleenkin tuntuu siltä, että mun pitäisi katsoa The Handmaid’s Talea (sekä siihen kohdistuvan hypen että sarjan yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi) – ja kyllä, FOMO is real! – en vaan saa itseäni katsomaan sitä.

Miksi katsoisin sarjaa, jonka tärkein teema tuntuu olevan se, kuinka paljon kärsimystä, nöyryytystä ja väkivaltaa nainen voi kestää ennen kuin murtuu? Haluan telkkariltani iloa, en ahdistusta! Tosielämän uutisvirran seuraaminen täyttää jo ahdistus-kiintiöni. Siltä pahalta en voi sulkea silmiäni, tv-sarjalta voin.

Jep, pysyttelen Parks and Recissä.

PS. Jos katsot, suosittelen vastapainoksi esimerkiksi näitä: Parks and RecreationThe Good PlaceNew GirlThe OfficeHappy EndingsThe Mindy ProjectVeep30 Rock ja Unbreakable Kimmy Schmidt (jonka neljäs kausi muuten tuli juuri Netflixiin!).