Avainsana: draama

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

17 sarjatärppiä marraskuuhun 2024

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.10.2024 Lilyssä.

Suosikkiasia: Sarjat!

Kuvat: HBO, Apple TV+, Prime Video, Max, FX

Marraskuu. Mitä muutakaan sitä tekisi?

Mikä / mistä / milloin alkaa

Uutuussarjat

Citadel: Honey Bunny / Prime Video / 7.11.

Citadel-agenttihässäkän intialainen versio.

(Olen katsonut puolitoista jaksoa ensimmäiseksi julkaistua jenkkiversiota ja vihasin sitä, joten suhtaudun täydellisellä välinpitämättömyydellä näihin muihinkin. Mutta ehkä ovatkin parempia, mistä minä tiedän.)

Born for the Spotlight / Netflix / 7.11.

Taiwanilainen draamasarja showbisneksestä ja ystävyydestä.

Cross / Prime Video / 14.11.

Aldis Hodge on rikosetsivä Alex Cross James Pattersonin kirjoittamiin menestysdekkareihin pohjautuvassa sarjassa. Tapahtumapaikkana Washington DC, ja luonnollisesti Alex Crossilla on kuollut vaimo, äitiään surevat lapset, kasa sisäisiä demoneita ja ”hämmästyttävä kyky tulkita ihmismielen saloja, erityisesti tappajien kohdalla”.

Say Nothing / Disney+ / 14.11.

Let the record show, että allekirjoittanut on puolitoista vuotta sitten yrittänyt lukea Patrick Radden Keefen paljon ylistystä keränneen bestsellerin Say Nothing: A True Story of Murder and Memory in Northern Ireland, josta on nyt tehty FX:n minisarja. Syytän vakaasti kirjaston varausjonoja siitä, etten ehtinyt 20 sivua pidemmälle. Olisi varmasti ollut supermielenkiintoinen tapaus. Mennään sarjalla siis; Say Nothing vie keskelle Pohjois-Irlannin konfliktia ja kertoo yksinhuoltajaäiti Jean McConvillen katoamisesta, jonka vaikutukset aaltoilevat neljälle vuosikymmenelle. The Troubles ja IRA ovat lähihistoriaa, josta en oikeastaan tiedä kovinkaan paljon (ellei Derry Girlsiä lasketa), joten sarja voinee mennä samalla sivistävänä kokemuksena.

Dune: Prophecy / Max / 18.11.

Jahas. Tämä on kategoriaa M ei tiedä mistä puhuu. Koska kun ajattalen Dyyniä, ajattelen 1) Zendayaa, 2) Zendayan ensi-ilta lookkeja, 3) hiekkaa.

Maineikkaan kirjailija Frank Herbertin luomaan Dyyni-universumiin sijoittuva HBO-draamasarja kertoo ajasta 10­000 vuotta ennen Paul Atreidesin nousua. Dune: Prophecy seuraa kahta Harkonnen-suvun siskosta, jotka taistelevat ihmiskunnan tulevaisuutta uhkaavia voimia vastaan ja perustavat tarunomaisen uskonlahkon, joka tullaan myöhemmin tuntemaan nimellä Bene Gesserit, kertoo tiedote.

Ja Google kertoi, että Paul Atreides on Timothée Chalamet’n hahmo. En olisi koskaan arvannut, että hän esittää tyyppiä jonka nimi on Paul. Paul?! Eikö sen pitäisi olla joku coolimpi nimi? Sand Master tai jotain?

Landman / SkyShowtime / 20.11.

Länsi-Texasin öljyporauslauttojen maailmaan sijoittuva sarja seuraa kovapintaisia duunareita ja häikäilemättömiä miljardöörejä, jotka muuttavat niin ilmastoa, taloutta kuin geopolitiikkaakin.

Sarjan on luonut Taylor Sheridan, eli jamppa Yellowstonenkin takana. Mukana kasa tähtiä, mm. Billy Bob Thornton, Demi Moore ja Jon Hamm.

Cruel Intentions / Prime Video / 21.11.

Hei Hollywood, miten olisi joku uusi idea? Tosin en tiedä voinko olla suuttunut vuoden 1999 kulttiklassikon uudelleenlämmittämisestä, kun se kulttiklassikkokaan ei ole tämän tarinan alkuperäinen versio (sen kunnian saa Pierre Choderlos de Laclos’n Les Liaisons dangereuses vuodelta 1782).

Silti; Bitter Sweet Symphonyn käyttäminen traikussa tuntuu ihan vähän pyhäinhäväistykseltä.Vaikken edes ole Julmia aikeita -fani! Ja miksi minua häiritsee se, että Sarah Michelle Gellarin tunnetuksi tekemästä roolihahmosta inspiraationsa saanutta kieroilevaa sisarpuolta esittää uutuudessa näyttelijä Sarah Catherine Hook? Saiko hän castingissa lisäpisteitä nimestään?

Ihan sama, pitäisi varmaan hyväksyä että kaikki vähänkään menestyneet leffat ja sarjat saavat jossain vaiheessa uuden version. ”Älkää koskeko MINUN nuoruuteni elokuviin koska nostalgia!” – onhan tuo melkoista First World Problems -milleniaalirutinaa, nyt kun tarkemmin ajattelen.

A Man on the Inside / Netflix / 21.11.

Koska olen aina Mike Schur -fani, tämä hänen luomansa komediasarja pääsee listalle vaikkei juonen perusteella kuulosta kummoiselta.

Ted Danson (tuttu tietysti Schurin The Good Placesta) esittää eläköitynyttä professoria, joka palkataan soluttautumaan vanhainkotiin paljastaakseen siellä tapahtuvat vääryydet. Mukana muitakin Schurin komedioista tuttuja kasvoja, ainakin Stephanie Beatriz ja Marc Evan Jackson.

Get Millie Black / Max / 26.11.

Brittiläisessä rikossarjassa Scotland Yardista ulos savustettu etsivä Millie-Jean Black palaa kotiinsa Jamaikalle ja alkaa ratkoa selittämättömiä katoamistapauksia. Pelkän nimen perusteella odotin leppoisaa hyvän mielen rikossarjaa, Murha paratiisissa siirrettynä Kingstoniin, mutta trailerin perusteella onkin vähän synkempää kamaa.

The Madness / Netflix / 28.11.

Colman Domingon esittämä tv-kasvo löytää ruumiin, ja on yhtäkkiä lavastettuna murhasta. Salaliitto! Dun dun dun.

Senna / Netflix / 29.11.

Mun on vaikea saada itseni katsomaan tositarinoihin perustuvia sarjoja, joilla tiedän olevan surullinen loppu. Senna on siis draamasarja F1-legenda Ayrton Sennan elämästä ja urasta.

Jatkuvat sarjat

The Old Man, kausi 2 / Disney+ / 6.11.

Jeff Bridges palaa rooliinsa menneisyyttään pakoilevana ex-agenttina.

Outer Banks, kausi 4 osa 2 / Netflix / 7.11.

Outer Banksin typerästi kahteen osaan jaettu neloskausi huipentuu.

Bad Sisters, kausi 2 / Apple TV+ / 13.11.

Halleluja! Pidin valtavasti Bad Sistersin ykköskaudesta – julistin sen jopa vuoden 2022 suosikkisarjakseni. Ihan vähän vastustin kakkoskautta (koska ykkönen oli niin täydellinen kokonaisuus), mutta traileri lupailee sen verran hyvää, että nyt olen vain innoissani tarinan jatkumisesta. Bad Sisters on niitä piilossa olevia helmiä, joita Apple TV on täynnä.

(Menin perumaan mun Apple plussan, mutta aion tehdä täsmäiskun ja katsoa joululomalla kaikki varastoon kertyneet; mainitun Bad Sistersin sekä Slow Horsesin ja Shrinkingin uudet kaudet. Olen nykyään järkevä suoratoistoihminen, joka optimoi suoratoistobisneksensä!)

Yellowstone, kausi 5 osa 2 / SkyShowtime / 14.11.

Onneksi en ole Yellowstone-fani, en olisi jaksanut odottaa kolmetuhatta vuotta (= lähes kaksi vuotta) vitoskauden kakkososaa, joka näkee nyt vihdoin ja viimein päivänvalon kaikkien kulissien takaisten sekasotkujen jälkeen.

Pidin tästä kommentista trailerin kommenttipalstalla: “Everyone’s forgotten who runs this valley.” Nah we’ve forgotten what the hell happened in the beginning of season 5 because it’s taken so long to get this out.

Silo, kausi 2 / Apple TV+ / 15.11.

Pitäisiköhän mun lisätä Apple TV -täsmäiskuuni myös Silo, joka on ilmeisen hyvä tapaus?

Vaikuttaa ankeammalta ja vakavammalta Falloutilta, ja minä pidin Falloutista! Ehkä pitäisin tästäkin? Sitä paitsi Rebecca Ferguson on ääricool tyyppi.

The Sex Lives of College Girls, kausi 3 / Max / 22.11.

Olen ollut monta kertaa hilkulla perua Max-tilaukseni, koska en ole aikoihin katsonut sieltä mitään muuta kuin John Oliveria. Mutta ehkä pysyn vielä tilaajana, jotta voin katsoa leppoisan The Sex Lives of College Girlsin uuden kauden. Joskin olen vähän peloissani, miten oleellisen tärkeä college girl Leighton kirjoitetaan sarjasta ulos, koska Reneé Rapp on liian kiireinen poptähteydessään (Snow Angel on hyvä levy, joten ehkä Leighton-uhraus oli sen arvoinen).

LUE MYÖS:

Suosikkisarja just nyt: vuoden parhaimpiin kuuluva Bad Sisters
Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Viime aikoina katsottua: kolme sarjatärppiä ja vähän valitusta

Kirjoitus on alun perin julkaistu 14.4.2024 Lilyssä.

Suosikkiasia: Sarjat!

Kuvat: Hulu, Amazon MGM Studios, Sky Atlantic / Starz

Hei, hyvää huhtikuuta! Viimeksi kirjoitin lukublokista, mutta ilmeisesti mulla on ollut myös kirjoitusblokki. Ei ollut tarkoitus hylätä rakasta blogiani puoleksitoista kuukaudeksi. Olet ollut mielessäni, Suosikkiasioita. Et vain tarpeeksi. Love u silti.

Luonnollisesti asia, joka rikkoi kirjoitusblokin, oli se, että piti päästä vähän valittamaan. Ja muutenkin yleisesti lätisemään katsomistani asioista.

Viime aikoina olen katsonut:

Mary & George / SkyShowtime

Okei, hyvät uutiset ensin: katsoin Mary & Georgen neljä ensimmäistä jaksoa. Olivat hyviä, koko sarja on todella hyvä, hyvin kiehtova ja koukuttava. Hyvin tehty ja laadukas. En tavallisesti edes ole mikään historiallisen pukudraaman suurin fani, mutta tämä saa kymmenen pistettä. Siinä on sitä paitsi uusi ystäväni, Arsenal-fani Nicholas Galitzine, joka on äärimmäisen hyvä roolissaan. Hurraa Nicholas (ja Julianne Moore ja Tony Curran, pisteitä teillekin).

Sitten huonot uutiset: jostain hiton syystä SkyShowtime on päättänyt jakaa seitsemänjaksoisen minisarjan julkaisun kahteen osaan: ensimmäiset neljä jaksoa julkaistiin maaliskuun alussa, loput kolme julkaistaan herra ties milloin (ilmeisesti huhtikuun lopussa). Ei hyvä, ei hyvä ollenkaan. Tappaa kaiken kiinnostuksen koko hommasta. Jos halusivat olla julkaisematta koko kautta kerralla, olisivat julkaisseet jakson viikossa. Sekin olisi ollut parempi, olisi pysynyt tarina tuoreena mielessä. Täysin randomissa vajaan kahden kuukauden tauossa SEITSEMÄNJAKSOISEN MINISARJAN jaksojen julkaisemisessa ei ole mitään järkeä. Olin aivan messissä, nyt olen vain fuck this shit mitä hittoa, en enää muista mihin jäätiin.

(Odotan silti niitä loppuja jaksoja – mutta tuohtuneena ja silmiä pyöritellen.)

Fallout / Prime Video

Puolet ajasta en ymmärrä mitä tapahtuu, puolet ajasta kukkahattutäteilen väkivallan vuoksi. Ja silti… ja silti Falloutissa on jotain kiehtovaa, joka on vienyt minut jo viidenteen jaksoon. En tajua. Ehkä vain pidän siitä? Kaikesta huolimatta. Fallout perustuu videopeliin, josta vähemmän yllättäen en tiedä yhtään mitään. Maailmanloppua ja ydinsodan jälkeistä dystopiaa, bunkkereita ja robottisotilaita ja mutanttiöttiäisiä ja en edes tiedä mikä Walton Gogginsin hahmo on, joku omituinen kuollut elävä hirviöihminen. (Sivuhuomio: hurraahuutoja Walton Gogginsille, rooli kuin rooli, hän on aina loistava.)

Videopeliin pohjautuvana sarjana Falloutia vertaa helposti The Last of Usiin – ja tiedättekö, minusta se vertautuu siihen oikein positiivisella tavalla. Laadukas ja hyvin tehty kuten TLOU, mutta hauskempi, värikkäämpi ja leppoisampi komediaversio. Ja ilmeisesti toisin kuin The Last of Us, joka seuraa tarkasti videopelin juonta, Fallout lainaa omasta lähdemateriaalistaan vain universumin. Tarina on kehitetty sarjaa varten. Niin tai näin, suosittelen. Siis jos kestää väkivaltaista säätöä.

Only Murders in the Building / Disney+

Olen katsonut Only Murders in the Buildingia. Vain kolme vuotta myöhemmin kuin kaikki muut. Vannon, että tarkoitan tämän kaikella rakkaudella: pidän sarjasta sopivan välinpitämättömällä tavalla. Siis se on aivan pätevä ja mulla on ihan hauskaa sen seurassa, mutta en mitenkään rakasta sitä. Ja siis tämä on aivan fine! Itse asiassa just hyvä. Katson sitä, viihdyn, mietin kuka on murhaaja… mutta menen hyvissä ajoin nukkumaan ja muistan käydä lenkillä, koska mun ei ole aivan välttämätöntä katsoa vielä yhtä jaksoa. Välissä oli pari viikkoa, kun unohdin, että kakkoskausi oli kesken. Ei haitannut! Jos mun pitäisi tiivistää katsomiskokemukseni kahteen emojiin, ne olisivat hymynaama ja se käsiään levittelevä tyyppi.

PS. Asioita, joita olen kuunnellut: Cowboy Carteria (suosikkini ovat Daughter ja Bodyguard) sekä tätä Reneé Rappin loisteliasta fuck you -kappaletta (vannon, etten ajattele ketään spesifiä ihmistä, kunhan aina liputan kunnon fuck you -kappaleiden puolesta):

(Ensi viikolla kuuntelen tiedätte mitä.)

LUE MYÖS:

Maailman huonoin kirjapostaus
Kategoriat
Leffat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: rom com -tärppejä ja muuta sälää

Kirjoitus on alun perin julkaistu 13.2.2024 Lilyssä.

Suosikkiasiat: nostalgiset tsemppibiisit, rom comit ja laskiaispullat.

Kuvat: Disney+, Netflix, Prime Video

Koska olen vakavasti otettava  bloggaaja, mulla on luonnollisesti äärimmäisen vakavasti otettava ja järjestelmällinen tapa kirjata ylös postausideoita: sekalaisesti ympäri kalenteriani pikakirjoituksella töhrityt ajatelmat, joita en enää ymmärrä viikon päästä sekä – hieman armollisemmin järjestelmällisyyden ja muistini näkökulmasta – puhelimen muistiinpanot.

Vaikka hetkellisesti unohdin kirjoittaa blogiani, en unohtanut kirjata ylös muistiinpanoja asioista, joista voisin kirjoittaa. Tyhjennän nyt kovalevyni ja lykkään koko viime viikkojen aikana kertyneen idealistani samaan postaukseen.

Lista näyttää tältä, btw:

Move Along 18

Pari viikkoa sitten näin twiitin, jossa kerrottiin, kuinka yksi musiikkihistorian loistavimmista tsemppibiiseistä*, The All-American Rejectsin  Move Along, täyttää tänä vuonna 18 vuotta. Ilmeisesti pidin tätä tärkeänä ja mainitsemisen arvoisena asiana, koska otin ensin twiitistä screenshotin ja sitten lisäsin muistiinpanoihini maininnan: Move Along 18. En enää muista, mitä mun piti tuolla tiedolla tämän blogin näkökulmasta tehdä. Suosikkiasia: Move Along, ehkä? Höpistä jotain teininostalgiasta? Ihan sama, pointti kai oli, että Move Along on ikuisesti yksi suosikkikappaleistani, koska nostalgia ja 17-vuotias minä ja move along, move along just to make it through ja en edes liioittele; jos olisin ollut teini, joka ottaa tatuoinnin (en ollut), siinä olisi todennäköisesti lukenut move along. (Tai, hyvä luoja, the middle, koska Jimmy Eat Worldin The Middle se vasta iskikin teinisydämeeni.) (Joo joo, iskee edelleen, The Middle 4-ever!!)

*Miksi Move Along tuntuu nykyään vähän surulliselta? Hiton aikuisuus 🙁

PJ Dis

Okei, pari postausta takaperin huutelin jotain sen suuntaista, etten enää jaksa melodramaattisia teinidraamoja. Luonnollisesti aloin siis katsomaan Disney plussan Percy Jackson ja olymposlaiset -sarjaa. Nämä puolijumalalapset ovat… mitä? 12-vuotiaita? Ei ole enää edes teinidraamaa vaan esiteinidraamaa. Mutta ajattelin ottaa tämän sivistyksen kannalta: eikö Percy Jackson ole varsin suosittu kirjasarja? Ja minä olen täysin pihalla koko Percy Jackson -hommasta, se on mulle aivan tuntematon fantasiamaailma. Olenkohan ollut jo vähän liian vanha silloin, kun ne kirjat julkaistiin? Ehkä. Otetaan takaisin nyt. Tosin ei tämä kauhean lupaavalta vaikuta, aloitin sarjan ehkä kolme viikkoa sitten ja olen edelleen jumahtanut kolmanteen jaksoon. Tähän mennessä suurimmat kicksit olen saanut näyttelijä Jason Mantzoukasista. Hei, Adrian Pimento, huusin ruudulleni ja pohdin, pitäisikö mun sittenkin katsoa Brooklyn Nine-Ninea.

American Symphony

No tää oli järkevä muistiinpano: katsoin Netflixistä musiikko Jon Batisten ja tämän vaimon, kirjailija Suleika Jaouadin vastakohtien vuodesta kertovan dokkarin: samalla kun Batiste säveltää sinfoniaa ja kerää Grammy-ehdokkuuksia, Jaouad käy läpi raskaita syöpähoitoja. Hieno dokkari, sellaista vedenkestävälle ripsivärille käyttöä -kamaa, luonnollisesti. Vahva suositus myös Suleikan muistelmateokselle Between Two Kingdoms: A Memoir of a Life Interrupted. Luin sen pari vuotta sitten ja ajattelen sitä yhä.

Ttwas

Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että olen kuunnellut Taylor Swiftin Tied Together With A Smilea. Aliarvostettua Tayloria sanon minä.

Mr and mes snitj

Hei autocorrect, oletko sinäkin lakossa? Miten et ollut skarppina, tarkoitin tietysti Mr and Mrs Smithiä, Prime Videon uutuussarjaa, jolla on nimestään huolimatta melko vähän yhteistä sen Brangelina-leffan kanssa. Tässä on Donald Glover ja Maya Erskine, kaksi mystisen organisaation palkkalistoille päätyvää yksinäistä agenttia, joista tehdään aviopari. Seurauksena on kaikenlaista action-sälää, salaisia tehtäviä ja kasa mysteereitä. Olen ehtinyt vasta tokaan jaksoon, joten mulla ei ole vielä kovin syväluotaavaa mielipidettä. Ihan kelpo kamalta se vaikuttaa. Olen sillai 75-prosenttisesti messissä; voisin olla paljon enemmänkin innoissani, mutta myös hyvin vähemmän innoissani.

Rom com jack

Tämä on kytköksissä edelliseen kohtaan. Koska aivoni ja ilmeisesti algoritmit toimivat näin: hei, Mr and Mrs Smith, pitäisikö alkaa katsomaan sitä? Joo, minä alan katsomaan sitä. Maya Erskine on mrs smith. Maya Erskine, Maya Erskine, Maya Erskine, miksi Twitter-seinälleni yhtäkkiä nousee mainintoja Maya Erskinen tähdittämästä rom comista Plus One? Tarina kertoo, että se on hyvä? Ei, unohdetaan Plus One, minä aloitan nyt Mr and Mrs Smithin. Minä menen nyt katsomaan Mr and Mrs Smithiä… Prime Video, heeeei, Prime Videossa on myös Plus One, siinä on kiva keltainen key art, joka pomppaa silmille. Eikö joku (tuntemattomat tyypit Twitterissä) sanonut, että se on hyvä? Keskity M, Mr and Mrs Smith! Mutta sitä on monta jaksoa ja Plus One on puolitoistatuntinen rom com. Tiedäthän sinä minut, aina sanonut että puolitoista tuntia on täydellinen pituus elokuvalle. Keskity minä sanoin! MR AND MRS SMITH! En tiedä, mitä tapahtui, mutta minä katson Plus Onea. Hei tämä on hyvä, ikuisesti pisteitä hyville, uuden ajan rom comeille. Ystävät, antakaa kun minä – tuntematon tyyppi internetissä – kertoo teille: katsokaa Plus One, se on mainio rom com.

(Rom com jack viittaa luonnollisesti Plus Onen toiseen päätähteen Jack Quaidiin – jonka pitääkin Meg Ryanin lapsena tehdä hyviä rom comeja.)

Onko one day hyvä?

Ilmeisesti! Go, One Day, go! Ei sillä, että aikoisin katsoa sen, koska… noh, tiedättehän… olen lukenut One Dayn ja aion suojella poloista sydäntäni. Enkä juuri nyt edes pystyisi, sillä menin jossain hiton ”nyt tehdään järkeviä taloudellisia ratkaisuja” -mielenhäiriössä peruuttamaan Netflix-tilaukseni. Ajattelin kai, että teen itsestäni ihmisen, joka maksaa suoratoistopalveluiden tilauksista vain silloin, kun haluaa oikeasti katsoa jonkun tietyn sarjan eikä vain heittele joka kuukausi niihin rahaa vaikkei edes katsoisi mitään.

L pulla tripla

Tämän muistiinpanon tarkoitus oli kertoa, että laskiaispullat ovat leivonnaisten elittiä – ja ehdottomasti paras juhlapyhäpaakkelsi. Runebergin tortut, tippaleivät, mitä näitä ny on. Ei ole vastusta. Tämän muistiinpanon tarkoitus oli kertoa myös, että tämän vuoden parhaan laskiaispullani olen syönyt Triplan Bakery Mantelissa, se on siellä alakerrassa, siellä missä on K-Supermarket ja Lidl. 10/10, no notes. Oli vadelmahilloakin (mun täydellisessä laskiaispullassa on aina vadelmahilloa). Toiselle sijalle M:n omassa laskiaispullavertailussa yltää aina hyvä Kanniston leipomo. Tajusin muuten juuri nyt, että sekä laskiaissunnuntai että laskiaistiistai menivät jo. Tarkoittaako se, että laskiaispullakausi on päättynyt? Älkää jättäkö meitä, laskiaispullat. Jos mulla olisi kahvila, sieltä saisi laskiaispullia ympäri vuoden.

Rom com

Muistan, mitä leffaa tällä hyvin suuripiirteisellä muistiinpanollani tarkoitin, sillä lisäsin sen listalle vasta viime viikolla: Prime Videon Upgradedia. Joku (todennäköisesti taas joku mystinen tyyppi Twitterissä) suositteli sitä, intoili sen rom comille kohtuullisen hyvästä Rotten Tomatoes -tuloksesta. Pitihän se testata. Siinä on Camila Mendes, se yksi Shadow and Bonen kaiffari (=Archie Renaux) sekä mielenkiintoisella aksentilla puhuva Marisa Tomei, jonka roolihahmon nimi on Claire DuPont, mikä on ykköskategorian rom com -nimiä. Ja anteeksi, tietysti mukana on myös Lena Olin, jonka roolihahmon nimi on Catherine Laroche. Tämäkin on loistelias rom com -nimi. Annan Upgradedille kolmetuhatta kultatähteä hahmojen nimistä. Itse leffa oli ihan pätevä.

…. yritin ainakin kolme minuuttia keksiä, miten jatkan tuota äärimmäisen kaunopuheista analyysiani, mutta päässä löi tyhjää. Se oli ihan pätevä. Camila Mendes oli oikein hurmaava. Ne mainitut loistavat rom com -nimet ilahduttivat. Hei, Derry Girlsin Saoirse-Monica Jackson! Hurraa rom comit! Vietin oikein leppoisat 105 minuuttia sen seurassa, ja sitten unohdin sen olemassaolon. Eteenpäin.

True Detective

Tästä muistiinpanosta ei ole muuta sanottavaa kuin että suunnittelin aloittavani HBO Maxin uuden True Detective -kauden, mutta sitten muistin, että enhän minä pidä pelottavista sarjoista. Joten en aloittanut.

PS. Jos ei katsota liian tarkkaan, niin eikö tämä mene lähes ystävänpäiväpostauksesta? Rom comeja, biisi- ja sarjasuosituksia ja yleistä ystävällistä ajatuksenvirtaa. Pulliakin! Hyvää ystävänpäivää! 🙂

LUE MYÖS:

It just takes some time little girl – kaikkien aikojen parhaat tsemppibiisit