Kategoriat
Hassua Sarjat Suosittelen

Bridgertonin kakkoskausi (eli kuinka someraivo muutti mieleni)

Kirjoitus on alun perin julkaistu 28.3.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: rakkaustarinat!

Kirjoitus sisältää viittauksia Bridgertonin kakkoskauteen. Ei varsinaisia spoilereita.

Kuva: Netflix

Katsoin Bridgertonin kakkoskauden. Tietysti.

Tätä pitää pohjustaa sanomalla, etten ole mikään Bridgertonin superfani. Siis oikein koukuttava sarjahan se on, ja ymmärrän, miksi siitä tuli hitti. Mutta minä nyt olen minä – leppoisten komediasarjojen ystävä, joka pyörittelee silmiään kaikelle yltiöromanttiselle lässytykselle. En siis ole romanttisen pukudraaman kaikkein otollisinta kohderyhmää.

Pidän minä silti rakkaustarinoista! Rakkaustarinat saavat aina pisteitä. Joten kun katsoin uuden kauden, pidin sitä aivan kelvollisena rakkaustarinana. Vähän kyllästytti liian pitkät jaksot, sinne tänne pomppiva juoni ja liiallinen painotus kaikkiin muihin kuin Anthonyyn ja Kateen, mutta en minä sen enempää jaksanut nillittää. Ei Bridgertonin kaltaisia sarjoja aina tarvitse syväanalysoida. Viihdyttävät tai eivät viihdytä, siinä kaikki.

Minua nämä kahdeksan (ylipitkää) jaksoa viihdyttivät tarpeeksi. Olin Team Kanthony kuten tiesin että olisin. Jonathan Bailey ja Simone Ashley olivat oikein hurmaavia pääosissa. Ei haitannut edes se slow burn -lähestymistapa tähän romanssiin. Eikä seksikohtausten vähäinen määrä, asia, joka on vaivannut monia etenkin verrattuna ykköskauteen. Minä en ole kaikkein suurin seksikohtausten fani muutenkaan, joten en huudellut niiden perään (mietin aina seksikohtausten aikana, että kuinkahan kiusallista niiden kuvaaminen on näyttelijöille, ja sarjailluusio särkyy).

Tiivistettynä mun ajatukset kakkoskaudesta olivat ”ihan jees”, ”minä pidän Jonathan Baileystä”, ”onneksi Anthonyn pulisonkeja trimmattiin ykköskaudesta”, ”unohdan tämän huomenna” ja olankohautus.

Sitten luin somekommentteja. Enkä mitä tahansa somekommentteja, vaan kirjafanien somekommentteja. Ja he ovat RAIVOISSAAN. Siis vain vähän yleistettynä ja ylidramatisoituna sanottuna.

Bridgerton pohjautuu tietysti Julia Quinnin Bridgerton-kirjasarjaan. Kakkoskauden pohjalla oleva The Viscount Who Loved Me on empiirisen someanalyysini perusteella monen kirjafanin suosikki.

Ja nämä fanit ovat hiton pettyneitä. Poimintoja Bridgertonin Instagram-tilin kommenteista: ”Book was so much better”. ”The book was ruined”. ”You legit just took the names Kate and Anthony and made up your own story”. ”A disgrace to the book”. ”They completely changed the story”. Jne, jne.

Satoja ja satoja kommentteja siitä, kuinka sarjaversio ei tee lainkaan oikeutta kirjalle ja sen versiolle Anthonyn ja Katen rakkaustarinasta. Muuttivat ilmeisesti aika paljon koko tarinaa, tapahtumia ja hahmojen persoonallisuuksiakin. Ja monia kirjassa olleita tärkeitä kohtauksia jäi pois (koska ilmeisesti oli tärkeää saada tilaa tylsälle Featheringtonien perhedraamalle).

Ja tiedättekö, nyt minäkin olen raivoissani! Koska mitä hittoa?! Minkälainen eeppinen rakkaustarina tämä olisi voinut olla, jos olisivat pysyneet kirjan juonessa? En siis ole lukenut ainuttakaan Bridgerton-kirjaa, joten en tiedä mistään mitään, mutta olen sataprosenttisen sijaisloukkaantunut kaikkien pettyneiden kirjafanien puolesta. 😀

”Ihan jees”, ”unohdan tämän huomenna” ja olkien kohauttelu ovat vaihtuneet siihen, että laitoin juuri varaukseen The Viscount Who Loved Me’n. Pitäähän mun saada selville, että miten tämä tarina olisi pitänyt kertoa ja mitä asioita sarjan tekijät menivät muuttamaan. Haluan päästä sanomaan omaankin kokemukseeni perustuen, että ”kirja oli paljon parempi”.

Dear reader, if there is a scandal, I shall uncover it.

Bridgerton katsottavissa Netflixissä.

PS. Jonathan Bailey -fanitukseni perustuu siihen, että kauan ennen kuin hän oli Anthony Bridgerton hän oli Crashingin Sam ja Broadchurchin Olly Stevens. Mainio Broadchurch on näemmä poistunut Netflixistä, mutta Crashing sieltä vielä löytyy. Suositus! Kannattaa vain varautua siihen, että Sam on melko kaukana Anthonystä.

PPS. Koska sarjoista voi myös oppia: Britannian aateliset ylimmästä alimpaan: herttua (duke), markiisi (marquess), jaarli (earl), varakreivi (viscount) ja paroni (baron).

Kategoriat
Hassua Nostalgia Oma elämä

10 TV Shows to Know Me -haaste

Kirjoitus on alun perin julkaistu 22.3.2022 Lilyssä.

Suosikkiasia: merkitykselliset tv-sarjat.

Kuvat: NBC, Fox, Comedy Central, ABC, MTV3

Tovi takaperin (saattoi olla pari kuukautta tai pari vuotta sitten, aika on menettänyt merkityksensä) Twitterissä kiersi haaste ”10 TV Shows to Know Me”.  Siinä piti listata kymmenen sarjaa, jotka kertovat minkälainen tyyppi olet.

Mun piti tehdä 10 TV Shows to Know Me -postaus silloin pari kuukautta / vuotta sitten, mutta jäi kaiken sälän alle. Teen sen siis nyt, vain pari kuukautta tai pari vuotta myöhemmin. Enkä valitettavasti kirjoittanut muistiin, kuka kyseisen haasteen pari kuukautta tai vuotta sitten aloitti, joten en voi kreditoida häntä (juttuideoiden ylöskirjaamissysteemini taitaa kaivata päivitystä… ).

Tarkan tai vähemmän tarkan harkinnan jälkeen listani on tässä. Se on puoliksi ikisuosikkejani ja puoliksi sarjoja, joihin mulla on nostalgiasyistä tunneside.

1. Parks and Recreation

Jos olet lukenut tästä blogista edes yhden satunnaisen postauksen, hyvin suurella todennäköisyydellä tiedät, että rakastan Parks and Recreationia. Puhun siitä jatkuvasti, kyllästymiseen asti. Parks and Rec on suosikkisarjani, eikä se koskaan lakkaa ilahduttamasta minua. Jos joku sarja kuvaa, millainen tyyppi minä olen ja mistä minä pidän, se on Parks and Rec.

2. New Girl

Rakastan myös New Girliä. Se on sarja, jota todennäköisimmin katson, kun maailma musertaa ja kaikki kaatuu päälle. Tai siis katsoin ennen kuin se poistui Netflixistä. Mun tekee mieli siteerata Nick Milleriä vähintään kerran päivässä.

3. Happy Endings

Happy Endings kuuluu hyvin vahvasti ikisuosikkieni listalle. Ongelma vain on se, ettei sarja ole vuosiin ollut katsottavissa Suomessa. Eihän ole? Noh, niin tai näin, ah-MAH-zing koko homma. Genreä täydellisen hölmö, ja kulttikomedian status vain lisää rakkauttani.

4. Broad City

Joo joo, ihan kohta lopetan tuhlaamasta listan sijoja höpsöihin komedioihin. Mutta heitän sinne vielä Broad Cityn. Koska rakastan sitäkin.

5. Friday Night Lights

Friday Night Lights on yksi hienoimmista sarjoista koskaan. Jos pitäisi pyyhkiä mielestä joku sarja ja saisin katsoa sen uudestaan ensimmäistä kertaa, valitsisin FNL:n. Texas forever.

6. O.C.

Jos mun pitää valita yksi sarja teinivuosiltani, se on O.C. Mun täytyy kuulla vain ensimmäiset sävelet Phantom Planetin Californiasta, ja olen taas 14-vuotias fanittamassa Seth Cohenia. O.C. on sitä kamaa, johon mulla on ikuisesti tunneside. Ei se ole listalla, koska se olisi erityisen hyvä, vaan siksi, että se on tärkeä osa nuoruusvuosiani.

7. Alias

Sydney Bristow, ikuisesti. Alias on O.C.:n tavoin sarja, joka on tärkeä osa nuoruuttani. Olen iloinen, että teini-ikäisellä Maisalla oli Sydneyn kaltaisia tv-sarjaesikuvia.

8. 24

Jack Bauer. Ja se tikittävä kello. En enää jaksa 24:n kaltaisia ramboilusarjoja, mutta sarja pääsee listalle nostalgiasyistä. Ja kertoo kai sekin jotain minusta, että joskus jaksoin katsoa ramboilusarjoja.

9. Salatut elämät

Lisää nostalgiaa. En ole katsonut Salkkareita enää vuosikausiin, mutta se on joka tapauksessa erottamaton osa minun lapsuuteni ja nuoruuteni tv-muistoja. Ansaitsee siksi paikkansa listalla.

10. Frendit

Vielä yksi komedia. Koska en vain voi jättää Frendejä listalta. Frendit on Frendit, ja vaikka kuinka paljon nykyään valitan siitä, sarja on aina tärkeä ja merkityksellinen minulle.

PS. Mitä jäi listan ulkopuolelle? Ainakin Gilmoren tytöt, se olisi ollut sijalla 11. Ja SNL! Sovitaan, ettei sketsikomedia kuulunut tälle listalle. Kulttuurisesti oman nuoruuteni merkittävimpiä sarjoja oli Sinkkuelämää, mutta henkilökohtaisesti en ole koskaan ollut kaikkein suurin fani. Ted Lasso? Ehkä ei, on liian tuore suosikki. Katsotaan viiden vuoden päästä uudestaan. HIMYM? You know what you did, ysikausi. Fleabag ehkä? Veronica Mars mahtuisi top20:een. Samoin jenkki-Office. Ja SPNSchitt’s Creek myös. Ja hei, Hart of Dixie! Minä rakastan sitä täydellisen höpsöä sarjaa!

Unohdankohan nyt jonkun tärkeän…?

LUE MYÖS:

Kategoriat
Dokumentit Sarjat Suosittelen

Viime aikojen suosikkiasioita: sarja, johon en olisi koskaan halunnut tutustua

Kirjoitus on alun perin julkaistu 20.3.2022 Lilyssä.

Suosikkityypit: Volodomyr Zelenskyi, Evan Rachel Wood ja Nick Miller.

Kuvat: Kvartal 95, HBO Max

Anteeksi mutta mitä hittoa. 20. maaliskuuta? Voisin vannoa, että pari päivää sitten oli helmikuu. Time flies when you’re stressing about literally everything, ilmeisesti.

Koska pääsin loppuun Parks and Recin uusintakierroksella numero 5490, on pitänyt viime päivinä löytää muuta sisältöä blokkaamaan ikäviä uutisia. Joten viime aikojen suosikkiasioita! Ensimmäisen toimivuus ikävien uutisten blokkaajana on tosin kyseenalainen. Ja kolmas on ikävää mutta tärkeää.

Kansan palvelija / Yle Areena

Disclaimerit tällaisessa yhteydessä ovat varmasti melko turhia, mutta sanotaan nyt silti: voi kuinka toivon, etten olisi koskaan kuullutkaan ukrainalaiskomediasta Kansan palvelija (ukr. Слуга народу). Haluaisin, että sen päätähti ja käsikirjoittaja Volodymyr Zelenskyi olisi vain joku eurooppalaisen maan presidentti, jonka nimeä ehkä kysytään joskus pubivisassa. En minä tällä tavalla halunnut häneen tutustua.

Olosuhteissa ei ole mitään hyvää, pelkästään pahaa, mutta suuren kysynnän vuoksi Yle Areenaan palannut Kansan palvelija on joka tapauksessa ollut hauska tuttavuus. Hyvä muistutus, että hauskoja ja hyviä sarjoja tehdään muuallakin kuin Yhdysvalloissa.

Käsittämättömän julmassa tilanteessa maailman huomion ja ihailun osakseen saanut Zelenskyi esittää sarjassa historianopettajaa, josta tulee yllättäen Ukrainan presidentti. Eipä voi ainakaan moittia sarjaa epäuskottavasta juonesta, kun pari vuotta myöhemmin sarjapresidentistä tuli oikea presidentti. Eikä vain presidentti, vaan kansaansa sankarillisesti johtava sodanajan presidentti.

Olen viihtynyt Kansan palvelijan parissa oikein mainiosti*, mutta hetkittäin se saa myös vähän surulliseksi. En pysty olemaan ajattelematta, että onko tämä ja tuo kuvauspaikka nyt raunioina ja miten kaikkien näiden näyttelijöiden on käynyt.

*edit. 23.3. olen katsonut sarjaa nyt pidemmälle, ja pitää tulla lisäämään yksi asia: en ihan kauheasti fiilistele misogynistisiä ja seksistisiä vitsejä, joita sarjassa on ikävän paljon. Tai siis en yhtään fiilistele niitä. Miinusta niistä.

Kansan palvelijan ensimmäinen kausi ja samanniminen elokuva Yle Areenassa.

Minx / HBO Max

Heei, tää on hauska! Jos nyt tuomion voi antaa kahden ekan jakson perusteella. Ja pitää kai mainita myös se, että minähän katsoisin mitä vain, minkä pääosassa on armas Nick Millerini.  Siis näyttelijä Jake Johnson. Jonka yleisestä hyvän tyypin aurasta kertoo se, että hän esittää Minxissä pornolehtikeisaria, mutta toisin kuin voisi kuvitella, kyseinen Doug ei ole lainkaan limainen tuttavuus. Siis ainakaan niiden kahden jakson perusteella!

HBO Max tosin mainostaa Minxiä näin: Minxin tapahtumapaikkana toimii 1970-luvun Los Angeles. Sarja keskittyy Joyceen, vakavaan nuoreen feministiin, joka yhdistää voimansa limaisen kustantajan kanssa luodakseen ensimmäisen eroottisen lehden naisille.

Eikä ole limainen! Ainakaan kovin limainen. Vai olenkohan  jäävi, koska olen Nick Miller -fan clubin jäsen? Noh, ihan sama. Minx vaikuttaa joka tapauksessa hauskalta ja leppoisalta hyvän mielen komedialta. Taas sitä kamaa, jota kaipaan tähän synkkyyteen.

Kymmenjaksoisen ensimmäisen kauden kaksi ensimmäistä jaksoa tuli katsottaviksi perjantaina. Uusia jaksoja tippuu viikoittain.

Phoenix Rising / HBO Max

Ja sitten jotain ei-lainkaan-leppoisaa, mutta tärkeää. Näyttelijä-aktivisti Evan Rachel Wood käsittelee Amy J. Bergin ohjaamassa kaksijaksoisessa dokumentissa ”matkaansa kotiväkivallan uhrista henkilöksi, joka sai muutettua käytäntöjä, joilla suojellaan muiden selviytyjien oikeuksia”.

Ei helpoin katsottava, mutta jos joku on hienoa niin se, kun kaltoinkohdeltu nainen löytää voimansa, nousee ylös ja taistelee.

The Bubble / Netflix / tulossa 1.4.

Tämä Judd Apatowin komedia vaikuttaa täydellisen hölmöltä. Täydellisen hölmö sijoittuu hyvin korkealle mun suosikkigenrejen listalla. Ja hei, Harry Trevaldwyn! Somesuosikkejani. Say no more.

PS. En jaksanut katsoa Inventing Annaa loppuun, mutta olen katsonut ainakin viisi kertaa tämän SNL:n sketsin.