Kategoria: Musiikki

Musiikkivinkkejä ja suosikkimusiikkia!

Kategoriat
Musiikki Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: HBO Max -kuoppa, Phoebe+Bo ja SNL:n paras päätös

Kirjoitus on alun perin julkaistu 31.10.2021 Lilyssä.

Suosikkityyppejä: Mike Schur, Bo, Phoebe ja Please Don’t Destroy

Kuvat: HBO Max, NBC, Phoebe Bridgers

Ensin tärkein: aloitin Successionin. Hurraa, olen matkalla ymmärtämään meemejä. Olen nyt katsonut ekan kauden kolme ensimmäistä jaksoa. Ja kyllä, kaikki sarjan hahmot ovat kamalia. Paitsi ehkä cousin Greg ja se hömelö Tom – mutta eivät hekään mitään supermiellyttäviä tapauksia ole.

Mun suosikkihahmo tällä hyvin lyhyellä otannalla on Roman. Lähinnä siksi, että hän on huvittava ja heittelee huvittavia loukkauksia. Kuten tämän: ”What I think he meant to say was that he wished that mom gave birth to a can opener, because at least then it would be useful”. Nauratti. Kieran Culkin on hyvä roolissaan, oikein uskottava huvittava kusipää. Uskoakseni huvittavia loukkauksia on tulossa vielä paljon lisää. Koska koko perhe ilmeisesti vihaa toisiaan. Tai sitten heillä on kummallinen tapa osoittaa rakkauttaan. Ehkä molemmat. Hei, hetkinen! Pidetäänkö Successionista niin paljon, koska kaikki hahmot ovat huvittavia kusipäitä? Tai vaihtoehtoisesti kusipää-kusipäitä?

HBO Maxin tarjonnasta olen ehtinyt näiden kolmen Succession-jakson lisäksi tsekata myös mainion Starstruckin. Suosittelen! Siinä ei ole kamalia ihmisiä, vaan leppoisaa ja lämmintä huumoria ja sydämellistä rom com -meininkiä.

Ennen kuin alan kirjoittaa kaikesta, mihin törmään HBO Max -kuopassani, tyhjennän kovalevyn kaikista muista viime aikojen suosikkiasioistani:

The Good Place / Netflix

The Good Place ei ole koskaan kuulunut suosikkikomedioideni joukkoon. Tämä on vähän omituista, koska sen luoja Mike Schur on ehdoton suosikkityyppini. Ja siinä on miljoona komedianäyttelijää, joista pidän. Ehkä olen vierastanut sitä kuolemateemaa? Noh, niin tai näin, katsoin viimein The Good Placen kaksi viimeistä kautta (olin kuvitellut, että olisin jo katsonut kolmoskauden, mutta näköjään en). Ei sarja edelleenkään ole mikään super super super suosikkini, mutta ymmärsin vähän paremmin, miksi sitä rakastetaan. Ja onhan siinä hyvin paljon samoja sävyjä kuin Mike Schurin muissakin komedioissa. Se loppukin oli niin taattua Mike Schuria kuin voi olla.

Phoebe + Bo

Mitä saadaan, kun yhdistetään kaksi suosikkityyppiäni, Phoebe Bridgers ja Bo Burnham? Ainakin viime viikkojen kuunnelluin kappaleeni, olen fiilistellyt tätä Phoeben That Funny Feeling -coveria hyvin paljon. Ja muutenkin kuunnellut paljon Phoebea. Hänen musiikkinsa toimii erinomaisesti tähän aikaan vuodesta.

I Know What You Did Last Summer / Amazon Prime

Tämä ei ole suosikkiasia, mutta koen ilmeisesti tarpeen valittaa, kuinka onneton tekele Amazon Primellä alkanut I Know What You Did Last Summer -sarja on. Joo, uusi versio siitä ysärin samannimisesta leffasta (tai oikeastaan leffankin pohjalla olevasta Lois Duncanin romaanista). Ja joo, en ole millään lailla kohderyhmää. Minähän valitan tasaisin väliajoin ikävistä ja pelottavista sarjoista. Teinislasher ei tosiaankaan ole niitä mun genrejä. Ja joo, lopetin katsomisen ekan jakson jälkeen, joten mun valittaminen on täysin epäreilua. En todellakaan antanut kunnon tilaisuutta IKWYDLS:lle. Ehkä se muuttuu hyväksi, mistä minä tiedän. Mutta se eka jakso, se ainoa jonka katsoin, oli kamala. Ei saanut minua mitenkään kiinnostumaan oletettavasti tulossa olevasta sarjamurhaajamysteeristä. Lähinnä vain ajattelin, että okei joku alkaa lahtaamaan näitä ikäviä nuoria ihmisiä, selvä. Next. Ihan liian pitkäkin oli.

LuLaRich / Amazon Prime

Lisää kamalia rikkaita ihmisiä! Tälle dokkarisarjalle voin antaa suosituksen, oli koukuttava ja raivostuttava. Pyramidihuijauksissa ei tietenkään ole mitään hauskaa, mutta dokkarit, jotka paljastavat niitä ovat hauskoja. Jenner Furstin ja Julia Willoughby Nasonin neliosaisessa LuLaRich-dokkarissa pureudutaan yhdysvaltalaisen LuLaRoe-vaateyrityksen nousuun… haluaisin sanoa ja tuhoon, mutta ymmärtääkseni kyseinen, leggingseistään tutuksi tullut firma on edelleen pystyssä. Dokkari on joka tapauksessa sellaista mitä hittoa -kamaa.

Please Don’t Destroy + SNL

Paras asia, jonka Saturday Night Live on tehnyt vuosikausiin: palkannut some-suositun sketsiryhmä Please Don’t Destroyn – siis parikymppiset Ben Marshallin, Martin Herlihyn ja John Higginsin – käsikirjoitustiimiinsä. Heidän sketsivideonsa (esimerkiksi tämä rokotussketsi) ovat olleet huippuja, ja nyt heidän kädenjälkeään on nähty myös SNL:ssä – myös kameran edessä.

Uusi The Lonely Island?

Kahdella kolmesta Please Don’t Destroyn jäsenestä on muuten perhesiteitä SNL:ään. Ovat kuitenkin niin hauskoja, ettei edes tarvitse valittaa nepotismista.

PS. Logan Roy sucks. Hän on kusipää-kusipää. Ja minkäikäinen Shiv Roy on? Kuvittelin että  noin nelikymppinen, mutta google kertoi näyttelijä Sarah Snookin olevan vasta 33-vuotias. Nyt mietin Shivin ikää aina kun hän on ruudussa. Ja tämä ei ole kommentti Sarah Snookin ulkonäöstä, vaan Shivin yleisestä vibasta. Ei ole kolmekymppisen viba. Plus hänen puolisoaan esittävä Matthew Macfadyen on 47.

PPS. Miten minä tajusin vasta kirjaimellisesti tällä sekunnilla, että Matthew Macfadyen on hitto vie Mr. Darcy!!! SIITÄ minä hänet tunnen.

LUE MYÖS:

10 asiaa, jotka tiedän Successionista näkemättä jaksoakaan
Kategoriat
Leffat Musiikki Sarjat

Viime aikojen suosikkiasioita: Netflixin rom com -kulttuuriteko ja komediasarja, jota ilmeisesti rakastankin

Kirjoitus on alun perin julkaistu 6.8.2021 Lilyssä.

Suosikkiasia: Brooklyn Nine-Nine (ilmeisesti), Ted Lasso ja 2000-luvun vaihteen rom com -klassikot.

Kuvat: NBC / Brooklyn Nine-Nine, Apple TV+ / Ted Lasso, Billie Eilish / Happier Than Ever, Netflix / He’s All That

Hoi, hyvää elokuuta!

Joo joo, elokuu vasta, mutta väistämättä mieli alkaa kääntyä jo syksyyn. Vaikka IHAN KESÄÄ VIELÄ. Mulla on lomakin edessä ja kaikkea. Keulitaan nyt silti vähän ja kerrotaan, että minä pidän alkusyksystä. Ja oikeastaan tavallaan siitä synkästä ja ankeasta syksy-syksystäkin. Sopii luonteelleni. Toki, ei tarvitsisi olla ihan niin pimeää. Ja toki, se kylmyys ja sade ja kaamosväsymys ja hei vaan valoisat illat ja auringonpaiste ja en minä jaksa lenkille lähteä kun on kylmä ja sataa vetää vaakatasossa……..

Sori, eksyin aiheesta. Olin sanomassa, että edessä vaaniva syksykin on ihan jees. Ihan jees. Ainakin ne about kolme päivää, kun on se täydellinen keli jolloin villapaita riittää päällystakiksi ja tarkenee paljain nilkoin.

Pitää laittaa tekoon Suosikkiasioiden perinteinen syksyn uutuussarjakatsaus… nyt kuitenkin viime aikojen suosikkiasioita. Koska en ole edelleenkään saanut aikaiseksi järkevämpää postausta.

Brooklyn Nine-Nine / Netflix

Haluaisin kovasti, että mulla olisi antaa jotain cooleja uusia sarjavinkkejä, mutta olen katsonut viime viikot vain Brooklyn Nine-Nineä. Ja siis sehän on ihan cool (ja cool ja cool ja cool ja cool ja cool), mutta uusi se ei kyllä ole. Tosin viimeinen, kahdeksas tuotantokausi taitaa alkaa tässä kohta (näemmä 12.8.) joten on se edes vähän ajankohtainen. Mutta joo. Mulla on vähän ristiriitainen suhde Brooklyn Nine-Nineen. Tai siis niin ristiriitainen kun nyt hassuun komediasarjaan voi olla. Pidän kyllä siitä eikä tämä ole ensimmäinen kierros kun katson sitä, mutta… en tiedä… joku siinä mättää. Se on siis hyvä, tietysti! Mutta en RAKASTA sitä niin paljon kuin voisi kuvitella mun rakastavan sarjaa, jonka toinen luoja on Mike Schur, jonka pääosassa on ex-SNL-tähti (Andy Samberg), jossa on muitakin huippuja näyttelijöitä (oikeastaan taidan pitää ihan kaikista!), joka ottaa kantaa myös tärkeisiin asioihin, joka on fiksu ja terävä ja ajankohtainen ja joka saa minut nauramaan ääneen…. hetkinen, rakastanko sittenkin Brooklyn Nine-Nineä??  En ole enää varma. Noh, sitä minä olen joka tapauksessa katsonut. Olen nyt kolmoskaudessa. Parasta on se, että koska en ole katsonut jaksoja kolmea miljoonaa kertaa, en muista kaikkea ulkoa. Kuten sitä, kuka voittaa Halloween Heistit.

Ted Lasso / Apple TV+

Olen minä jotain coolia ja uuttakin katsonut, Ted Lasson kakkoskausi nimittäin alkoi kaksi viikkoa sitten. Jos et ole vielä tutustunut Ted Lassoon, suosittelen lämpimästi. Se on loistava ja loistavaa vastalääkettä kaikkeen ikävään jota maailmassa tapahtuu (siis oikeasti, nyt on jo Delta plus?? Camoon maailma! Chill!). Puhun usein mieltä lämmittävistä sarjoista, ja Ted Lasso jos joku on sellainen. Tosin ongelma, joka ei lämmitä mieltä: typerä Apple TV+ on mennyt päättämään, että se julkaisee jaksot yksi kerrallaan, yksi per viikko. Hei Apple, mitä hittoa, onko nyt vuosi 2005? Let me binge watch!! Hyvä on, on tälläkin julkaisurytmillä puolensa. Ainakin se, että jos kaikki jaksot olisivat tulleet kerralla, olisin katsonut ne jo.

Billie Eilish / Happier Than Ever

Olen kuunnellut repeatillä tätä Billie Eilishin Happier Than Ever -kappaletta. Kuinka loistelias! Ekan kerran kun kuulin kappaleen toisen puoliskon, suustani taisi päästä automaattinen daaaaaaamn.

The Macarena Theory

Oikeasti tämä taitaa olla TikTok-vinkki, mutta koska en ole ottanut sitä kunnolla haltuun, mun tapauksessa tämä on enemmänkin IG-vinkki. Viime aikojen suosikkiseurattavani Instassa on The Macarena Theory. Parikymppinen brittityyppi Amy-Beth julkaisee videoita itsestään tanssimassa Macarenaa kaikkien mahdollisten kappaleiden tahtiin. ”Proving my theory you can do the Macarena to any song”, hän kirjoittaa. Olen saanut hänen videoistaan paljon iloa! 😀 On siis TikTokissa myös.

Sinussa on se jokin / Netflix

Tämä on tärkeää: Netflixissa julkaistaan 27. elokuuta Sinussa on se jokin -leffa. Siis UUSI Sinussa on se jokin -leffa, jota tähdittää sometähti Addison Rae. Mullahan olisi tästä paljonkin sanottavaa, koska olen 2000-luvun vaihteen teinejä, joka on todellakin katsonut VHS-kasetilta sitä OIKEAA She’s All Thatia.  Tämä uusi on englanniksi He’s All That eli nyt Am I a bet? Am I a fucking bet? pääsee sanomaan leffan miespääosan esittäjä. Tosin toivottavasti ei sano, jotain respectiä sentään Laney Boggsin suuntaan (Rachael Leigh Cook esittää muuten Sinussa on se jokin 2.0.:ssa Addison Raen äitiä). Mutta asiaan: Netflix tajusi sentään ennen 2.0:aa tärkeänä kulttuuritekona lisätä katsottavaksi sen OIKEAN, vuoden 1999 Sinussa on se jokin -elokuvan. Se on tainnut olla siellä kyllä jo aiemminkin, mutta väittäisin, että on jossain kohtaa poistunut listoilta. Vai olenkohan väärässä? Anyways, pitäisi olla pakollista katsoa klassikko ennen kopiota. Kuulostan btw siltä kuin She’s All That olisi jotain suurempaa kuin höttöinen –  ja näin valveutunein silmin melko ongelmallinenkin – teini-rom com. Jos 2.0.:n traileria on uskominen, jotkut asiat eivät muutu 22 vuodessa. Anteeksi vaan, mutta missä maailmassa Laney Boggs 2.0. Cameron (Tanner Buchanan) on ”total disaster”?? Olen vähän pettynyt, ettei Cameronilla ole silmälaseja ”piilottamassa” hänen täysin konventionaalinen komeutensa.

Toivottavasti saan edes koreografioidun tanssikohtauksen!! Koska olen jo niin syvällä tässä koko hommassa, niin kerrottakoon vielä, että muistan She’s All Thatia parodioivasta Not Another Teen Moviesta (tietysti olen nähnyt kyseisen vuoden 2001 mestariteoksen, etten jopa leffateatterissa) aina yhden vitsin: ”Funny, isn’t it? You would never suspect that everyone in this school is a professional dancer.”…. mutta sitä en muistanut, että kyseisen vitsin heitti Ted Mosby. OMG!  Sitä oppii jotain uutta joka päivä.

PS. Onko Outer Banks hyvä sarja? Hämäännyn aina kuvittelemaan, että mun kuuluu katsoa jotain sarjaa, jos kaikki muutkin katsovat sitä. Ja selkeesti kaikki katsovat, kun on Netflixin katsotuin just nyt.

LUE MYÖS:

19.11.2018 Analysoiminen pilaa romanttiset komediat
Suosikkisarja just nyt: maagisen hyvä Ted Lasso
Kategoriat
Dokumentit Musiikki Tyypit

Oodi Pinkille (ja tsemppibiiseille)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 8.6.2021 Lilyssä.

Suosikkityyppi: Pink

Kuva: Amazon Video / Pink: All I Know So Far

Miksi olen joskus lakannut kiinnittämästä huomiota Pinkiin? Tai siis P!nkiin, muusikkoon, oikealta nimeltään Alecia Moore. Pink rocks!

Katsoin tovi sitten Amazon Primestä löytyvän Pink-dokkarin All I Know So Far (ohjaaja Michael Gracey). Suositus sille, oikein mainio. On aina mielenkiintoista päästä kurkistamaan supertähtien pään sisään ja tavalliseen arkeen. Tai tavalliseen ja tavalliseen, dokkari oli kuvattu Pinkin vuoden 2019 Beautiful Trauma -maailmankiertueen aikana (ihmismassoja täpötäysillä stadioneilla!). Dokkarin kantavana teemana on Pinkin tasapainottelu uran ja äitiyden kanssa; hänen aviomiehensä Carey Hart ja lapset Willow ja Jameson olivat kiertueella mukana.

Ensinnäkin täytyy sanoa, että Willow ja Jameson ovat supersuloisia tyyppejä! Ja että Pink ja Carey vaikuttavat huipuilta vanhemmilta – ei välttämättä kaikein helpoin homma kasvattaa kohteliaita ja fiksuja lapsia kiertuebusseissa ja hotellihuoneissa ympäri maailmaa. Mutta ainakin dokkarin perusteella perheen kiertuearki pelitti hyvin. Ja vaikka tämän pitäisi olla jo näin 2020-luvulla ihan normihomma, niin oli myös kiva nähdä ja kuulla kuinka Carey Hart oli jättänyt oman uransa taka-alalle (on ex-motocrosskuski) ja tuki vaimonsa uraa täysillä.

Perheihastelun jälkeen palaan kysymykseeni: miksi olen lakannut kiinnittämästä huomiota Pinkiin?? Täydellinen esikuva, joka on tehnyt pitkän ja menestyksekkään uran olemalla just sellainen kuin on. Äärihienoa. Muistan pieniä välähdyksiä Pinkin vuoden 2000 julkaistusta debyyttialbumista Can’t Take Me Home. Oli vielä sitä pinkkitukkaista R&B-Pinkiä, ja 11-vuotias esiteiniminä on todellakin kuunnellut You Make Me Sickiä ja There You Go’ta.

Vielä paremmin muistan kakkosalbumi Missundaztoodin. Just like a Pill, Get the Party Started, Family Portrait, Don’t Let Me Get Me… loistavia kappaleita! Tämä nyt saattaa olla tällaista 30-vuotiaan itsereflektointia ja nostalgista lätinää, mutta näin aikuisiällä olen kiitollinen että omina teinivuosina mulla oli Pinkin kaltainen esikuva – muistan, että esimerkiksi Don’t Let Me Get Me oli mulle tärkeä ja merkityksellinen kappale. Vaikka siinä lauletaankin, että I wanna be somebody else, Pink ei koskaan ollut mitään muuta kuin Pink. Se oli inspiroivaa ja tärkeää nähdä.

Mun päähän on hyvin vahvasti porautunut tämä säkeistö:

LA told me, ”You’ll be a pop star,
All you have to change is everything you are.”
Tired of being compared to damn Britney Spears
She’s so pretty, that just ain’t me

Ja ikuisesti koko tämä musiikkivideo:

Kun nyt tälle memory lanelle lähdettiin, niin vielä yksi Pink-muisto: rakastin Funhouse-levyä. Se on julkaistu 2008, samana vuonna kun minä kirjoitin ylioppilaaksi. Mulla oli se CD:llä ja kuuntelin sitä läpi välivuoteni autolla ajaessani. Kuuluu teini-iän ja varhaisaikuisuuden välimaaston soundtrackiini. ”This used to be a funhouse, but now it’s full of evil clowns…” 

… ja itse asiassa rakastan myös I’m Not Dead –levyä. Tai ainakin sen kappaletta U + Ur Hand, joka on täydellisen feministinen jätä minut rauhaan -kappale. Plus Who Knew on ikuisesti sydäntäsärkevä. Senkin musiikkivideo on porautunut aivoihini.

Jotenkin olen vuosien varrella menettänyt yhteyteni Pinkiin, mutta nyt olen parin päivän ajan hengaillut nostalgisessa Pink-YouTube-kuopassa. Ja kuunnellut myös hänen uudempia kappaleitaan. Tai siis kyllähän 2010-luvultakin on paljon mulle tuttuja hittejä, en nyt niin täydellisesti ole Pinkiä unohtanut. On pitänyt elää aika kiven alla jos on välttynyt kuulemasta vaikkapa Just Give Me a Reasonia tai Fuckin’ Perfectiä.

Pink-kuoppaan on kuulunut myös haastattelupätkien katsomista, ja niiden perusteella voin antaa Pinkille kaikkein tärkeimmät julkkispisteet: hän vaikuttaa hyvältä tyypiltä ja ystävälliseltä ihmiseltä. Ja kuten jo sanottu, mainiolta äidiltä.

Ikuisena tsemppibiisien puolestapuhujana sanottakoon myös, että Pink loistaa silläkin saralla: Raise Your Glass, Get the Party Started, So What, Just Like Fire, Try, Fuckin’ Perfect, Wild Heart Can’t Be Broken… 

Ja viimeisenä dokkarin nimikkokappale (vai toisin päin?) All I Know So Far. Damn, loistava tsemppibiisi! Luin, että Pink kirjoitti sen tyttärelleen.

You throw your head back, and you spit in the wind
Let the walls crack, ’cause it lets the light in
Let ’em drag you through hell
They can’t tell you to change who you are
That’s all I know so far
And when the storm’s out, you run in the rain
Put your sword down, dive right into the pain
Stay unfiltered and loud, you’ll be proud of that skin full of scars
That’s all I know so far

= PINK ROCKS!

PS. Pink kuuluu kyllä keikkabucketlistille. Kaikki nuo nostalgiset hitit yhdistettynä niihin show-juttuihin ja akrobatiameininkeihin, joista Pink on tunnettu. On varmaan superhieno keikkakokemus.

PPS. Onnistuin jo rikkomaan yhden parvekekukan. En siis tappamaan, rikkomaan. Oh well.