Kategoria: Dokumentit

Kategoriat
Dokumentit Suosittelen

Netflix-dokkari, jonka haluaisin pyyhkiä mielestäni

Kirjoitus on alun perin julkaistu 8.1.2020 Lilyssä.

(Suosikki?-)inhokkidokkari: Don’t Fuck With Cats: Hunting an Internet Killer (suom. Näpit irti kissoista: Nettitappajan jäljillä) / Netflixissä

Sisältövaroitus heti alkuun: dokumentti ei sovi herkille.

Kuva: Netflix

Tämä kirjoitus ei kerro suosikkiasiasta. Ei lainkaan. Vihasin Netflixin tuoreehkoa Don’t Fuck With Cats: Hunting an Internet Killer -kohudokkaria syvästi. Luulen, että niin vihasi moni muukin.

Toisaalta tämä kirjoitus ehkä jollain kiistanalaisella tasolla kertookin suosikkiasiasta. Tosin hyvin ongelmallisesta ja häiritsevästä sellaisesta (nauru ja kissanpentuindeksi on noin miinus viisi miljoonaa). En pysty kiistämään, etteikö Don’t Fuck With Cats olisi ollut hyvin koukuttava true crime -dokumentti. Silti, jos nyt saisin valita, en olisi koskaan katsonut kyseistä dokkaria. Tai jos voisin pyyhkiä sen muististani, tekisin niin. En pidä siitä, että se kummittelee ajatuksissani.

En suosittele Don’t Fuck With Catsia missään tapauksessa. Ja toisaalta suosittelen, varsinkin jos pitää true crimestä. Kannattaa vaan tietää mitä on tekemässä, jos painaa playtä.

Minä en tiennyt. Oli joulun välipäivät, ja selasin laiskasti Twitteriä. Yksi seuraamani fiksu tyyppi kirjoitti jotain suosituksen kaltaista Don’t Fuck With Catsista. Minä hölmö päätin tsekata, mistä on kyse. En edes tiennyt, että kyseessä oli hyvin ahdistaviin tositapahtumiin perustuva dokkari. Nimi hämäsi, Don’t Fuck With Cats ei kerro kauhean paljon… tai lähinnä vie ajatukset kivoihin kissavideoihin (alaotsikko Hunting an Internet Killer on jo ihan selittävä, mutta taisin sivuuttaa sen). Kyseessä ei ole kivat kissavideot.

Toistan: KYSEESSÄ EI OLE KIVAT KISSAVIDEOT!!! Päinvastoin.

Don’t Fuck With Cats on inhottava. Ja ahdistava. En usko, että kukaan ihminen, jolla on sielu ja sydän pystyy katsomaan sen tuntematta vastenmielisyyttä ja raivoa. Minä katsoin sitä pitkiä pätkiä kädet silmien edessä. Se on myös hyvin ongelmallinen ja kyseenalaisia valintoja täynnä oleva dokumentti. Tuntuu, että siinä pelataan sen sieluttoman ihmispaholaisen pussiin, josta se kertoo. Toisaalta en tiedä, miten kyseinen, Kanadan historian tunnetuimpiin kuuluva ällöttävä rikosmysteeri olisi voitu kehystää, jotta siinä ei olisi käynyt niin. Ehkä ei mitenkään, mutta varmuudella ei ainakaan noin.

Oikeastaan tuntuu siltä, että Don’t Fuck With Catsista kirjoittaminenkin on jotenkin väärin. Onnistuu se siis ainakin ajatusten herättämisessä. Ja jos sulkee silmänsä kaikilta ongelmallisuuksilta, pohjalla on kyllä mielenkiintoinen, joskin ahdistava ja ihan liian paljon pahoja juttuja näyttävä true crime -dokumentti.

Olisi vain pitänyt ensin googlata, mistä se kertoo. Olisin osannut varautua. Tai olla katsomatta.

Kolmiosainen true crime -dokkari Don’t Fuck With Cats: Hunting an Internet Killer (suom. Näpit irti kissoista: Nettitappajan jäljillä) löytyy Netflixistä.

Kategoriat
Dokumentit Leffat Sarjat

Neljä (+viisi) Netflix-tärppiä toukokuuhun

Kirjoitus on alun perin julkaistu 3.5.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: Netflix!

Kuvat: Netflix

Joskus Netflixistä ei tunnu löytyvän mitään kiinnostavaa, joskus se taas puskee liukuhihnalta ulos toinen toistaan mielenkiintoisimpia sarjoja, dokkareita ja leffoja. Toukokuu vaikuttaa olevan jälkimmäisen kategorian kuukausi.

Tässä muutama toukokuun Netflix-tärppi:

1. Wine Country (tulossa 10.5.)

Jos olet lukenut tätä blogia aiemmin, ehkä jo tiedät, että Amy Poehler on ehdoton suosikkityyppini. Ja jos Amy Poehler ohjaa ja tuottaa leffan, jossa hän itse näyttelee ja jonka hän roolittaa koomikkoystävillään (jotka sattuvat Amyn lailla olemaan Saturday Night Liven legendoja), minä todellakin katson sen leffan. En välitä edes siitä, että trailerinsa perusteella kyseinen leffa vaikuttaa harvinaisen epähauskalta siihen nähden, että se on täynnä harvinaisen hauskoja naisia.

Wine Country on Amyn debyyttielokuva ohjaajana. Leffassa naisporukka matkaa Kalifornian viinimekkaan Napaan juhlistamaan Rebeccan (Rachel Dratch) 50-vuotisjuhlia. Dratchin ja Poehlerin lisäksi SNL-veteraanien täyttämään näyttelijäjoukkoon kuuluvat muun muassa Maya Rudolph, Ana Gasteyer, Tina Fey, Paula Pell ja Emily Spivey. Luotan siihen, että tuo hauskojen naisten joukko on saanut aikaiseksi jotain muutakin kuin epähauskaa keski-iänkriiseilyä viinin lipittämisellä höystettynä.

2. Knock Down The House

Ohjaaja Rachel Lears osui sattumalta jättipottiin, kun hän alkoi tekemään dokumenttia neljästä naisesta, jotka asettuivat ehdolle Yhdysvaltojen vuoden 2018 kongressivaaleissa. Yksi näistä ison rahan ehdokkaita vastaan asettuneista, politiikan ulkopuolelta tulleista naisista oli nimittäin Alexandria Ocasio-Cortez, josta on sittemmin tullut uuden ajan politiikan supertähti. Learsin ohjaama Knock Down The House näyttää, miten ruohonjuuritasolta altavastaajana pidetty Ocasio-Cortez, nyt 29, nousi kongressiin.

Mainio dokkari on inspiroiva ja yllättävän koskettavakin. Ocasio-Cortezin lisäksi siinä seurataan Amy Vilelan, Cori Bushin ja Paula Jean Swearenginin kampanjoita. Kaikilla heillä on jotain, jonka vuoksi taistella.

3. Dead to Me

Jen ja Judy ystävystyvät suruterapiassa. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin kuin ulospäin näyttää, Judylla on nimittäin synkkä salaisuus. Olen ehtinyt katsoa ekan jakson ja olen koukussa, draamakomedia toimii näemmä ainakin mun kohdalla. Yksi syy lienee se, että pidän sen näyttelijöistä, päärooleissa ovat Christina Applegate ja  Linda Cardellini, sivuroolissa huippu James Marsden.

Aiheensa ja tunnelmansa puolesta Dead To Me muistuttaa Facebook Watchin Sorry For Your Loss -sarjaa, jota en voi kehua tarpeeksi. Dead To Me’ssä taitaa vain olla ripaus enemmän huumoria. Ja mysteeri!

4. The Society (tulossa 10.5.)

Mysteereistä puheen ollen… The Societyssa rikkaan pikkukaupungin teinien on rakennettava oma yhteiskuntansa, kun kaikki muut katoavat. Yhdistelmä Kärpästen herraa, The Leftoversia ja Riverdalea?

PS. Eikö mikään mainituista nappaa? Netflixin tuoreissa ja tulevissa lisäyksissä on paljon muutakin mielenkiintoista. Kuten…

  • When They See Us (tulossa 31.5.): Ava DuVernayn luoma tositapahtumiin perustuva minisarja kertoo New Yorkia vuonna 1989 kuohuttaneesta rikoksesta.
  • Easy, kolmas kausi (tulossa 10.5.): Chicagoon sijoittuvan antologiasarjan vikalla kaudella jatketaan ilmeisesti edellisiltä kausilta tuttujen tyyppien tarinoita.
  • Lucifer, neljäs kausi (tulossa 8.5.): Netflix pelasti Foxin hylkäämään yliluonnollisen draamakomedian/poliisisarjan. Helvetistä karannut paholainen Lucifer Morningstar (Tom Ellis) kohtaa neljännellä kaudella muun muassa ensimmäisen rakkautensa Eevan.
  • New Girl, seitsemäs kausi: oli jo aikakin saada New Girlin viimeinen kausi Netflixiin. Yksi kaikkien aikojen parhaista hyvän mielen sarjoista sanon minä!
  • Great News (Hyviä uutisia), ensimmäinen kausi: höpsö, mutta fiksu komediahelmi, joka ei koskaan löytänyt tarpeeksi yleisöä NBC:llä. Se lopetettiinkin vain kahden kauden jälkeen. Great News olisi ansainnut parempaa, se on mainio sarja! Näyttelijöiden joukosta löytyy muun muassa Nicole Richie.

LUE MYÖS:

20.12.2018 Yksi vuoden parhaista sarjoista löytyy Facebookista – ilmaiseksi
16.10.2018 Elämänohjeita hauskoilta ja viisailta naisilta
Kategoriat
Ajattelin tänään Dokumentit Suosittelen

Mokasitko töissä? Katso Netflixin FYRE-dokkari!

Kirjoitus on alun perin julkaistu 21.1.2019 Lilyssä.

Suosikkiasia: Kun omat virheet eivät tunnukaan niin suurilta

Kuva: Netflix

Hyvää maanantaita!

Tuntuiko työviikon aloitus hankalalta? Sätitkö itseäsi jonkun pikkuvirheen takia, tunsitko itsesi epäpäteväksi työntekijäksi? Kyseenalaistitko oman osaamisesi, epäonnistuitko jossain asiassa? Mokasitko?

Huoli pois, mokia ja epäonnistumisia sattuu kaikille! Ja jos et vakuutteluista huolimatta tunne oloasi päteväksi ja osaavaksi tyypiksi, katso Netflixin tuore dokkari FYRE: The Greatest Party That Never Happened (suom. FYRE: Luksusfestivaali, joka lässähti). Sen katsottuaan tuntee itsensä vallan loistavaksi työntekijäksi.

Moka? Mikä moka? Pyh ja pah, ainakaan en järjestänyt eeppisen epäonnistuneita ”luksus”festareita, joissa pieleen meni kaikki mahdollinen. Siis KAIKKI.

Virhe asiakkaan kanssa? Kirjoitusvirhe tärkeässä jutussa? Epäonnistunut työtapaaminen? Kokous helvetistä? Ihan sama, ainakaan en käyttänyt miljoonia ja miljoonia jonkun toisen rahoja, hyväksikäyttänyt satojen ihmisten työpanosta, huijannut, valehdellut ja tullut tuomituksi kuudeksi vuodeksi vankilaan törkeästä petoksesta.

FYRE -dokkari laittaa asiat kivasti perspektiiviin. Omat mokat tuntuvat kovin minimaalisilta kun niitä vertaa vuonna 2017 järjestettyyn – ja pikaisesti peruttuun – Fyre Festivaliin. Bahamalle suunnitellun festarin piti olla upea ja ainutlaatuinen elämys. Sitä promosivat Bella Hadidin, Kendall Jennerin ja Emily Ratajkowskin kaltaiset supervaikuttajat. Mainosvideolla huippumallikatras paistatteli päivää luksusjahdilla. Meri kimmelsi, samppanjapullot poksuivat auki. Sosiaalinen media täyttyi mystisistä oransseista laatikoista: #fyrefestival! Liput maksoivat tuhansia ja tuhansia dollareita, niillä piti saada yksityiskoneita, merenrantahuviloita ja huippukokkien valmistamaa fine diningia. Eipä saanutkaan, sai katastrofaalisen kokemuksen keskellä ei mitään, onnettoman telttamajoituksen, kuivaa leipää ja huolen siitä, miten koskaan pääsee kaaoksen keskeltä kotiin.

Nuori yrittäjä Billy McFarland ja räppäri Ja Rule päättivät järjestää kaikkien aikojen bileet Bahamalla. Ei mennyt ihan putkeen. Termi epic fail taidettiin keksiä juuri Fyre-festivalia varten. Ja Rule pesi kätensä koko sopasta, Billy joutui vankilaan.

Dokkari näyttää, miten katastrofi pääsi syntymään. Ääneen pääsee moni työntekijä, jotka hekin joutuivat huijatuiksi ja hyväksikäytetyiksi. Moni yritti tehdä parhaansa, vaikka pomo oli täydellisen kyvytön. Eniten harmittaa paikallisten puolesta. Bahamalainen ravintolayrittäjä Maryann Rolle kertoo käyttäneensä ruokatarjoiluihin ja palkkojen maksuun 50 000 dollaria omia rahojaan, joita ei koskaan saanut takaisin. Dokkarin julkaisun jälkeen hänelle on kerätty rahaa GoFundMe:n kautta. Guardianin mukaan lahjoitussumma oli sunnuntaina noussut jo 80 000 dollariin. Jotain hyvääkin siis.

Surullisenkuuluisa festari on ollut viime päivät kovaa huutoa sosiaalisessa mediassa. Pari päivää ennen Netflixiä oman Fyre-dokkarinsa julkaisi Hulu. Fyre Fraud -dokkari sai itse McFarlandin selittelemään katastrofia, ilmeisesti tekijät maksoivat haastattelusta ison summan. Niin tai näin, Netflixin versiokin on vallan mainio. Sen tekemisessä oli mukana Jerry Media -yhtiö, joka oli osaltaan promoamassa myös itse festaria. Hieman kyseenalaista ehkä, mutta ainakin tuloksena on paljon sisäpiiritietoa siitä, miten koko sekasotku edes oli mahdollinen.

Jees, se kirjoitusvirhe siinä kolumnissani, se joka on harmittanut tähän päivään asti… se tyhmä kysymys jonka kysyin siltä tärkeältä tyypiltä… se virhe, jonka muistan vieläkin, vaikka sen tekemisestä on kulunut kohta kymmenen vuotta… pikkujuttuja! Töissä voisi mokata niiiiin paljon pahemminkin.

FYRE: The Greatest Party That Never Happened katsottavissa Netflixissä