Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Vuoden 2022 parhaat sarjat (ja ne, joita ilman olisin pärjännyt)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 28.12.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat 2022!

Kuvat: HBO Max, HBO, Apple TV+, Hulu, Disney+, Amazon Prime, Netflix

Sarjavuosi 2022 pakettiin!

Vuoden 2022 parhaat sarjat

Bad Sisters (Apple TV+): Pidin tästä Sharon Horganin mustasta komediasta superpaljon. Loistava käsikirjoitus, loistavat näyttelijät, loistavan kammottava pahis, loistava katsomiskokemus. Vuoden 2022 suosikkisarjani.

Derry Girls, kausi 3 (Netflix): Rakastin ja rakastan Derry Girlsiä. Pitkän odotuksen jälkeen kolmas ja viimeinen kausi lunasti odotukset. Derry Girlsin taika on siinä, että se on 90-prosenttisesti höpsö ja leppoisa, mutta loput 10 prosenttia on takavasemmalta iskettyjä koskettavia hetkiä, jotka ovat entistä koskettavampia koska niitä ei muun 90 prosentin perusteella osaa odottaa.

The White Lotus, kausi 2 (HBO Max): Kappas, pidinkin White Lotuksesta! Kakkoskausi oli mainio. Bonuspisteitä siitä, että muistutti hetkellisesti ajasta ennen suoratoistopalveluiden ylitarjontaa. Tuntui nimittäin siltä, että jaksoja katsottiin yhdessä ja yhtä aikaa koko maailman kanssa.

Barry, kausi 3 (HBO Max): Vuonna 2022 tajusin, että Barry on oikeasti hyvä — vaikka se kertookin ikävistä ihmisistä.

Heartstopper (Netflix): Hearstopper pääsee parhaimpien listalle, koska se on niin sydämellinen, hurmaava, mieltälämmittävä ja tärkeä. Sarja, jollaisia pitäisi tehdä paljon enemmän — kaiken ikävyyden ja ankeuden sijaan.

The Righteous Gemstones (HBO Max): Bad Sistersin jälkeen vuoden 2022 toiseksi paras katsomiskokemukseni. Juuri oikealla tavalla sekopäinen tapaus.

Starstruck, kausi 2 (HBO Max): Koska olen vakaasti sitä mieltä, että maailma tarvitsee lisää leppoisia rom comeja! Kakkoskausi ei ollut yhtä hyvä kuin ykkönen, mutta pysyn rom com -perustelussani.

Positiiviset yllättäjät

The White Lotus, kausi 2 (HBO Max): No siis joo, minut yllätti. Ei varmaan ketään muuta. Siis yllätti, että oikeasti pidin siitä, olin valmistautunut ykköskauden tavoin vihakatsomiseen.

The Afterparty (Apple TV+): Sopivan leppoisaa murhamysteeriä ja hauskaa genrekikkailua. Pidin!

Stranger Things (Netflix): 2022 oli vuosi, jolloin vihdoin ja viimein pääsin Stranger Things -junaan! Enhän minä ollut kuin kuusi vuotta myöhässä. En odottanut, että pitäisin sarjasta, joten listataan kokonaisuutena positiivisten yllättäjien joukkoon.

The Sandman (Netflix): En ole oikea ihminen tekemään syväanalyysia tästä vuosikausia tekeillä olleesta fantasiajättiläisestä. Tiedän vain, että minä — sarjakuvia lukematon The Sandman -noviisi — pidin sarjasta. Omat mieltymykseni huomioiden se oli positiivinen yllätys.

The Boys, kausi 3 (Amazon Prime): Positiivinen yllätys oli se, että sekopäinen supersankariparodia onnistui kahden sekopäisen kauden jälkeen shokeeraamaan olemalla vieläkin sekopäisempi. Se yksi ykkösjakson sekopäinen hetki on valitettavasti jumittunut päähäni.

Half Bad: The Bastard Son & The Devil Himself (Netflix): Aidosti laadukas fantasiasarja (vaikken pidäkään fantasiasarjoista), jonka Netflix epäreilusti kuoppasi yhden kauden jälkeen.

Sarjat, joita ylistetään, mutta…

Severance (Apple TV+): Onhan Severance hyvä! Siis tietysti on, laatudraamaa isolla ällällä. Ymmärrän täysin, miksi se on niin monilla vuoden parhaat sarjat -listoilla. Mutta se on myös hyvin ankea ja ahdistava, enkä jaksa ankeaa ja ahdistavaa. Olen aloittanut ja lopettanut sarjan ainakin viidesti. Joka kerralla pääsen vähän eteenpäin ja sitten kyllästyn. Olen kahdeksan kuukauden aikana päässyt kutosjaksoon. Omien sarjasääntöjeni mukaan mun olisi kuulunut lopettaa sarjan katsominen  — tai ehkä paremminkin katsomisen yrittäminen — jo aikapäiviä sitten, mutta en ole suostunut luovuttamaan. Haluan päästä kauden päätösjaksoon, koska olen kuullut siitä paljon hyvää. Harjoitukset jatkukoon — ehkä ehdin raahautumaan maaliviivan yli ennen kakkoskautta.

Yellowstone (SkyShowtime): En tajua Yellowstonen viehätystä. Se on täynnä ikäviä ihmisiä, jotka tekevät ikäviä asioita — olkoonkin, että Montanan hulppeissa maisemissa ja hevosten selässä.

Vuoden 2022 parhaat sarjat, joita en ole nähnyt

The Bear (Disney+): Yksi vuoden 2022 hypetetyimmistä sarjoista. Monien vuoden parhaat sarjat -listojen ykkönen.

The Rehearsal (HBO Max): Yritin ymmärtää Nathan Fielderin hittikomediaa, mutta en ollut tarpeeksi fiksu ja cool.

House of the Dragon (HBO Max): Ei kaikkein helpoin rasti, tehdä esiosa yhteen maailman suosituimmista sarjoista. Ilmeisesti onnistuivat. Minähän en tiedä tästä mitään, koska vähemmän yllättäen en onnistunut pääsemään House of the Dragon -junaan — kovista puheistani huolimatta.

The Lord of the Rings: The Rings of Power (Amazon Prime): Ilmeisesti tämäkin vaikea (ja hyvin kallis!) rasti suoritettiin kunnialla.

Better Call Saul (Netflix): Edelleen kovin kehuttu, edelleen katsomatta.

Pachinko (Apple TV+): Min Jin Leen samannimiseen romaaniin pohjautuva eeppinen sukusaaga oli kaiken perusteella oikein onnistunut. Laitetaan listalle.

Better Things (HBO Max): En ymmärrä, miksi en ole katsonut tätä kovin kehuttua draamakomediaa. Se on paperilla ihan mun sarjoja. Nyt olisi koko homma katsottavissa, sarja päättyi 2022 julkaistuun viidenteen kauteen.

The Dropout (Disney+): Elizabeth Holmesin surullisenkuuluisa Theranos-sekoilu päätyi Amanda Seyfriedin tähdittämäksi kehutuksi draamaksi. Aineksia oli, joten oli syytäkin onnistua.

Andor (Disney+): Olen ymmärtänyt, että Andor toi uutta virtaa Star Wars -universumiin.

Abbott Elementary (Disney+): Buu sille, etten ole vieläkään nähnyt Quinta Brunsonin hittikomediaa. Olen nauranut alla oleville vuorosanoille, vaikka en tiedä mistään mitään. Koska mahdollisesti sama.

Positiiviset yllättäjät, joita en ole nähnyt

Industry, kausi 2 (HBO Max): Ilmeisesti kakkoskausi on ollut huippu, parempi kuin ensimmäinen. Yritin joskus katsoa ykköskautta, mutta kylmä investointipankkimaailma ei kiinnostanut. Pitäisi ehkä yrittää uudestaan.

A League of Their Own (Amazon Prime): Sarjaversio vuoden 1992 samannimisestä Penny Marshallin hittileffasta uusine hahmoineen ja tarinoineen oli ilmeisen hyvä, vaikka lähtökohdat eivät puhuneetkaan onnistumisen puolesta.

The English (Amazon Prime)Emily Bluntin tähdittämä länkkäridraama ei ole kerännyt valtavasti otsikoita, mutta on ilmeisesti oikein laadukas.

Myös näitä on kehuttu: This Is Going to Hurt (HBO Max), Slow Horses (Apple TV+), Black Bird (Apple TV+), Somebody Somewhere (HBO Max), Station Eleven (HBO Max), Mo (Netflix), Under the Banner of Heaven (Disney+), We Own This City (HBO Max), Julia (HBO Max), The Old Man (Disney+), The Patient (Disney+).

Sarjat, joita ilmankin olisin pärjännyt

Inventing Anna (Netflix): Odotin Inventing Annaa tosi paljon, mutta petyin toteutukseen. Eli olisin pärjännyt ilman tätä versiota, mutta ottanut mieluusti paremman version samasta tarinasta.

Conversations With Friends (HBO Max): Vihasin. Enkä olisi halunnut vihata!

The Crown, kausi 5 (Netflix): Olen ilmeisesti kyllästynyt The Crowniin.

Vuonna 2022 päättyneet sarjat, joita jään kaipaamaan

Aikuiset (Yle Areena): Arvostan aina tekijöitä, jotka lopettavat sarjansa huipulla, mutta olisin silti voinut ottaa vielä pari kautta Aikuisia.

Derry Girls (Netflix): Vahva sama Derry Girlsiin: ymmärrän miksi loppui, mutta hitto vie, olisin katsonut kolmekymmentä kautta lisää.

PS. Perinteinen Sarjat, joiden katsomisen lopetin -kategoria on omana postauksenaan. Lopetin paljon sarjoja vuonna 2022!

LUE MYÖS:

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

The White Lotus -täyskäännös

Kirjoitus on alun perin julkaistu 4.12.2022 Lilyssä.

Suosikkisarja, sittenkin: The White Lotus (HBO Max)

Kirjoitus sisältää viittauksia The White Lotusin kakkoskauteen mutta ei varsinaisia spoilereita.

Kuva: HBO

Tärkeä ilmoitus: olen päättänyt, että pidänkin White Lotusista. Enkä nyt tarkoita sarkastista ”White Lotus on oikeasti raivostuttava, en tajua miksi katson, periaatteessa en pidä siitä lainkaan” silmienpyörittelylätinää, jota tässä blogissa on mahdollisesti aiemmin harrastettu. Mahdollisesti.

Ei, minä, Maisa, pidän White Lotusista — ilman disclaimereita. Tai okei, yksi disclaimer; puhun nyt käynnissä olevasta kakkoskaudesta. Ykköselle pyörittelen edelleen silmiäni ja pidän raivostuttavana. Mutta kakkonen… se on viihdyttävä, fiksu ja täydellisesti käsikirjoitettu. Olen koukussa. Buu sille, että jäljellä on enää kaksi jaksoa.

Silmienpyörittelylätinässäni olen aiemmin todennut, että White Lotusin ”kaikki hahmot ovat omalla tavallaan kamalia enkä oikeastaan välitä pätkän vertaa, mitä kenellekään tapahtuu”. Virkkeen ensimmäisen osan kai jossain määrin allekirjoitan edelleen, mutta että en muka välittäisi, mitä hahmoille tapahtuu?! Hah! Välitän, todellakin välitän! Ainakin nelosjaksosta lähtien, silloin minä tajusin että hetkinen, minähän pidän tästä oikeasti. Oli muuten loistelias jakso, tuo In the Sandbox.

Lisää aikaisempaa lätinääni: ”Ihan sama, onko se ekan jakson kuollut tyyppi tuo rikas ja ikävä ihminen vai se toinen rikas ja ikävä ihminen. Mulla ei ole mitään tunnesidettä yhtään kehenkään”. Onpas tunnesiteitä, parin viikon takainen M! Et vain tajunnut sitä, koska oli niin kiire pyöritellä silmiäsi.

Aubrey Plaza ei tietenkään saa olla se kuollut tyyppi. Lähinnä koska on Aubrey Plaza, mutta alun tylsyyden jälkeen Harperista on myös tullut mielenkiintoinen. Respan Isabella ei saa olla se kuollut tyyppi. Mia ja Lucia, älkää olko kuolleita tyyppejä, olette parhaita! Daphne, ekan jakson perusteella tiedän ettet sinä ole kuollut tyyppi, hurraa! Ehkä sinä oletkin murhaaja? Olen oppinut olemaan aliarvioimasta sinua. Olet kiehtova susi edustusvaimon vaatteissa. Jos pitäisi lyödä vetoa, sanoisin että kuollut tyyppi (tai ilmeisesti yksi kuolleista tyypeistä) on Cameron. I’m fine with it, Cameron voi kuolla. Saattaa olla, että multa riittää tunnesiteitä vain White Lotusin naispuolisille hahmoille. I’m fine with it.

Olen paria ekaa jaksoa lukuun ottamatta katsonut jaksot heti niiden julkaisupäivänä, joten olen päässyt osaksi parasta sarjarituaalia: someanalysointia ja Twitterin jaksokommentointia. Fiksut ihmiset internetissä ovat avanneet mun silmiä monille pienille yksityiskohdille, joiden merkitystä en ole itse tajunnut. White Lotus on juuri niitä sarjoja, joissa näitä yksityiskohtia on valtavasti. Kaikki tämä on nostanut katsomiskokemukseni ihan uudelle tasolle. Pitää katsoa tarkasti, muuten jotain tärkeää, puolihuomaamattomasti mainittua saattaa mennä ohi.

Lopuksi, tietysti: haluan matkustaa Sisiliaan! Ei varmaankaan ole vaikeaa löytää lokaatiota kolmoskaudelle, koko homma on yhtä hiton matkailumainosta. Siis miinus ne kaikki omalla tavallaan kamalat ihmiset.

PS. Kukaan kakkoskauden hahmoista ei kuitenkaan ole yhtä kamala kuin ykköskauden Shane.

LUE MYÖS:

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

17 sarjatärppiä joulukuuhun 2022

Kirjoitus on alun perin julkaistu 2.12.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat!

Kuvat: Amazon Prime, Netflix, Disney+, HBO Max & Paramount+

Hyvää joulukuuta! Olen vähän pettynyt, ettei mun joulukuun sarjatärppilistalla ole yhtään höttöistä ja kliseistä joulusarjaa. Eikö yhden niistä kolmesta miljoonasta joululeffasta voisi venyttää sarjamuotoon, että olisin saanut listoille ja päässyt heittämään siitä huonoa läppää?

Mikä / mistä / milloin alkaa

Uutuussarjat:

Riches / Amazon Prime / 2.12.

Kosmetiikkaimperiumi, kuollut isä, kilpailevia perheitä, rikkaiden ihmisten sotkuja, salaisuuksia, Succession meets Empire -viboja ja vanhaa kunnon draamaa. Ja näköjään doctor Sharon eli Sarah Niles. I’m in.

Hot Skull / Netflix / 2.12.

Suoratoistopalveluiden säännöt sanovat, että joka kuukausi on pakollista julkaista sarjoja ankeista dystopioista. Hot Skull eli Sicak kafa on turkkilainen sarja, jonka dystooppisessa maailmassa epidemia leviää puheen kautta. Fun! ”Tyrannimainen instituutti jahtaa kielitietäilijää, joka on immuuni sairaudelle”. Double fun!

Three Pines / Amazon Prime / 2.12.

”Quebecin poliisin ylikomisario Armand Gamache ja hänen tiiminsä tutkivat liutaa hämmentäviä murhia salaperäisessä Three Pinesin kylässä paljastaen sen omalaatuisten asukkaiden haudatut salaisuudet ja pakottaen Gamachen kohtaamaan omansa”.

Olen liian pitkään yrittänyt keksiä jotain sanottavaa, mutta kykenen vain tähän: Alfred Molinalla on takanaan pitkä ja maineikas ura, mutta mulle hän on aina vaan se pahis Spider-Man kakkosesta.

Toinen ajatus! Gamache on melkein ganache ja nyt minä haluan suklaakakkua.

National Treasure: Edge of History / Disney+ / 14.12.

National Treasure kuuluu niihin leffoihin, jonka katson jos sattuu tulemaan telkkarista. Enkä edes pidä Nicolas Cagesta. Disney+:n tuoreessa sarjaversiossa ei ole herra Cagea eikä Diana Krugeria, vaan Lisette Alexisin esittämä Jess Valenzuela, jonka ”elämä kääntyy ylösalaisin, kun arvoituksellinen muukalainen antaa hänelle vihjeen vuosisatoja vanhasta aarteesta, joka saattaa liittyä hänen kauan sitten kuolleeseen isäänsä”. Leffasta muistuttamassa on näemmä Justin Bartha sivuroolissa. Let’s go Riley ja Z-sukupolven aarteenetsijät!

The Recruit / Netflix / 16.12.

Leppoisa vakoojatrilleri ripauksella komediaa. Kelpaa. Tosin Noah Centineo joutuu tekemään aika paljon töitä, että näen hänet minään muuna kuin höttöisen teinileffatrilogian unelmapoikaystävänä.

1923 / Paramount+ / SkyShowtime / 19.12.

Pitää laajentaa sarjatärppilistaa ensimmäistä kertaa SkyShowtimen puolelle, en voi jättää listalta sarjaa jonka tähtinä ovat sellaiset pikkunimet kuin Helen Mirren ja Harrison Ford1923 on Yellowstonen toinen spinoff ja jatkoa sille ekalle spinoffille eli 1883:lle. Duttonin klaanin edesottamuksia tässäkin. Siis väkivaltaista cowboy-machoilua.

This Fool / Disney+ / 21.12.

Tämä vaikuttaa komedialta, joka on sellaisella coolilla tavalla superhauska vaikka trailerin perusteella ei vaikutakaan superhauskalta. Tuossa lauseessa ei ollut mitään järkeä. Eteenpäin!

The Witcher: Blood Origin / Netflix / 25.12.

Onko tämä taas se hetki kun kerron, etten ole nähnyt edes sitä alkuperäistä The Witcheriä? Mutta kuulin, että neloskaudesta eteenpäin Geraltina nähdään Henry Cavillin sijaan Liam Hemsworth, ja olen sijaispöyristynyt kaikkien Witcher-fanien puolesta! En siis tiedä mistään mitään, mutta mitä hittoa!

The Witcherin esiosasta Blood Originista tiedän sen, että kertoo ensimmäisen noiturin syntytarinan. Ja että siinä on Michelle Yeoh, joka oletettavasti ässäilee menemään. Olen Team Michelle Yeoh, kuka lie hänen hahmonsa onkaan. Wikipedian mukaan hahmo on Scian”the last member of a nomadic tribe of sword-elves on a mission to retrieve a blade stolen from her people”. Miekkahaltija? Vahvistaa olettamustani Michelle Yeoh’n ässäilystä.

Treason / Netflix / 26.12.

Lisää Netflixin vakoojatrillereitä! Tosin Treason ei vaikuta yhtään niin hauskalta ja leppoisalta kuin aiemmin mainittu The Recruit. Treasonissa on MI6:n virkailija, jonka ”valoisa tulevaisuus kokee jyrkän käänteen, kun tapaaminen venäläisen vakoojan kanssa pakottaa hänet kyseenalaistamaan koko elämänsä”. Dun dun dun, I guess.

Jatkuvat sarjat

Gossip Girl, kausi 2 / HBO Max / 1.12.

Ehkä kakkoskaudella nämä poloiset nuoret ihmiset käyvät liikkatunneilla, opiskelevat kiinnostavia asioita antiikin Kreikasta, pitävät leppoisia leffailtoja, ovat mukavia ja ystävällisiä toisilleen ilman kieroiluja, rakastuvat ilman draamaa ja vähät välittävät ankeiden opettajien pitämästä juoru-instasta? Ehkä?

Okei, ei sitten.

Slow Horses / Apple TV+ / 2.12.

Applellakin on agenttijännärinsä joulukuuhun. Gary Oldmanin tähdittämän Slow Horsesin ykköskausi oli ilmeisen suosittu ja kehuttu, ja sarja on uusittu jo kolmannelle ja neljännelle kaudelleen.

Firefly Lane, kausi 2 osa 1 / Netflix / 2.12.

Mun päässä Firefly Lane on se itkettävä draama, jossa on kaksi entistä tv-lääkäriä.

His Dark Materials, kausi 3 / HBO Max / 6.12.

Tämä on niitä sarjoja joista en osaa heittää huonoa läppää, koska en tiedä yhtään mitään. Tai tiedän: tyttö nimeltä Lyra ja jotain fantasiahommeleita. Siinä kaikki.

The Resident, kausi 6 / Disney+ / 7.12.

En katso lääkärisarjoja mutta jos katsoisin katsoisin The Residentiä. Koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin olen Team Logan. Mutta siis tarina kertoo, että The Residentin… ööö… ehkä vitoskaudella tapahtui asia X. Buu! En katsoisi enää edes hypoteettisessa skenaariossani.

Emily in Paris, kausi 3 / Netflix / 21.12.

Unohdin katsoa kakkoskauden ja nyt ollaankin jo kolmosessa, oh mon dieu! Luulen että pääsen kärryille. Emilyllä on edelleen hiton korkea vaatebudjetti, täydelliset kulmakarvat, joku kolmiodraama (tietysti valinta on se kuuma kokki, eikö?) ja herttaisen suuret luulot itsestään? Eikä varmaankaan edelleenkään puhu ranskaa, je suppose? Onneksi ranskalaisessa mainostoimistossa työskentelevät ranskalaiset kollegat puhuvat mielellään englantia, c’est magnifique ja ooh la la.

Jack Ryan, kausi 3 / Amazon Prime / 21.12.

Jos Love ActuallyDie Hard ja Home Alonet eivät nappaa, voi aina viettää joulunpyhät katsomalla ramboilevaa John Krasinskia.

Alice in Borderland, kausi 2 / Netflix / 22.12.

Ja jos John Krasinski ei nappaa, voi aina hengailla ihmisten hylkäämässä Tokiossa.

PS. Minähän aion jouluna katsoa tietysti Matilda-musikaalin. Revolting Children soi jo valmiiksi mun päässä.