Kategoriat
Hassua Leffat

Erään romanttisen komedian anatomia: jouluedition!

Kirjoitus on alun perin julkaistu 23.12.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: romanttiset komediat

Spoiler alert: kirjoitus sisältää juonipaljastuksia (= enemmän tai vähemmän koko juonen) Netflix original -elokuvasta, loisteliaasta klassikkoteoksesta Jouluprinssi (A Christmas Prince, 2017).

Kuva: Netflix

Rakastan romanttisia komedioita. Väittäisin, että rom comit ovat kuin pizza; hyvä pizza – tai hyvä rom com – voi olla supersupersuperhyvä, mutta vähän huonompikin on kuitenkin pizzaa. Kylhän sitä syö.

Kirjoitin lokakuussa postauksen Erään romanttisen komedian anatomia. Sen kirjoittaminen tuotti mulle hyvin paljon hupia. Siispä joulun kunniaksi Hyvän romanttisen komedian anatomian jouluedition.

Pitää varoittaa, on ehkä sitä vähän heikompaa pizzaa tarjolla. Osiin pilkottavakseni päätyi täydellisen hirvittävän upea tulevaisuuden selkeä jouluklassikko vuodelta 2017, Netflixin original leffa Jouluprinssi. Oli muuten vaikea valita, jouluteemaisia romanttisia komedioita on Netflixissä about 58 miljoonaa. Toinen toistaan upeampia kliseitä ja eye roll -hetkiä täynnä, oletan.

Kuten viimeksikin, tämä tarpeettoman pitkä kirjoitus sisältää melko lailla koko elokuvan juonen tiivistettynä mukahauskoihin, sarkastisiin läppiin. Eli vahva spoiler alert.

Kulkuset, kulkuset, let’s go!

Korkeat odotukset

Nuori toimittajaneito lähtee joulun alla ulkomaankomennukselle tekemään juttua komeasta prinssistä, josta ollaan kruunaamassa kuningasta, kertoo Netflix.

Tämä ei voi olla mitään muuta kuin joulukuus/viis loisteliasta, jouluun sopivaa eye roll -materiaalia, sanon minä.

Näitä elokuvia on kolme! Kolme! Jouluprinssi-trilogia! Käykö tässä niin, että ykkösen jälkeen on pakotettu katsomaan kakkonen ja kolmonen?

Odotan sitä, että leffa on niin huono että se on hyvä. Yksi parhaista leffatyypeistä.

Oikeastaan haluaisin vain katsoa Prinsessapäiväkirjat. Kuninkaallinen mikä kuninkaallinen.

Okei, skarppaa Maisa. Anna mahdollisuus Jouluprinssille.

Play.

Alkutekstit lupaavat loistavan kliseistä joululeffaa: talvinen New York! Joululauluja! Kaikki näyttää kuin postikortilta! Rockefeller Centerin joulukuusi! Radio City Music Hall! Central Park! Lumisadetta ja pilvenpiirtäjiä! CHRISTMAS!

Olemme päähenkilö Amberin (Rose McIver) työpaikalla. Odotan innolla, miten vääristyneen kuvan journalismista pian saamme. Rom com -journalismin dissaaminen on yksi suosikkiasioistani.

Voi, Amberin pitää kirjoittaa uusiksi diivailevan toimittajan juttu. Ikävien editointihommien tekeminen on kuitenkin tarpeen, koska ”muuten minusta ei tule oikeaa journalistia”.

Now Beat Magazine. Se on Amberin duunipaikka. Psssst. printti on kuolemassa, tyypit.

Päätoimittaja – tiukka nainen tietysti – kutsuu Amberin huoneeseensa. Lähettää kokemattoman Amberin juttukeikalle Aldoviaan. Koska muut ei ehdi. Tai jotain.

Aldovia, täydellistä. Onkohan se Genovian naapurimaa? Tai Arendellen?

Juoni alkaa hahmottua: on prinssi Richard (Ben Lamb), Aldovian kruununperillinen. Isä, kuningas Richard, on kuollut noin vuosi sitten… ja siirtymäaikaa on vuosi. Uusi hallitsija on löydettävä joulupäivään mennessä. Tietysti, joulupäivä on hyvä deadline jouluisessa rom comissa.

Prinssi Richard on juorulehtien mukaan limainen playboy, joka ei halua kuninkaaksi. Veikkaus, joka ei todennäköisesti saa kovin suurta kerrointa: ei tietenkään ole limainen playboy vaan isänsä kuolemaa sureva hyväsydäminen poikarukka.

Tapaamme Amberin kollegat. Antakaa kun kerron heistä. On kollega yksi ja kollega kaksi. He täyttävät lähes koko vähemmistökiintiön. Loppu.

Kollegat yksi ja kaksi ovat iloisia Amberin saamasta tilaisuudesta. Kolmikko katselee tietokoneelta prinssi Dickin kuvia. ”Ei minun tyyppiäni”, sanoo Amber. ”Jos käännytät pois vielä yhdenkin komistuksen joudun lyömään”, sanoo kollega 2. ”EN ETSI POIKAYSTÄVÄÄ”, sanoo Amber koska tämä on rom com. En etsi poikaystävää on pakollinen lause, rom com ei saa rom com -lautakunnan hyväksyntää ilman sitä.

Amber, rakas. Ja hyvät kollega yksi ja kollega kaksi…. MITÄ HITTOA? Miksi edes puhutte tästä? Miksi ihmeessä kuvittelette, että juttukeikka, jonka kohteena mies = mahdollinen poikaystävä??!?! Ei ei ei ei. Eye roll.

Btw, Amber suree eroaan. PLUS HÄN EI ETSI POIKAYSTÄVÄÄ.

Hei, Amberilla on suloinen kahvilanpitäjä-isä. Ja ilmeisesti kuollut äiti. ”Ota riskejä,”, isä neuvoo. Pidän sinusta, isä mikä lie nimesi olikaan.

Onneton meet cute

Saavumme Arendelliin. Sori, Aldoviaan.

Anna, sori Amber on  lentokentällä taksijonossa.  Ei muuten ole tähän mennessä saanut mitenkään minua puolelleen tämä meidän Amber. On melko mitäänsanomaton ja yksiulotteinen hahmo. Tylsä.

Meet cute ei ole meet cute ollenkaan. Prinssi Dick kiilaa taksijonossa Amberin ohi. Ilmeisesti kruununperijä on livahtanut maahan salaa, on kasvattanut kivan parran ja kaikkea.

”Itsekäs sika”, Amber huutaa Dickille, joka on itsekäs sika. Ei tunnistanut koska parta.

Ihan pieni eye roll Aldovialle. Naurettavan epäuskottava pittoreski satumaa. Olemmekohan jossain päin Eurooppaa? Oletettavasti, koko Eurooppahan on tietystä jenkkinäkökulmasta epäuskottavan pittoreskiä satumaata.

Luvassa on jouluaaton tanssiaiset! Täydellistä. Jouluaaton tanssiaisissa on tarkoitus kruunata prinssi Dick kuninkaaksi. Koska joulu ja hurraa! Tanssiaisiin on pari päivää.

Ennen niitä eli nyt prinssi Dickin on tarkoitus pitää lehdistötilaisuus – rauhoitella puheita joiden mukaan hän ei ota kruunua vastaan – mutta ei saavu paikalle. Dick mikä dick.

Reipas Amber ei halua missata tilaisuuttaan. ”En voi palata kotiin tyhjin käsin”, hän puhisee ja sujahtaa salaa linnaan. Koska ilmeisesti murtautuminen kuninkaalliseen palatsiin on asia, jota arvostetaan arvostetussa Now Beat Magazinessa. Anything for a good story.

Hups pieni valhe!

Amber jää kiinni! Mutta eipäs jääkään, sillä häntä luullaan prinsessa Emilyn ”amerikkalaiseksi kotiopettajattareksi”. Jännittävää! En arvannut, että saamme mukavan mistaken identity -käänteen.

Tosin, mitä hittoa Aldovia! Missä teidän turvatoimet?? Joku jenkkinainen vaeltelee linnassa ja te oletatte että hän on juuri se oikea jenkkinainen. (Oikean jenkkinaisen oli tarkoitus aloittaa työnsä vasta tammikuussa.) Kysykää nyt edes henkkarit! Eivät kysy, ja niin Amberista tulee Martha, prinsessa Emilyn henkilökohtainen opettaja. Hups vaan ja alaikäisen prinsessan seuraan ilman sen suurempaa huolta tai valvojia.

Amber/Martha törmää Dickiin ja kuningattareen. ”Partasi on kamala”, kuningatar sanoo pojalleen. Ei ole väärässä.

Parta ja niiaus. Olisi voinut kuvitella, että toimittaja olisi etukäteen vähän selvittänyt kuninkaallista protokollaa. Mutta ei meidän Amber.

Prinsessa Emily, ikää noin 12?, liikkuu kepeillä ja pyörätuolilla, hänellä on spina bifida eli hermostoputken häntäpään sulkeutumishäiriö (googletin). Emilyllä ja Dickillä on selvästi hyvin läheinen sisarussuhde. Veikkaus, joka ei tämäkään saa kovin suurta kerrointa: Amber ja Emily alkavat kaveerata, ja Dick alkaa siksi kiinnittää huomiota Amberiin.

Amber puhuu puhelimessa päätoimittajalleen. ”Pääsin sisälle valheen turvin”.”Mitä väliä” jne jne. MISSÄ ON TEIDÄN JOURNALISTINEN ETIIKKANNE, Now Beat Magazine!!

Työtä tehdessään journalistin on suositeltavaa ilmoittaa ammattinsa. Tiedot on pyrittävä hankkimaan avoimesti. T. JSN.

Toisaalta se jatkuu:

Jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää, journalisti voi tehdä haastatteluja ja hankkia tietoja myös tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla.

Onko Aldovian uuden hallitsijan kruunauskriisi yhteiskunnallisesti merkittävä seikka? Ehkä se on. Okei, carry on reportteri Amber.

Eye roll -katsaus: leffaa kulunut noin vartti. Toistaiseksi tapahtunut kaikkea pönttöä, mutta ei kovinkaan paljon varsinaisia eye roll -hetkiä. Pieni pettymys.

Tapaus prinsessa Emily. On noin puoli minuuttia ärsyttävä hemmoteltu kakara, kunnes ei enää ole. Nyt olen Team Emily ’til I die.

Okei, tämä ansaitsee eye rollin: prinssi Dick on pihalla ampumassa jousipyssyllä.

AMILY!

Amily (= Amber ja Emily) tulee pihalle Dickin seurauksi ja niin he bondailevat ja jousipyssyilevät.

Juhlat! Tapaamme serkku Simonin. Selkeästi tarinan pahis. Anna kun arvaan; haluaa kruunun?

Sivuhuomio: miksei prinsessa Emily – kuninkaan ja kuningattaren tytär – kelpaa kruununperijäksi jos angstaileva Dick ei halua?? Emily kuningattareksi!!!

Amilyn juttutuokio. ”Olet erilainen kuin muut”, Emily sanoo Amberille. Rasti ruutuun. Nyt ollaan rom com -naiseuden ytimessä. Rom com -nainen on AINA erilainen kuin muut.

Emily ei selkeästi pidä Simonista joten minäkään en pidä Simonista.

”Jos Richard luopuu kruunusta, Simon on seuraava perillinen ettekä te”, Amber kysyy Emilyltä.

Sitähän pohdin minäkin, mutta taas, olisi luullut Amber the toimittajan ottaneen selvää Aldovian perimysjärjestyksestä ennen juttukeikalle lähtöä. Ehkä siihen onkin syy, miksi vain korjailet muiden toimittajien tekstejä, Amber.

Juu, naiset eivät voi saada kruunua, Emily vahvistaa.

Emily for the win! <3

Nyt Amber jutskaa facetimessä kollega ykkösen ja kollega kakkosen kanssa. Taas höpistään, kuinka Amber taatusti ihastuu prinssiin. Hei, vähän ammattimaisuutta kiitos! Ja muistuttaisin taas journalistin etiikasta.

Google-tauko! Q: Where was A Christmas Prince filmed? A: The trilogy was filmed at Peles Castle, Sinaia, Romania. Tänks, Google. Kauniita maisemia.

Amber, mokoma nuuskija, muuten salakuvaa palatsia ja Dickiä jatkuvasti. Se on raivostuttavaa.

Tapaamme Lady Sophian. Tuskin menen kovin paljon metsään jos arvaan että on Dickin ex-tyttöystävä.

Nyt koristellaan kuusta. Kuollut kuningas Richard oli viime jouluna antamassa tammenterhon muotoista joulukuusenkoristetta kuningattarelle lahjaksi, mutta kuoli ennen kuin ehti antaa lahjaa. Onneksi kuningatar löysi sen ja nyt ripustaa kuuseen.

Pari eye rollia Lady Sophialle. Selvästi haluaa kuningattareksi joten pokailee Dickiä.

Iiik!! Emily tietää että ope Martha on oikeasti toimittaja Amber. On valmis pitämään salaisuuden koska haluaa Amberin kirjoittavan jutun. Haluaa, että maailma tietää minkälainen isoveljensä oikeasti on. Eli mukava tyyppi.

Amber utelee Emilyltä Sophiasta ja Dickistä. Ja joo, seukkasivat.

KLIK JA KLIK

Hyväntekeväisyystilaisuus Aldovian orpokodilla. Dickin pitäisi pitää puhe mutta on MIA.

Amily löytää Dickin orpokodin pihalta leikkimästä lasten kanssa. Klik kuuluu Amberin päässä. On nähnyt todellisen Dickin. Ehkä Dick ei enää ole dick vaan Richard.

Seuraavaksi Richardin klik: näkee siskonsa laskemassa mäkeä Amberin kanssa. Lumisota! Ja kaikilla on niin mukavaa, paitsi S:llä ja S:llä, Simonilla ja Sophialla, jotka sattuvat ohittamaan lumisotaleikin hevosrekiajelullaan. Luonnollisesti. Ovat kovin nyrpeitä. Luonnollisesti.

Ai niin, lumisodan tuoksinnassa Richard ja Amber muuten päätyivät päällekkäin lumihankeen ja tuijottamaan toisiaan romanttisesti silmiin. Koska tietysti. Se jos joku oli eye roll -hetki.

Todellinen prinssi alkaa paljastua. Hän kumoaa ennakkokäsitykseni”, Amber kirjoittaa muistiinpanoihinsa. Niin, hän muuten asuu palatsissa, oma kotiopettajan huone ja kaikkea.

Richard lähtee ratsastamaan, Amber varastaa hevosen ja lähtee perään. Mikä on journalistinen perustelusi tähän, Amber? Miksi on juttusi kannalta tärkeää seurata salaa prinssin ratsastuslenkkiä?

OMG!

Amberin hevonen heittää tämän selästään. Ja susi! Ou nou! Paitsi tietysti Richard pelastaa ja kohta ollaankin jo kuninkaan metsästysmajassa takkatulen äärellä puhumassa syvällisiä. Kuten miksi Richard ei halua kuninkaaksi ja sellaista, pientä small talkia you know.

Saamme tietää, että kuninkaan ja prinssi Richardin viimeiseksi keskusteluksi jäi se, kun prinssi kertoi ettei halua kruunua.

Richard näyttää isänsä päiväkirjoja, viimeinen merkintä on joululahjaruno kuningatterelle. SE TAMMENTERHO! Se koriste, se tarkoittaa jotain, runo viittaa selvästi siihen. Avatkaa se tammenterho!!

Paitsi ensin: melkein ensisuudelma, mutta ihahaa hirnahtaa hevonen ja se hetki kuihtuu siihen. Richard lähtee tsekkaamaan hevosia. Amber sen sijaan löytää kuninkaan piilottaman salakätkön, jossa on….

PAPERI, JONKA MUKAAN PRINSSI RICHARD ON ADOPTOITU.

O

M

G

Tietysti Amber ei antanut sitä lappusta Richardille, vaan vei omaan huoneeseensa.

Certificate on adoption. This is to certify that Richard Charlton has been formally adopted into the Charlton Family.

Kuinka kätevää, että salainen adoptiodokumentti on niin selkeästi laadittu raskauttava todiste.

Pisteitä silti Jouluprinssille, en osannut odottaa adoptiokäännettä.

Kollega kakkonen kehottaa Amberia kirjoittamaan adoptiotarinan koska mikä uutispommi! Amber ei halua koska Richard  blaa blaa blaa.

Lady Sophia on taas viettelemässä Richardia, Amber sattuu luonnollisesti paikalle. Eye roll. Paitsi että seuraavaksi Richard onkin pyytämässä Amberia kävelylle ja vannoo että ei tunne mitään Sophiaa kohtaan – jonka kanssa muuten erosi koska Sophia myi medialle tarinan heistä. Amber on kertomassa totuuden, itsestään tai adoptiopaperista, en ole varma. Mutta eipäs kerrokaan koska ENSISUUDELMA. Pitää sanoa, että ei ole minun suosikki rom com -parini lainkaan. Ei kemiaa. Kaksi tylsää, hajutonta ja mautonta puupökkelöä.

Samalla S+S hiippailevat Amberin huoneeseen ja löytävät tämän passin ja adoptiopaperit. Ilmeisesti Amber ei ole kovin pätevä salapoliisi-reportteri. Tärkeät dokumentit piiloon! Rookie mistake.

Villi veikkaus: kuningas Richard väärensi adoptiopaperin ennen kuolemaansa jotta Richard nuoremman ei tarvitse olla kuningas. Eli siis prinssi Richard olisikin oikeasti kuninkaan ja kuningattaren poika, ei adoptoitu.

Se tammenterhokoriste, se ratkaisee tämän homman, sanokaa minun sanoneen.

The Christmas Ball!

Kuninkaalliset jouluaaton tanssiaiset. Ennen niitä Richard on käynyt isänsä haudalla kertomassa että ottaa kruunun vastaan.

Emily on järjestänyt Amberille kuninkaallisen muuttumisleikin!

Lasken sekunteja siihen, että näemme Amberin laskeutumassa alas palatsin portaita täydellisessä iltapuvussa. Richard kääntyy katsomaan, henki salpautuu! You look beautiful, hän sanoo.

kolme, kaksi, yksi…. ja suurin piirtein noin tapahtuikin. Paitsi että koko juhlaväkin kääntyi tuijottamaan Amberia. Ooh ja aah ja upeaa. Eye roll.

Amberilla on iltapukunsa kanssa Converset KOSKA HÄN ON ERILAINEN KUIN MUUT. Tietysti.

”Mitä kaikki tuijottavat”, Amber kysyy Richardilta. ”Täydellisyyttä”, tämä vastaa ja EYE ROLL EYE ROLL EYE ROLL silmäni kääntyvät lähes ympäri niin vahva eye roll.

Nyt tanssitaan! ”Olet aidoin ihminen, kenet olen tavannut”, Richard sanoo Amberille. Just. Mutta ”Martha” ei sano mitään.

Sitten onkin jo kruunajaisten aika. Vannon sitä ja vannon tätä, Richard sanoo. ”Jos joku aateliston jäsenistä haluaa kiistää prinssin oikeuden kruunuun puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi”, kruunajaisia johtava pääministeri sanoo.

Ja Sophia, tietysti Sophia, läväyttää adoptiopaperin esille. PRINSSI ON ADOPTOITU! Ooh ja aah jälleen.

”Asia kävi ilmi samalla, kun kotiopettajatar paljastui journalistiksi”, Sophia jyrähtää.

Ja apua, se on totta. Samoin kuin totta on se, että Richard on adoptoitu. Mitä?!? Mun versio kuulosti paljon paremmalta.

Simon luonnollisesti ”asettaa itsensä ehdolle Aldovian lailliseksi kuninkaaksi”. Richard ryntää pois tanssisalista, Amber perässään. ”Nythän saat jymyjuttusi”, Richard sanoo vihaisesti. Ja ihan syystä. Team Richard!

Minä huutelen täältä, että katsokaa nyt hitto vie sinne tammenterhoon. Eivät katso. Feikkiope Amber ajetaan ulos palatsista. Ja Richard antaa anteeksi äidilleen. Kuningatar ei ollut voinut saada lapsia, siksi sala-adoptio. Mielenkiintoinen kuningaskunta tämä Aldovia. Ottakaa oppia House of Windsorista, siellä osataan nämä monarkian jatkuvuuteen ja verisiteisiin liittyvät pykälät.

Btw Emily oli ”ihme” eli kuninkaan ja kuningatteren biologinen lapsi. Sanon jälleen: Emily kuningattereksi. Tämän leffan ja Aldovian ehdoton MVP.

S+S menevät naimisiin koska kaksi pahista muodostaa yhden superpahiksen, ja nyt kaikki on valmiina Simonin kruunajaisiin. Nopeita käänteitä Aldoviassa.

STOP!

Amber on lentokentällä, puhuu isälleen. Isä sanoo jotain, josta Amberille tulee mieleen se tammenterho. VIHDOINKIN!

Ei lähdekään lennolla kotiin vaan ryntää takaisin palatsiin.

Simonia ollaan kruunaamassa kuninkaaksi paitsi että STOP! Amber ja tammenterho saapuvat paikalle.

Käy ilmi, että ennen kuolemaansa kuningas teki lisäyksen lakiin. Sen mukaan prinssin on laillinen perijä vaikka on adoptoitu. Kiva valta kuninkaalla näemmä. Siis oikeasti, kuningas vaan itse lisää lakiin mitä haluaa??! Okei.

Tammenterhon sisältä löytyneessä lakimuutoksessa on kuninkaan virallinen sinetti, se riittää todisteeksi. Hurraa! Eli Simonin kruunajaiset muuttuvatkin Richardin kruunajaisiksi. No sepäs oli helppoa.

”Eläköön kuningas ja hyvää joulua kaikille”.

Härdellin keskellä Amber liukenee paikalta, ja sitten ollaankin jo takaisin New Yorkissa.

Amber kirjoittaa juttunsa, mutta se on liian pehmoinen ja positiivinen joten päätoimittaja ei julkaise sitä. Amber on että pidä tunkkisi ja ottaa loparit. Good for ya, A.

Amber perustaa oman blogin, jossa julkaisee jutun. Blogin nimi on – wait for it – AMBER’S BLOG. Hahaahaahaaaa. Loppuiko into ja energia, käsikirjoittajat? Amber’s Blog oli oikeasti paras mihin pystyitte?

Loppuhuipennus

Nyt on uudenvuodenaatto. Amber tekee duunia isänsä kuppilassa. Blogista on luonnollisesti tullut parissa päivässä jättimenestys. Vuosi on vaihtumassa….

Ja kuka onkaan ikkunan takana? Sehän on tietysti hänen kuninkaallinen korkeutensa kuningas Richard II.

Jotain peruslätinää, sitten: ”Palatsissa on yksinäistä ilman kuningatarta”, sanoo kuningas.

Ei oikeasti, päättyykö tämä kosintaan??! Olette tunteneet toisenne max kaksi viikkoa ja suurin osa siitä ajasta oli valhetta… älkää tehkö sitä….

Eivät kuuntele minua.

KOSINTA!! Camooonn!!! Mitä hittoa? Kaikki eye roll -hetket säästettiin selkeästi leffan loppupuoliskolle.

(On muuten harvinaisen ruma kihlasormus.)

”Entä elämäni, entä urani, entä isäni jne jne”, kyselee Amber. Richardilla on vastaus kaikkeen.

”Tämä tuli äkkiä. Tuskin tunnemme toisiamme”, Amber jatkaa. KIITOS AMBER! Järkevin lauseesi koko leffassa.

Mutta Richard ”ei ole koskaan ollut mistään näin varma”. Oooookei. Edelleen, olette tunteneet nanosekunnin.

Richard, olisit kysynyt Windsoreilta miten nämä kuninkaallisiin perheisiin naimiset tulee hoitaa. Oletan, että kaikki Euroopan kuningasperheet ovat yhteisessä WhatsApp-ryhmässä. Sinne vaan viesti, Elisabet olisi neuvonut. Monarkki monarkille. Balmoralin testi ja muuta, etkö oppinut mitään The Crownista?

Mutta ei.

KYLLÄ KYLLÄ KYLLÄ. Blaah. Yritä tässä nyt olla järjen ääni.

Toisaalta kaksi persoonatonta puupökkelöä sopii kyllä mainiosti yhteen. Toivottavasti hänen kuninkaalliset korkeutensa AnnaElsa ja Amelia Mignonette Thermopolis Renaldi  kutsutaan häihin.

Vuosi vaihtuu. Raketteja! Suudelma newyorkilaisen kuppilan edessä! Prinssi löysi prinsessansa.

Ilmeisesti.

THE END.

Hmmm. Eye roll -asteikolla Jouluprinssi saa ehkä heikohkot kaksituhatta pistettä ja kolme ja puoli kultatähteä. Odotin enemmän. Enemmän joulukliseitä, enemmän rom com -kliseitä, enemmän kliseisiä keskusteluja, enemmän ällöromantiikkaa. Paikoitellen leffa oli… ihan järkevä? Eye rollien puute johtunee siitä, että Amberilla ja Richardilla ei loppupeleissä ollut ihan kauheasti yhteisiä rom com -hetkiä. Ja silti menivät kihloihin, mokomat rakkauden nälkäiset pönttöpäät. Emily hilasi kaikessa loistavuudessaan leffaa myös eye roll -kamasta semijärkevän puolelle. Ja Emilyn näyttelijä Honor Kneafsey muuten päihitti kaikki muut sata-nolla.

Eli Team Emily ’til I die. Ja loput pizzasta oli kuitenkin pizzaa. Vaikka sen päällä ehkä olikin lihahyytelöä*.

Hyvää joulua!

*Aldovian erikoisuus.

PS. Jos ja kun joulusi ei tänä vuonna ole sellainen kuin olisit halunnut, tsemppiä. Netflixissä on seitsemän triljoonaa joululeffaa, niitä voi ainakin katsoa missä vain. Tai jos joulu ei kiinnosta yhtään, Netflix-suositus tuoreehkolle Tiny Pretty Things -baletti-/teinidraamalle. On täysin sekopäinen – olen monta kertaa huutanut sarjalle MITÄ HITTOA!! – mutta en voi lopettaa sen katsomista. Ja on muuten eye roll -hetkiä vaikka muille jakaa. Siis täydellinen sekasotku. Tosin varoitus; ei todellakaan mikään koko perheen sarja. Huh. Tunsin itseni äärisiveelliseksi kukkahattutädiksi. (Tosin vakavasti puhuen, en ole varma mitä ajattelen teini-ikäisiä esittävien nuorten näyttelijöiden hyvin ronskeista seksikohtauksista. Tuntuu, että sarja yrittää shokeerata shokeeraamisen vuoksi, ja teinit joutuvat siinä sivussa hyvin vahvasti seksualisoiduiksi… mutta tämä on ehkä toisen keskustelun paikka.)

LUE MYÖS:

Kategoriat
Sarjat Suosittelen

Vuoden 2020 parhaat sarjat (ja ne, joita en katsonut loppuun)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 18.12.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: sarjat 2020!

Kuvat: Netflix / HBO / BBC, Hulu / Yle Areena / Amazon Studios

Okei, olihan tämä vuosi nätisti sanottuna perseestä. Pelottava, stressaava, ahdistava, omituinen. Ikävä ja ikävämpi. No, jos ei muuta, ainakin alkoi arvostaa kaikkia pikkujuttuja. Niitä, jotka aiemmin otti itsestäänselvyyksinä. Kuten sitä, että saa ylittää Uudenmaan rajan ja mennä kotiin kun haluaa. Ja käydä kaupassa ilman ennakkovarustautumista. Ja halata! Olen oikeasti hyvin anti-halaaja, mutta nyt olen alkanut arvostaa sitäkin. 🙂 🙁

Laitetaan hyvien puolien listalle myös sarjatarjonta. Ainakin riitti hyvää, mielenkiintoista, viihdyttävää ja sivistävää katsottavaa kun oli kotona ja kotona ja kotona ja kotona. Ja kotona.

Vuoden parhaita sarjoja siis! Niitä, jotka näin ja niitä, joita en nähnyt (tästä kirjoituksesta on kulunut aika monta kuukautta ja en vieläkään omista HBO:ta… en tiedä onko se onnistuminen vai epäonnistuminen).

Sarjavuosi 2020, ainakaan sinä et pettänyt.

Vuoden 2020 parhaat sarjat

Unorthodox (Netflix): kuinka hienot neljä jaksoa! Kuljetti New Yorkiin ja Berliiniin (sopivasti, kun ei saanut matkustaa), ja tarjosi kurkistuksen itselle kovin salaperäiseen ortodoksijuutalaisten maailmaan. Sivisti ja viihdytti samaan aikaan. Israelilaisnäyttelijä Shira Haas teki upean roolityön.

Normal People (BBC / Yle Areena): jos mietin yhtä kohtausta, joka jäi mieleen sarjavuodesta 2020, se on se kohtaus Normal Peoplen kymppijaksosta, jossa Connell (Paul Mescal) avautuu masennuksestaan terapeutin vastaanotolla. Iski sydämeen. Ja miten hieno roolisuoritus! Normal People osui maaliin noin muutenkin. Kun menestysromaani muokataan sarjaksi, moni asia voi mennä pieleen. Normal Peoplessa ei mennyt pieleen mikään. Yhä edelleen haluaisin matkustaa Irlantiin ja leikata otsahiukset (tiedän mitä ajattelette, minut tuntevat tyypit! 😀 ).

The Boys (Amazon Prime): meinasin laittaa tämän supersankarigenrellä kikkailevan satiirisen draaman / mustan komedian positiivisten yllättäjien kategoriaan, mutta päätin että ansaitsee paikkansa parhaiden listallani. Eka kausi oli hyvä, toka vielä parempi. Hyvin tehty ja kaiken sekopäisyyden ohella osuvaa kommentointia kapitalismin ja rasismin kaltaisista isoista teemoista. Ei varmastikaan sovi kaikille (paljon verta, suolenpätkiä ja naamojen repimisiä). Minä pidän, vaikka tavallisesti supersankarisadut eivät ole millään lailla suosikkiasioitani. En ole huonossa seurassa, Barack Obamakin katsoo! 😀

The Queen’s Gambit / Musta kuningatar  (Netflix): ja niin shakista tuli trendikästä! 😀 Loppuvuoden puhutuin sarja ansaitsi kehunsa. Edelleen olen sitä mieltä, että lässähti hieman lopussa, mutta tästä huolimatta ehdottomasti yksi vuoden parhaista. Tuleva supertähti Anya Taylor-Joy oli roolissaan huippu – samoin nuorta Beth Harmonia esittänyt Isla Johnston.

Le Bureau (Yle Areena): teknisesti ottaen tämä kaikkien aikojen parhaaksi ranskalaissarjaksi kutsuttu agenttitarina alkoi jo 2015, mutta Suomessa sen viisi tuotantokautta tuli katsottavaksi 2020. Pääsee siis yhtenä loisteliaana kokonaisuutena parhaiden listalleni nyt. Kaikkien kehujensa arvoinen – enkä minä edes ole pitkään aikaan jaksanut keskittyä tämänkaltaisiin jännäridraamoihin.

Positiiviset yllättäjät

Teenage Bounty Hunters (Netflix): höpsö nimi, yllättävän hyvä sarja. Olisi ansainnut toisen kauden. On paljon enemmän kuin hölmöltä kuulostava juonensa; teini-ikäiset kaksostytöt Sterling ja Blair kyllä päätyvät vahingossa palkkionmetsästäjiksi, mutta höpsöilyn ohessa sarja tarjoaa raikasta kommentointia esimerkiksi seksuaalisuudesta ja uskonnosta.

Crash Landing On You (Netflix): vuonna 2020 opin ainakin sen, että miljoonia juonenkäänteitä tykittävä korealainen draamasarja on hyvää lääkettä keskittymisongelmaan. Viime vuonna julkaistu CLOY oli noin muutenkin piristävä sarjatuttavuus syksyn pimeydessä. Netflixiin tuli juuri korealainen Start-up, jonka meinasin ottaa katseluun. Yhden k-draaman kokemuksella luulen hallitsevani genren jo vähän paremmin. Ainakin osaan varautua siihen, että jaksot ovat suuuuperpitkiä.

Cheer (Netflix): alkuvuoden dokkaritapaus. Oli hyvä ja kantaa, vaikka cheerleading ei lajina olisikaan kiinnostuslistan kärkipäässä. Oikeastaan juuri silloin tämä mainiosti tehty dokkarisarja kannattaa katsoa.

Vuoden 2020 parhaat sarjat, joita en ole nähnyt

I May Destroy You (HBO): kaikkein eniten sarja-FOMOa aihetti tämä Michaela Coelin ilmeinen mestariteos.

Better Call Saul (Netflix): löytyy vuosi toisensa jälkeen parhaiden sarjojen listoilta. En ole nähnyt jaksoakaan. Toisaalta olen se tyyppi, joka ei ole katsonut edes Breaking Badiä.  Better Call Saulin kanssa samaa sarjaa on Ozark. En ole katsonut minuuttiakaan, ja silti olen siinä uskossa, ettei sarja voi olla niin hyvä kuin sanovat. Taidan ajatella niin myös Better Call Saulista.

Mrs. America (Hulu, HBO): minisarja oli niin täynnä laatunäyttelijöitä, että jo senkin perusteella oli syytä olla hyvä. Ja taisi ollakin!

Lovecraft County (HBO): todennäköisesti liian jännä mulle, mutta teemaltaan ikävän ajankohtainen juuri vuonna 2020, vaikka sijoittuukin 1950-luvulle.

Ted Lasso (Apple TV+): pidän äärimmäisen huvittavana sitä, että vuosia vanhoista NBC:n valioliigamainoksista muokattiin komediasarja! Ja se sarja on kuulemani mukaan vielä hyvä! Apple plussan Ted Lasso yhdistää kolme asiaa, joista pidän: leppoisan hyvän mielen komedian, Valioliigan ja Saturday Night Liven (päätähti Jason Sudeikisin muodossa). Mutta eihän ihmisellä nyt vaan voi olla miljoonaa suoratoistopalvelua, joten jäänyt näkemättä.

Positiivinen yllättäjä, jota en ole nähnyt

The Flight Attendant (HBO): olen lukenut hyviä asioita tästä Chris Bohjalianin samannimiseen trilleriin perustuvasta minisarjasta. Ei ilmeisesti ole mikään Suuri ja Mahtava Laatudraama, vaan hyvin tehty ja itselleen naurava, hauska ja hullunkurinen murhajännäri. Olen iloinen Kaley Cuocon puolesta. Tuntuu, että hän ei koskaan saanut The Big Bang Theoryssa kaikkea ansaitsemaansa huomiota.

Sarja, jota ilmankin olisin pärjännyt

Tiger King (Netflix): mitä enemmän mietin, sitä enemmän tämä dokkarisarja tekee minut vihaiseksi. Oli ensimmäisiä eristätymisajan kollektiivisen somekatselun sarjoja, joten pisteitä kai siitä. Antoi ainakin jotain muuta ajateltavaa. Mutta silti. 2020 olisi kyllä tarjonnut tarpeeksi omituisia ja raivostuttavia käänteitä ilman Tiger Kingiäkin. Ja minä olisin ollut täydellisen tyytyväinen, jos en olisi koskaan kuullut Carole Baskinin nimeä.

Vuonna 2020 päättynyt sarjat, jota jään kaipaamaan

Schitt’s Creek (CBC, C More): onko huonompaa vuotta lopettaa yksi kaikkien aikojen parhaista hyvän mielen komediasarjoista kuin 20hiton20?!  Onneksi A Little Bit Alexis soi päässäni  todennäköisesti vielä vuonna 2080.

Sarjat, joita en katsonut loppuun

Lucifer, vitoskausi (Netflix): olen aiemmin katsonut Luciferia ihan kohtalaisella menestyksellä. On ollut sopivan höttöistä viihdettä. Ja on sitä varmaan vieläkin, mutta en vain päässyt kesällä julkaistussa viidennessä kaudessa tokaa jaksoa pidemmälle. Mun ongelma lienee se, että en fanita Luciferin ja Chloen rakkaustarinaa, vaikka yleensä fanitan kaikkia rakkaustarinoita.

Killing Eve (HBO): aloitin kovalla tohinalla, lopetin kuin seinään. Ongelma taisi olla se, että yritin katsoa sarjaa jakso per viikko -tahdilla telkkarista. Sitten unohdin aina, milloin pitikään olla telkkarin ääressä. Olen kuullut huhuja, että tänä vuonna tullut kolmas tuotantokausi ei olisi ollut yhtä hyvä kuin edeltäjänsä…?

Never Have I Ever (Netflix): tämän laitan sen piikkiin, että sarjoja on vain niin paljon. Ei ehdi kaikkea. On hyvä! Ja pidän Mindy Kalingista! Ja John McEnroe! Virkistävän erilainen teinisarja, mainio päätähti (Maitreyi Ramakrishnan)… kaikki palaset kohdillaan. Ja silti jumituin tokaan jaksoon. It not you, it’s me, Never Have I Ever.

Dead to Me, kakkoskausi (Netflix): en edes aloittanut tokaa tuotantokautta. En tiedä miksi. Saanut kehuja ja kaikkea. Vetoan kai taas ajanpuutteeseen.

Virgin River (Netflix): tuota, tuota… saattaa olla, että silmien pyörittelijä minussa otti vallan, enkä koskaan kyennyt antamaan kunnon tilaisuutta tälle romanttiselle draamalle. Pääsin kolmanteen jaksoon asti. Tosin tätäkin enemmän ongelmana oli, että vertasin sarjaa koko ajan Hart of Dixieen. Hyvin samantyyppiset lähtöasetelmat ja hyvä luoja, sama näyttelijäkin täysin identtisessä roolissa! Virgin River on kuin Hart of Dixie ilman huumoria ja leppoisaa meininkiä. Ja sori, mutta Zoe ja Wade voittavat Melin ja Jackin sata-nolla.

Space Force (Netflix): mulla oli ihan semikorkeat odotukset tästä komediasta, koska sen taustalla hääri The Officen Greg Daniels ja Steve Carell. Jälkimmäinen on myös pääosassa. Plus näyttelijäkaartissa on Ben Schwartz, jolle ikuisena Parks and Rec -fanina haluan vain hyviä asioita. Mutta… en tiedä, en päässyt ekaa jaksoa pidemmälle. Muuttuiko se jossain kohtaa hyväksi? En voi ymmärtää, miksi Netflix uusi sarjan toiselle kaudelle, samalla kun moni paljon parempi joutui pandemialeikkurin uhriksi (GLOW, Teenage Bounty Hunters…). Epäilen, että nimekäs päätähti vaikutti asiaan.

PS. Kiitos, jos olet lukenut Suosikkiasioiden sarjahöpinöitä tänä omituisena vuotena. 🙂

Kategoriat
Musiikki Suosittelen

Pieni tsemppibiisilista

Kirjoitus on alun perin julkaistu 7.12.2020 Lilyssä.

Suosikkiasia: tsemppibiisit

En ole kaikkein analyyttisin analytiikan analysoija, mutta seuraan kyllä jonkin verran, mitä kirjoituksia blogistani luetaan. On aina mieltälämmittävää huomata, että joku jossain on päätynyt lukemaan jotain vanhaa postaustani. Okei tiettyihin kirjoituksiin ei välttämättä olisi tarpeen eksyä. Tai otetaan takasin, kiva että eksytään. Pitää seistä jokaisen tekstinsä takana, niiden vähemmän loistavienkin.

Oli miten oli, yksi tasaisesti klikin sieltä, toisen täältä keräävistä Suosikkiasioiden postauksista on Suuri tsemppibiisilista. Tämä lämmittää mieltäni ekstrapaljon, sillä mulla on tiettyihin postauksiini spesiaali tunneside ja Suuri tsemppibiisilista on tällainen postaus. Tsemppibiisien ikuisena  puolestapuhujana tykkään myös ajatuksesta, että ehkä joku on löytänyt listalta itselleen uusia, rakkaita tsemppibiisejä. Tai muistanut jonkun vanhan tsemppibiisin olemassaolon.

Koska #2020, väitän että tsemppibiisit ovat tärkeämpiä kuin koskaan. Maailma saattaa olla melko pelottava ja stressaava paikka just nyt, mutta ainakin voi kuunnella kun joku vakuuttaa että better days are coming. Tai laulaa mukana samojen kornien tsemppibiisien mukana kuin teininä. Tai kerätä itsevarmuutta ja asennetta laulujen sanoista. Tai mitä vain, tsemppibiisit taipuvat moneen.

Tässä Pieni tsemppibiisilista eli 10+1 kappaletta, jotka ovat ilahduttaneet, inspiroineet ja naurattaneet minua tänä typeränä vuotena.

Vienna / Billy Joel

Mun 2020 tunnari. It’s alright, you can afford to lose a day or two. Tai vuoden, kuka noita laskee. Billy Joelin Vienna on ikuisesti yksi kauneimpia ja viisaimpia kappaleita jonka tiedän.

Times Like These / Foo Fighters

Ja sit koko maailman 2020 tunnari.

It’s times like these you learn to live again
It’s times like these you give and give again
It’s times like these you learn to love again
It’s times like these time and time again

Better Days / OneRepublic

Toinen erityisen hyvin tähän ankeaan vuoteen soveltuva tsemppibiisi:

Oh, I know that there’ll be better days
Oh, that sunshine ’bout to come my way
May we never ever shed another tear for today
’Cause oh, I know that there’ll be better days

Dog Days Are Over / Florence + The Machine

Pitäähän näiden Dog Daysien joskus olla over. Sitä odotellessa.

Miley Cyrus / Plastic Hearts -levy

Tavallisesti arvostan tsemppibiiseissä ennen kaikkea lyriikoita, mutta tsemppibiisi voi olla myös asenneMiley Cyrusin uusi levy Plastic Hearts on loistava, täynnä loisteliaita bangereitä. Jotenkin se, kun joku toinen on niin anteeksipyytelemättömästi oma vahva itsensä, näkyy ja kuuluu ulospäin ja saa samalla tuntemaan itsensäkin vahvaksi.

Olen alkanut muutenkin fanittaa Mileytä. Ei ole taatusti ollut helppoa kasvaa aikuiseksi kaiken sen huomion ja härdellin keskellä. Vaikka häntä ei varmasti voisi vähempää kiinnostaa, olen ylpeä hänestä. Ja iloinen, että maailma on nyt herännyt kunnolla hänen lahjakkuuteensa muusikkona, ei vain jonain ex-Disney-tähtenä.

Don’t Rain On My Parade / Barbra Streisand

Rakastan.

Who told you you’re allowed
To rain on my parade!

Potential Breakup Song / Aly & AJ

Juuh. Eli siis jos olen oikein ymmärtänyt, tämä upea potentiaalinen erobiisi on tänä vuonna kiertänyt TikTokia ja muuta nuorten ihmisten somea. Koska minä olen 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen teinejä, olen mahdollisesti kuunnellut sitä  jo 13 vuotta sitten. Mahdollisesti. Ja kun nyt some-uudelleenlämmittelyn seurauksena kuulin sen, mahdollisesti osasin edelleen kaikki sanat.

Jos satut tarvitsemaan tsemppibiisiä Suuren tsemppibiisilistan alakategoriasta 3, Todellakin pääsen yli sustaPotential Breakup Song on siihen tarkoitukseen just hyvä.

Ja vaikka ei sydänsuruista kärsisikään, onhan tää nyt loistava kappale! It still slaps tai mitä ne TikTok-teinit sanoisivatkaan.

Bring It All Back / S Club 7

Jos en vielä tarpeeksi alleviivannut että lapsuudestani ja teini-iästäni on vierähtänyt muutama tovi, kaikessa korniudessaan just loistava tsemppibiisi vuodelta 1999. Mahdollisesti – mahdollisesti – tämäkin kappale on porautunut aivoihini.

Itse asiassa nyt kun tarkemmin muistelen, mulla oli hyvin mahdollisesti kyseisen teinipop-ryhmän CD-levykin.

Ja käsi ylös ken muistaa S Club 7 -tv-sarjan.

(Tässä yhteydessä tekisi mieli puhua myös A-Teensistä, mutta ehkä vuosituhannen vaihteen purkkapop-nostalgiaa saatiin jo tarpeeksi.)

If I Dare / Sara Bareilles

Rakastan Sara Bareillesia. En tajua, miksei hän ole vieläkin isompi tähti.

Brave ja King of Anything taisivat olla jo Suuressa tsemppibiisilistassa, mainittakoon nyt siis Battle of the Sexes -leffan soundtrackilta löytyvä If I Dare.

I don’t want your pity
I won’t use your little scraps
I don’t build my cities
With what could get taken back
I don’t need permission
To rise up when it hurts
You don’t have to listen
But you’ll hear me, mark my words

Ellinoora / Elefantin paino

Suomi-muusikot ovat huomattavan huonosti edustettuina tsemppibiisilistoillani. Ellinooran Elefantin paino on joka tapauksessa hieno, hieno kappale.

Joskus tsemppibiisiksi riittää se, että joku sanoo kylhän se sattuu mut kyl se myös helpottaa.

The Middle / Jimmy Eat World

Ja lopuksi.

Koska yksikään tsemppibiisilistani ei ole täydellinen ilman The Middleä, tsemppibiiseistä parhainta.

T. allekirjoittanut, joka mahdollisesti kasvoi aikuiseksi sitä kuunnellen.

Jokainen sana, jokainen säkeistö, täyttä kultaa. Edelleen.

It just takes some time
Little girl, you’re in the middle of the ride
Everything, everything will be just fine
Everything, everything will be all right, all right

LUE MYÖS: