Kategoria: Musiikki

Musiikkivinkkejä ja suosikkimusiikkia!

Kategoriat
Musiikki Suosittelen

Pieni tsemppibiisilista

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.12.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: tsemppibiisit

En ole kaikkein analyyttisin analytiikan analysoija, mutta seuraan kyllä jonkin verran, mitä kirjoituksia blogistani luetaan. On aina mieltälämmittävää huomata, että joku jossain on päätynyt lukemaan jotain vanhaa postaustani. Okei tiettyihin kirjoituksiin ei välttämättä olisi tarpeen eksyä. Tai otetaan takasin, kiva että eksytään. Pitää seistä jokaisen tekstinsä takana, niiden vähemmän loistavienkin.

Oli miten oli, yksi tasaisesti klikin sieltä, toisen täältä keräävistä Suosikkiasioiden postauksista on Suuri tsemppibiisilista. Tämä lämmittää mieltäni ekstrapaljon, sillä mulla on tiettyihin postauksiini spesiaali tunneside ja Suuri tsemppibiisilista on tällainen postaus. Tsemppibiisien ikuisena  puolestapuhujana tykkään myös ajatuksesta, että ehkä joku on löytänyt listalta itselleen uusia, rakkaita tsemppibiisejä. Tai muistanut jonkun vanhan tsemppibiisin olemassaolon.

Koska #2020, väitän että tsemppibiisit ovat tärkeämpiä kuin koskaan. Maailma saattaa olla melko pelottava ja stressaava paikka just nyt, mutta ainakin voi kuunnella kun joku vakuuttaa että better days are coming. Tai laulaa mukana samojen kornien tsemppibiisien mukana kuin teininä. Tai kerätä itsevarmuutta ja asennetta laulujen sanoista. Tai mitä vain, tsemppibiisit taipuvat moneen.

Tässä Pieni tsemppibiisilista eli 10+1 kappaletta, jotka ovat ilahduttaneet, inspiroineet ja naurattaneet minua tänä typeränä vuotena.

Vienna / Billy Joel

Mun 2020 tunnari. It’s alright, you can afford to lose a day or two. Tai vuoden, kuka noita laskee. Billy Joelin Vienna on ikuisesti yksi kauneimpia ja viisaimpia kappaleita jonka tiedän.

Times Like These / Foo Fighters

Ja sit koko maailman 2020 tunnari.

It’s times like these you learn to live again
It’s times like these you give and give again
It’s times like these you learn to love again
It’s times like these time and time again

Better Days / OneRepublic

Toinen erityisen hyvin tähän ankeaan vuoteen soveltuva tsemppibiisi:

Oh, I know that there’ll be better days
Oh, that sunshine ’bout to come my way
May we never ever shed another tear for today
’Cause oh, I know that there’ll be better days

Dog Days Are Over / Florence + The Machine

Pitäähän näiden Dog Daysien joskus olla over. Sitä odotellessa.

Miley Cyrus / Plastic Hearts -levy

Tavallisesti arvostan tsemppibiiseissä ennen kaikkea lyriikoita, mutta tsemppibiisi voi olla myös asenne. Miley Cyrusin uusi levy Plastic Hearts on loistava, täynnä loisteliaita bangereitä. Jotenkin se, kun joku toinen on niin anteeksipyytelemättömästi oma vahva itsensä, näkyy ja kuuluu ulospäin ja saa samalla tuntemaan itsensäkin vahvaksi.

Olen alkanut muutenkin fanittaa Mileytä. Ei ole taatusti ollut helppoa kasvaa aikuiseksi kaiken sen huomion ja härdellin keskellä. Vaikka häntä ei varmasti voisi vähempää kiinnostaa, olen ylpeä hänestä. Ja iloinen, että maailma on nyt herännyt kunnolla hänen lahjakkuuteensa muusikkona, ei vain jonain ex-Disney-tähtenä.

Don’t Rain On My Parade / Barbra Streisand

Rakastan.

Who told you you’re allowed
To rain on my parade!

Potential Breakup Song / Aly & AJ

Juuh. Eli siis jos olen oikein ymmärtänyt, tämä upea potentiaalinen erobiisi on tänä vuonna kiertänyt TikTokia ja muuta nuorten ihmisten somea. Koska minä olen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen teinejä, olen mahdollisesti kuunnellut sitä  jo 13 vuotta sitten. Mahdollisesti. Ja kun nyt some-uudelleenlämmittelyn seurauksena kuulin sen, mahdollisesti osasin edelleen kaikki sanat.

Jos satut tarvitsemaan tsemppibiisiä Suuren tsemppibiisilistan alakategoriasta 3, Todellakin pääsen yli susta, Potential Breakup Song on siihen tarkoitukseen just hyvä.

Ja vaikka ei sydänsuruista kärsisikään, onhan tää nyt loistava kappale! It still slaps tai mitä ne TikTok-teinit sanoisivatkaan.

Bring It All Back / S Club 7

Jos en vielä tarpeeksi alleviivannut että lapsuudestani ja teini-iästäni on vierähtänyt muutama tovi, kaikessa korniudessaan just loistava tsemppibiisi vuodelta 1999. Mahdollisesti – mahdollisesti – tämäkin kappale on porautunut aivoihini.

Itse asiassa nyt kun tarkemmin muistelen, mulla oli hyvin mahdollisesti kyseisen teinipop-ryhmän CD-levykin.

Ja käsi ylös ken muistaa S Club 7 -tv-sarjan.

(Tässä yhteydessä tekisi mieli puhua myös A-Teensistä, mutta ehkä vuosituhannen vaihteen purkkapop-nostalgiaa saatiin jo tarpeeksi.)

If I Dare / Sara Bareilles

Rakastan Sara Bareillesia. En tajua, miksei hän ole vieläkin isompi tähti.

Brave ja King of Anything taisivat olla jo Suuressa tsemppibiisilistassa, mainittakoon nyt siis Battle of the Sexes -leffan soundtrackilta löytyvä If I Dare.

I don’t want your pity
I won’t use your little scraps
I don’t build my cities
With what could get taken back
I don’t need permission
To rise up when it hurts
You don’t have to listen
But you’ll hear me, mark my words

Ellinoora / Elefantin paino

Suomi-muusikot ovat huomattavan huonosti edustettuina tsemppibiisilistoillani. Ellinooran Elefantin paino on joka tapauksessa hieno, hieno kappale.

Joskus tsemppibiisiksi riittää se, että joku sanoo kylhän se sattuu mut kyl se myös helpottaa.

The Middle / Jimmy Eat World

Ja lopuksi.

Koska yksikään tsemppibiisilistani ei ole täydellinen ilman The Middleä, tsemppibiiseistä parhainta.

T. allekirjoittanut, joka mahdollisesti kasvoi aikuiseksi sitä kuunnellen.

Jokainen sana, jokainen säkeistö, täyttä kultaa. Edelleen.

It just takes some time
Little girl, you’re in the middle of the ride
Everything, everything will be just fine
Everything, everything will be all right, all right

LUE MYÖS:

18.9.2018 Suuri tsemppibiisilista – 75 kappaletta, jotka antavat voimaa
Kategoriat
Musiikki Sarjat Suosittelen

Netflix-tärppi: Crash Landing on You (eli ratkaisu kahden ruudun ongelmaani)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 25.10.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja: Crash Landing on You (Netflix)

Kuva: Netflix

Mulla on äärimmäisen huono tapa selata puhelinta (Twitteriä, Instagramia, uutisia…) kun katson esimerkiksi Netflixiä. En osaa enää keskittyä pelkästään yhteen ruutuun. Ihan sama vaikka olisi joku loistava sarja käynnissä, samaan aikaan on täysin välttämätöntä lukea New York Timesin artikkeli venäläisestä siivojanaisesta, joka vahingossa voitti kylänsä pormestarinvaalit. Tai testata, tunnistanko supertähtien lapset (14/14, true story). Tai muuta tärkeää.

Nyt tulin kuitenkin ilmoittamaan, että olen löytänyt ratkaisun tähän äärivakavaan kahden, pahimmillaan kolmen ruudun ongelmaani (köh #firstworldproblems köh).

Ratkaisu on katsoa monimutkaista, paljon juonikuvioita, takaumia ja käänteitä sekä miljoona hahmoa sisältävää, saippuasarjahtavaa eteläkorealaista draamaa.

Kuten Netflixistä löytyvää Crash Landing on You’ta. Loistava sarja! Uusin koukutukseni ja mainiota lääkettä keskittymisongelmaani.

Koska en *toistaiseksi* ymmärrä koreaa, en voi lukea siivoojapormestarista ja samanaikaisesti kuunnella puolella korvalla, mitä  sarjassa tapahtuu. On pakko keskittyä ja seurata tekstityksiä.

Jos kyseessä olisi joku yksinkertaisempi vieraskielinen sarja, pienet Twitter-sivuaskeleet eivät vielä haittaisi. Mutta kyseisessä Crash Landing on You’ssa on vieraan kielen lisäksi mutkia ja käänteitä ja kuoppia, kolme miljoonaa toisiinsa kietoutuvaa juonikuvioita, salaisuuksia, romantiikkaa, perhedraamaa ja mysteereitä, kavaltajaa ja perijätärtä ja salakuljettajaa ja tappajarekkaa ja salakihlattua ja…. en tiedä, taatusti unohdan jotain. Ja olen vasta neljännessä jaksossa, yhteensä jaksoja on 16.

Pakko keskittyä, muuten en ymmärtäisi yhtään mitään.

Vaikka yllä oleva kuvaus olikin jo varsin kattava ja ymmärrettävä, kerrottakoon nyt vielä mistä Crash Landing on You kertoo. Tai ainakin mistä se alkaa, en tiedä mitä kaikkea jäljellä olevien kahdentoista jakson aikana ehtii vielä tapahtua. (Kaikki viittaa siihen, että ehtii tapahtua monia, monia asioita.)

Eteläkorealainen perijätär – oikeastaan mieluummin bisnesmoguli – Yoon Se-ri (Son Ye-jin) on riippuliitämässä. Tornado iskee! Myrskytuulet heittävät Se-rin luonnollisesti Pohjois-Koreaan, mikä on o-ou ja o-nou koska… no koska Pohjois-Korea on Pohjois-Korea ja eivät siellä mitenkään erityisemmin silittele salaa rajan ylittäneiden naapureidensa päitä. Kapteeni Ri Jeong-hyeok (Hyun Bin) on partioimassa ja löytää puuhun takertuneen Se-rin. Sitten käänne, käänne, mysteeri, takauma, takauma, romanttinen hetki!, kihlattu, komediaa, draamaa, iloa, surua…. Crash Landing on You’ssa, kaverien kesken CLOYssä, on kaikkea! Rakkaustarina nyt ennen muuta (oletan). Tietysti.

Nyt olen päässyt jo varsin hyvin kartalle eri hahmoista ja juonikuvioista. Ainoa täydellinen mysteeri on se, mistä hitosta pohjoiskorealaiseen pikkukylään riippuliitokledjuissaan jumiutunut Se-ri saa kaikki jatkuvasti vaihtuvat vaatteensa. (Torilta, typerys, torilta. t. vitosjaksoon edennyt Maisa.)

Pohjois-Korea on luonnollisesti vähän vaikea aihe, mitä tulee viihteeseen ja komediaan. Crash Landing on You on tietysti fiktiota ja on ainakin toistaiseksi suurimmaksi osin ohittanut kaikkein ikävimmät poliittiset kuviot, pakkotyöleirit, nälänhädän ja muuan diktaattorin. BBC:n mukaan käsikirjoitustiimissä oli mukana Pohjois-Koreasta loikannut Kwak Moon-wan, ja sarja on saanut kehuja for its well-researched and nuanced portrayal of North Korea. BBC:n  artikkelissa sarjaa kehuvat myös pari muuta Pohjois-Koreasta loikannutta.

Eli vaikka Crash Landing on You tarjoilee hyvin, hyvin silotellun ja täysin fiktiivisen kuvan Pohjois-Koreasta, on siinä kuvauksessa jotain totuuspohjaakin. Ihan tavallista arkea kai Pohjois-Koreassakin vietetään. Kai?

Crash Landing on You katsottavissa Netflixissä.

PS. Kun nyt Korean niemimaalla ollaan, toinenkin niille suunnille sijoittuva Netflix-tärppi. Katsoin  supersuositusta eteläkorealaisesta tyttöbändi Blackpinkistä kertovan dokkarin Blackpink: Light Up the Sky. Mielenkiintoista kamaa! Tosin koska K-pop on mulle melko vieras ala, olisin ehkä kaivannut syvällisempää kartoitusta koko genrestä, YG Entertainmentistä ja siitä koneistosta, joka bändejä jauhaa. No, ne dokkarit on sit erikseen.

Niin tai näin, mielenkiintoinen dokkari ja onhan tämä nyt hiton koukuttava kappale:

Kategoriat
Musiikki Suosittelen

F**k you -kappaleiden voima

Kirjoitus on alun perin julkaistu 26.7.2020 Lilyssä.

Suosikkimusiikkia: The Chicks, Taylor Swift ja fuck you -kappaleet

Jos mulla olisi minkäänlaisia musikaalisia lahjoja, kirjoittaisin todellakin fuck you -kappaleita. Tiedättehän, kappaleita kaikille ikäville tyypeille, jotka ovat tehneet tai sanoneet jotain ikävää ja joille voisin sitten haistatella mukavan katarttisesti laulun muodossa.

Olen edelleen sitä mieltä, että voimaannuttavat tsemppibiisit ovat kappaleista parhaimpia, mutta fuck you -kappaleet tulevat seuraavana. Tai itseasiassa ne ovat tsemppibiisien yksi alakategoria; mikä olisikaan voimaannuttavampaa ja tsemppaavampaa kuin mahdollisuus musikaaliseen kostoon? Petit ja jätit ja satutit, mutta minäpä nousin kuin hiton feeniks ja kirjoitin kaiken päälle hittibiisin, jossa vähän pesen likapyykkiä siitä millainen munapää olet! (Asiaa auttaa tietysti, jos on menestyvä maailmantähti jonka fuck you -kappaleilla on miljoonayleisö, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkoihin.)

Kesän mylleryksen seurauksena nimensä Dixie Chicksistä The Chicksiksi pelkistänyt yhdysvaltalainen countrypop-yhtye julkaisi tovi takaperin ensimmäisen uuden albuminsa 14 vuoteen. Ja miten loistelias fuck you -levy The Chicksin Gaslighter onkaan! Olen kuunnellut sitä repeatillä viimeisen viikon.

Laulaja  Natalie Maines käsittelee levyllä ilmeisen riitaista avioeroaan (ex-mies, näyttelijä Adrian Pasdar – lyriikoiden mukaan – petti ja satutti ja oli munapää). Maines ei turhia kaunistele vaan antaa palaa. Etenkin nimikkokappale Gaslighter ja miehen pettämisestä kertovat Sleep at Night ja Tights on My Boat ovat fuck you, sitä saa mitä tilaa -kappaleiden aatelia. Niiden lyriikat ovat sellaista woah, kuulinko oikein? -tykitystä.

Maines saa fuck you -kappaleilleen vielä uuden fuck you -bonustason: levy on saanut faneilta ja kriitikoilta loistavan vastaanoton. Ja siis ei Gaslighter ole pelkästään fuck you’ta, vaan se pitää sisällään myös esimerkiksi varsin ajankohtaisen March March -kappaleen (joka tosin on sekin melkoinen fuck you tietyille ihmisille).

Toinen viime päivien uusi suosikkilevyni on Taylor Swiftin yllätysjulkaisu folklore. Ei ehkä niin perinteisiä ja suorasanaisia fuck you -kappaleita, mutta toisaalta kaiken Taylorin niskaansa saaman kuran jälkeen pelkästään se, että hän tekee menestyksekkäästi omaa juttuaan (ja omistaa nykyään kappaleidensa oikeudet itse) on ihan pätevä fuck you melko moneen suuntaan.

Ja löytyy folklore-levyltäkin tyylipuhdas fuck you -kappale, alla oleva mad woman. Kaikkineen levy alleviivaa sitä, kuinka taitava kirjoittaja ja tarinankertoja Taylor Swift on. Mad womanin lisäksi pidän kovasti esimerkiksi the last great american dynasty -kappaleesta, jossa on siinäkin vähän voimaannuttavaa fuck you’ta.

PS. Tässä kun olen tarkemmin asiaa pohtinut, olen tullut lopputulokseen että mun fuck you -kappaleet olisivat melko noloja ja hyvin spesifejä. Ei mitään sellaisia muiden tilanteisiin yleistettävissä olevia veisuja, vaan vuosikausia muhineista naurettavista pikkujutuista kumpuavia avautumisia. Eli odota vaan sinä ala-asteen opettajani jonka epäreilu päätös pilasi mun kutosluokan – The Chicksin Tights on My Boatia lainatakseni – You’re gonna get what you got comin’ to ya.

PPS. The Chicksistä puheen ollen: yksi kaikkien aikojen paras fuck you -kappale on ikuisesti Not Ready To Make Nice, yhtyeen vuodelta 2006 peräisin oleva hitti. Sen taustalla oleva tarina on huippu (olen kirjoittanut tämän aiemminkin): yhtye ajautui vuonna 2003 valtavan skandaalin keskelle, kun Natalie Maines kritisoi Lontoon-keikalla Yhdysvaltain silloista presidenttiä George W. Bushia ja alkamassa ollutta Irakin sotaa.

”Just so you know, we’re on the good side with y’all. We do not want this war, this violence, and we’re ashamed that the President of the United States is from Texas”, Teksasista kotoisin oleva Maines välispiikkasi.

Fanit, media ja sponsorit suuttuivat. Seurasi mittava Dixie Chicks -boikotti: monet radioasemat kieltäytyivät soittamasta yhtyeen kappaleita, entiset fanit tuhosivat cd-levyjään ja yhtyeen jäsenet saivat tappouhkauksia. Tukeakin tuli, mutta varsinkin konservatiivisten country-fanien silmissä Dixie Chicksista oli tullut vihollinen numero yksi.

Kohun keskellä Maines pyysi julkisesti anteeksi presidentti Bushilta, muttei missään vaiheessa perääntynyt alkuperäisestä kommentistaan. Kuukautta myöhemmin Maines kertoi tv-haastattelussa olevansa ylpeä lausunnostaan  ja seisovansa sen takana – vaikka se oli lähes tuhonnut yhtyeen koko uran.

Kolme vuotta myöhemmin, maaliskuussa 2006 yhtye julkaisi Not Ready To Make Nicen. Se oli täydellisen voimaannuttava vastaisku täysin ylimitoitetuksi paisuneeseen kohuun.

I made my bed, and I sleep like a baby
With no regrets, and I don’t mind saying
It’s a sad, sad story
When a mother will teach her daughter
That she ought to hate a perfect stranger
And how in the world
Can the words that I said
Send somebody so over the edge
That they’d write me a letter
Saying that I better
Shut up and sing
Or my life will be over?

Parasta on se, kappaleesta tuli valtava hitti; se voitti kolme Grammya, muun muassa vuoden kappaleesta. Yhtye on siis jo kauan aikaa sitten edennyt fuck you -kappaleiden fuck you -bonustasolle.

LUE MYÖS:

18.9.2018 Suuri tsemppibiisilista – 75 kappaletta, jotka antavat voimaa