Tekijä: Maisa

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Sarjatärppi: The Boys (eli tarina kohtalosta ja Dean Winchesteristä)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.9.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja: The Boys (Amazon Prime)

Kuva: Prime Video

(TLDR: suositus Amazon Primen supersankariparodia The Boysille. Se on sekopäinen, verinen ja väkivaltainen, mutta samalla hauska, fiksu ja hyvin tehty.)

Tämä kirjoitus kaipaa pohjustuksen.

Joskus huhtikuun kieppeillä aloin katsoa Supernaturalia. Se oli oikein pätevä eristäytymisajan sarja: hauska, kummallisen koukuttava, fiksu ja paikoin yllättävän koskettavakin. Plus sitä oli kolmetuhatta jaksoa (=14 tuotantokautta). Kirjoitin tuolloin, kuinka Supernatural oli miljoona kertaa parempi kuin olin kuvitellut (edelleen samaa mieltä!). Tuossa kirjoituksessa kutsuin itseäni Supernatural-rookieksi. Nyt, viitisen kuukautta eteenpäin, en ole enää rookie. Nyt olen lähestulkoon pro ja ylpeä  #SPNfamilyn jäsen. Nyt mulla on mielipide parhaasta kaudesta, parhaista jaksoista ja vaikka mistä muusta.

Tärkein mielipide: Dean Winchester on paras! Mitä fiktiivisiin tyyppeihin tulee, Dean Winchester sijoittuu hyvin korkealle mun suosikkilistalla. Poloinen piinattu sielu. Ollaan jopa siinä pisteessä, että olisin täysin valmis maksamaan rahaa jos se takaisi Dean Winchesterille onnellisen lopun. En kauhean paljon rahaa, sanotaan 10 euroa. Se on silti 10 euroa enemmän kuin olisin valmis maksamaan kenenkään muun fiktiivisen tv-sarjatyypin fiktiivisestä tv-sarjaonnesta.

Viimeisenä; Dean Winchesteriä esittää näyttelijä Jensen Ackles. Toivon hänellekin pelkkää hyvää, vaikuttaa vallan mainiolta tyypiltä.

Okei, pohjustukset pohjustettu.

Tuossa kolmisen viikkoa sitten päätin, että olin valmis viemään SPN-faniuteni uudelle tasolle. The Boys -tasolle. Tällä Amazon Primen supersankariparodialla ei noin ulkoisesti ole mitään tekemistä Supernaturalin kanssa, mutta koska olin jo lähes pro, tiesin paremmin. Supernaturalilla ja The Boysilla on yksi merkittävä yhteinen tekijä: Eric Kripke. Sama mies molempien sarjojen takana.

Katsoin yhden jakson. Se oli hyvä. Sekopäinen, mutta hyvä. Verinen, mutta hyvä. Paljon kirosanoja, paljon graafista väkivaltaa, ikävän paljon suolenpätkiä.

Kului pari tuntia. Sitten herra Ackles, arvon Dean Winchester, julkisti sosiaalisessa mediassa, mikä on hänen ensimmäinen roolinsa Supernaturalin jälkeen. Pienen ikuisuuden (=15 vuotta) kestänyt sarja on päättymässä ihan pian.

Se rooli? Soldier Boy. Sarjassa The Boys.

Kohtalon johdatusta, ajattelin luonnollisesti. Jos Dean hiton Winchester (hyvä on, Jensen Ackles) on mukana, voin kestää verta ja suolenpätkiä. Katsoin siis toisenkin jakson. Ja kolmannen. Ja koko ensimmäisen kauden. Siitäkin huolimatta, että Jensen Ackles hyppää remmiin vasta kolmannella kaudella, jota ei ole alettu vielä edes kuvaamaan.

En ole mikään kaikkein suurin supersankarifani. Marvel, DC… samaa kamaa kaikki mun päässä. Pidän kuitenkin The Boysista, jopa ilman Dean Winchesteriä. Ihan kaikille en kuitenkaan voi sitä suositella. Ne suolenpätkät… ensimmäisten reilun viiden minuutin jälkeen ymmärtää kyllä, miksi sarja on K18 ja miksi jokainen jakso alkaa varoitusteksteillä. Adult content, graphic language, graphic violence, nudity… 

Sekopäinen sarja. Mutta hyvä. Ja hauska! Eikä ollenkaan pelottava, miinus suolenpätkät. Satiiria, parodiaa, mustaa huumoria, komediaa ja toimintaa, sanoisin.

The Boys pohjautuu Garth Ennisin ja Darick Robertsonin samannimiseen sarjakuvaan. Se kertoo supersankareista, jotka ovat kauniisti sanottuna kusipäitä. Sarjassa heitä kutsuttaisiin sillä ikävällä c-sanalla. Supersankaripahisten toisella puolella on The Boys, hyvikset ja sarjan oikeat sankarit, jotka ovat ottaneet missiokseen paljastaa millaisia narsistisia, supervoimiensa väärinkäyttäjiä supersankarit oikeasti ovat. Narsisti numero 1 on Homelander, Captain American parodiaversio. Pisteitä näyttelijä Antony Starrille, joka tekee Homelanderista yhden tämän hetken kammottavimmista ja kiehtovimmista tv-sarjapahiksista.

Kaiken sekopäisyyden ohella The Boys kritisoi varsin terävästi sankarikultteja, vallanpitäjien väärinkäytöksiä, korruptiota ja äärimmilleen vietyä kaupallistumista. Ei siis pelkästään suolenpätkiä! Feministisestä näkökulmasta sarja ei saa täysin puhtaita papereita, mutta onko tuo nyt edes yllätys, kun nimi on The Boys.

The Boys on katsottavissa Amazon Primessa. Toisen kauden ensimmäiset kolme jaksoa julkaistiin 4.9. ja uusi jakso tulee katsottavaksi aina perjantaisin. Kolmas kausi (=Dean Winchester -kausi) on tilattu.

PS. Yhtä ikävää supersankaria esittää Gossip Girlistä tuttu Chace Crawford. Ollaan melko kaukana Upper East Sidestä, Nate Archibald…

LUE MYÖS:

Yllättävä suosikkisarja (eli miksi Supernatural on miljoona kertaa parempi kuin kuvittelin)
Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Loistava sarjauutinen: Schitt’s Creek tuli Suomeen!

Kirjoitus on alun perin julkaistu 3.9.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja: Schitt’s Creek (C More)

Kuva: CBC

Apua miten mainio sarjauutinen on mennyt multa ohi! Schitt’s Creekin, loistavan kanadalaisen komediahelmen, kaikki kuusi kautta ovat vihdoin ja viimein tulleet katsottavaksi Suomessa. Henkilökohtaisesti tietysti harmittaa, että sarja päätyi sellaiseen suoratoistopalveluun jota mulla ei ole, C Moreen, mutta huippua joka tapauksessa! (Ja rahallahan tuosta probleemasta selviäisi :D)

Schitt’s Creek on komediasarjojen aatelia. Se on juuri sellainen mieltä lämmittävä, iloa tuottava, naurattava hyvän mielen sarja, jollaisia pitäisi olla paljon enemmän. Just täydellinen tähän melko stressaavaan ja surulliseen hetkeen. Schitt’s Creekissä ei tapahdu mitään ikäviä asioita. Se on vaan rakkautta, iloa ja hyväksyntää koko sarja.

Noin päällisin puolin Schitt’s Creek saattaa vaikuttaa yhdeltä hassulta sitcomilta muiden joukossa. Se kertoo upporikkaasta Rosen perheestä, joka menettää rahansa ja joutuu muuttamaan pieneen Schitt’s Creekin kylään. Mutta one-linereiden ja yliampuvien vitsien takana on taitavasti rakennettuja, mieltä lämmittäviä kasvutarinoita, sydämen sulattavia rakkaustarinoita, huvittavia hahmoja ja fiksua komediaa. Se on simply the best.

Pari ensimmäistä kautta ovat hauskoja nekin, mutta vielä hieman huteria. Schitt’s Creek kuitenkin paranee mitä pidemmälle se etenee. Kolmoskaudesta eteenpäin sarja on täyttä komediakultaa.

Rakastan myös sitä, että Schitt’s Creekissä on vahva perhefiilis; sen ovat luoneet Eugene ja Dan Levy, isä ja poika, jotka esittävät sarjassa isää ja poikaa, Johnny ja David Rosea. Eugene Levyn lisäksi Schitt’s Creekissä nähdään myös toinen kanadalainen komedialegenda, Catherine O’Hara, joka ansaitsisi kaikki mahdolliset ja mahdottomat palkinnot roolistaan perheen matriarkka Moira Rosena. Palkintoja ansaitsisi myös Rosen perheen Alexis-tyttärenä nähtävä Annie Murphy. Koko mainittu nelikko on rooleistaan ehdolla tämän vuoden Emmy-gaalassa. Yhteensä Schitt’s Creek keräsi peräti 15 Emmy-ehdokkuutta.

LUE MYÖS:

12.1.2019 Komediasarja, joka on saatava katsottavaksi Suomeen
Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Kummallinen sarjakoukutus: Selling Sunset (eli aikuisten The Hills)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 1.9.2020 Lilyssä.

Suosikkisarja: Selling Sunset – Hollywoodin kiinteistönvälittäjät (Netflix)

Kuva: Netflix

Julkinen hätähuuto! Mulla on vapaapäivä, aurinko paistaa, pitäisi tehdä sitä ja tätä. Mitä olen tehnyt? Pessyt ikkunat? Käynyt juoksemassa? Ei, olen katsonut neljä jaksoa (ehkä enemmänkin, olen mennyt vähän laskuissa sekaisin) Netflixin Selling Sunset -realityä. Loistava sarja!

Send help.

Minähän en siis voi sietää reality-ohjelmia. Tämä ei johdu siitä, että pitäisin niitä hölmönä roskana, johon kenenkään ei pitäisi tuhlata aikaansa. Höpöhöpö sellaisille puheille. Reality-ohjelmat ovat hyvää todellisuuspakoa ja niitä ei pitäisi ylenkatsoa. Mutta mitä minuun itseeni tulee, en vaan jaksa välittää. Enää. Teininä välitin, katsoin kaikki mahdolliset MTV:n tosi-tv-sarjat. Sain yliannostuksen. Nyt mun pää hajoaa kaikesta feikkidraamasta ja käsikirjoitetusta ”todellisuudesta”.

Selling Sunsetissa kauniit ihmiset myyvät kauniita, kalliita koteja rikkaille. Se kertoo Los Angelesissa majaansa pitävästä kiinteistönvälitysfirmasta, The  Oppenheim Groupista ja sen työntekijöistä. Siinä on feikkidraamaa ja käsikirjoitettua ”todellisuutta”. Mun pää on kuitenkin yhä kasassa. Ja jatkan katsomista, koska mun on PAKKO saada tietää, kuka saa kaupattua sen hiton 40 miljoonan dollarin luksustalon.

Omat teinivuoteni ajoittuvat 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle, ja silloin telkkarin tosi-tv-tapaukset olivat Laguna Beach ja The Hills. Ainakin omassa MTV-kuplassani. En muista, että olisin katsonut niitä mitenkään superintohimoisesti, mutta koska lauseet ”What happens in Cabo, stays in Cabo”, ”Stepheeeen”, ”I want to forgive you, and I want to forget you” ja ”You KNOW what you did” soittavat hyvin vahvasti kelloja, taidan olla väärässä.

Oli miten oli, ei ole mikään ihme, että tällainen teininostalgisointiin taipuvainen kolmekymppinen on koukuttunut Selling Sunsetiin. Se on nimittäin täydellinen aikuisversio The Hillsistä. Se ei ole sattumaa, molempien sarjojen takaa löytyy sama mies, tuottaja Adam DiVello. Samanlaista draamaa, samanlaisia rakennettuja riitoja, samanlaisia juhlia, samoja keskusteluja, samaa ”todellisuutta”. Täydellistä!  Selling Sunsetissa saa vielä kaupan päälle ässäileviä, miljoonakauppoja hoitelevia tyylikkäästi pukeutuneita uranaisia. Ja kurkistuksia Los Angelesin miljoonalukaaleihin.

En edes jaksa kyseenalaistaa sitä, kuinka totta ne miljoonakaupat ja miljoonalukaalit ovat. Viihde on viihdettä.

Selling Sunsetin kolme kautta löytyy Netflixistä. Neljäs kausi mitä ilmeisimmin tulossa, vaikka Netflix ei olekaan vahvistanut sitä vielä.

PS. Yksi Selling Sunsetin kiinteistönvälittäjistä on näyttelijänäkin uraa tehnyt Chrishell Stause. Jos seuraa viihdeuutisia ja julkkisjuoruja, tietää että Stause oli naimisissa This Is Us -sarjasta tutun Justin Hartleyn kanssa. Liitto päättyi eroon, ilmeisesti hieman dramaattisella tavalla. Tämä erodraama on käsittääkseni osa Selling Sunsetin kolmoskautta.

Sitä odotellessa.

Nyt lähden lenkille.

LUE MYÖS:

28.11.2018 Reality-nostalgiaa ja 2000-luvun teinin MTV-tunnustuksia